menin sanomaan yhdelle ihanalle miehelle että haluan hänestä kaiken, elämäni miehen. se tuntui helpoimmalta ratkaisulta jotta pääsisin eroon hukassa olemisen tunteestani ja aloittaisin uuden elämän hänen kanssaan. kuvittelin että kaikki on paremmin kun jaan elämän hänen kanssaan. totta on, ehkä se etten ehtisi ajatella niin paljoa omaan elämääni ja itseäni jos olisimme yhdessä..
mies ei lämmennyt ajatukselle ja otti etäisyyttä, nyt on itsellä tunne etten todellisuudessa tarvitsekaan tai edes voi aloittaa elämää sen miehen kanssa. tekisi mieli pakata kaikki tavarat, myydä osa ja lähteä matkalle pitkäksi aikaa etsimään itseäni. nykyisessä tilanteessani olen tuskastunut, enkä koe nautintoa mistään. omat rajat ovat häilyvät ja toisaalta millään ei ole minulle kovin suurta merkitystä, en osaa sanoa mikä on minulle tärkeää.
Rakastan tätä miestä mutta kadun että sanoin niin suuria asioita, ja pelkään että kaikki on mennyttä..
rakastamisen vaikeus. monen risteyksen edessä, murrosvaihe......
onko muilla tällaisia ajatuksia?
mies ei lämmennyt ajatukselle ja otti etäisyyttä, nyt on itsellä tunne etten todellisuudessa tarvitsekaan tai edes voi aloittaa elämää sen miehen kanssa. tekisi mieli pakata kaikki tavarat, myydä osa ja lähteä matkalle pitkäksi aikaa etsimään itseäni. nykyisessä tilanteessani olen tuskastunut, enkä koe nautintoa mistään. omat rajat ovat häilyvät ja toisaalta millään ei ole minulle kovin suurta merkitystä, en osaa sanoa mikä on minulle tärkeää.
Rakastan tätä miestä mutta kadun että sanoin niin suuria asioita, ja pelkään että kaikki on mennyttä..
rakastamisen vaikeus. monen risteyksen edessä, murrosvaihe......
onko muilla tällaisia ajatuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä. Itse voi olla vaikka kuinka päättömästi rakastunut se ei takaa, että tunne on molemminpuolista (*raskas huokaus*).
Toisekseen ei ketään toista voi ottaa itselleen tukipilariksi. Eihän silloin itsellä olisi mitään annettavaa toiselle. Kyllä ensin täytyisi selvittää omat asiansa kohdalleen ja tulla sinuksi itsensä kanssa, ennenkuin voi ajatella elämänsä jakamista toisen kanssa (kun eihän se olisi mitään jakamista vaan pelkästään ottamista).
Vähän ristiriitainen tuo viestisi on, kun ensin selität, ettet tarvitse miestä ja toisessa lauseessa taas pelkäät, että olet hänet menettänyt. Etsisit nyt itsesi kaikessa rauhassa ja vaikka sillä matkalla, voithan sieltä vaikka kirjoitella tuolle miehelle jos tulee ikävä. Parempi on nyt tässä vaiheessa selvittää mitä elämältä haluaa, kuin vasta sitten kun muksut pyörivät jaloissa ja on perheen arki hoidettavana.
asian ydin on se että, tiedän sen sisäisen rauhan tai miksi sitä nyt kutsuisin, sinuiksi tulemisen, löytyvän elämästä toisen rinnalla kuin myös matkustamalla maailmalla. Eri tavalla mutta matkaa itseen molemmat olisivat. Toinen ihminen on peili, molemmat opettaa toisiaan.
Elän murrosvaihetta, ja odotan (-->teen) muutosta elämääni, jotain se on mutta mitä?! olen valmis niin moneen ja jokainen tie veisi mua lähemmäks sitä mikä tekee onnelliseks eri elämän osa-alueilla...
kai sitä vain pelkää että menettää sen pienenkin osan hyvää, jota elämäänsä on jo löytänyt tästä miehestä...
ristiriitainen olo tässä onkin.................
...Tekemään saman mut m->n...ja alkoi tulla etäisyyttä...