Oletko

Ei mitään sellaista, mikä ei päivänvaloa kestäisi ja naamatusten selvitettäisi.

salaisuuden verhoa ja päästä meidät päivittelemään.

Olen (huh)

Ja tosiaan on myös elettävä sen kanssa...:)

Jos kaikella olisikin vaikka jokin tarkoitus ja jos virheistään voi oppia niin... kannattaako sittenkään katua mitään?

Mulle tulee suurista mokista mieleen vain 2 tietä, joista kuvittelee toisen johtavan perille. Mutta sitten on olemassa myös ne vaihtoehdot, ettei kumpikaan tie johda mihinkään tai sitten molemmat vai olisikohan sittenkin parempi samantein kääntyä takas sinne mistä on tullutkin.... (APUAAA)

Sopikohan tämä mitenkään vastaukseksi kysymykseesi? Kun ei voi tietää mokan laatua.

ei saa tekemättömäksi,jotenkinhan ne asiat on yritettävä selvittää,yleensä aika parantaa haavat,
itselleni ei mitään ylitsepääsemätöntä mokaa ole sattunut.
Sanotaan,että asian käsitteleminen puhumalla helpottaa,tietysti silloin pitää olla luotettava tämän kuuntelijan...

mokan, etten ole pystynyt kenellekään kertomaan, en edes anonyymisti tällä palstalla. Pari vuotta sitten ja jatkuvasti se moka nakertaa mun sisällä. En tehnyt pahaa kenellekään, en edes loukannut. Ehkä aika joskus tuo helpotusta. Omaa herkkäuskoisuuttani!

varmaan yli viisikymppisten elämään mokia mahtuu,
ja muutenkin maailma on mokia pullollaan.
Jos et pysty puhumaan ,kirjoita paperille,tällaista terapiaa suositeltiin akuutti ohjelmassa.
Onnettomuuden tai järkytyksen kokeneille annetaan kriisiterapiaa,jonka pääsisältö on,että asia pitää saada jotenkin purettua ulos,puhuminen on paras.

Olen kyllä. Olen muutaman kerran mokannut niin, etten ole niistä kehdannut edes kenellekään puhua. Itseäni olen satuttanut mutta olen myös huomannut että kyllä aika parantaa haavat. Ei kaikkea tarvitse puhua retostella puhki niinkuin me naiset usein luullaan, joskus voi jonkin asian jättää vaan taakse. Ottaa opikseen, kyllä, mutta sen jälkeen antaa olla... kannattaa olla itselleen armollinen, ihan totta.

että useimmille on käynyt juuri noin. Ja kun ne asiat alkavat näin vanhempana tulemaan vielä enemmän mielenpäälle.
Voi että sitä on ollut tyhmä...mutta katuminen ei auta enää mitään.
Mutta ei vain unohdu ne töppäykset, ei koskaan. Onneksi on tullut vaihdettua paikkakuntaa useinkin, joten ovat siinä mielessä kyseiset henkilöt jääneet kauas taakse. Paitsi mielestä.