Meille sijoitetun lapsen kanssa menee hyvin, mutta lapsen vanhemman kanssa ei. Välillä joutuu kuuntelemaan puhelimitse uhkauksia, tai muita asiattomuuksia.
Suhtaudun hyvin myönteisesti lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen, sekä heidän tapaamisiin. Vanhemman katkeruus ja sen purkautuminen minuun tuntuu kuitenkin väkisinkin väsyttävältä ja raivostuttavaltakin, vaikken sitä ole hänelle millään muotoa sanonutkaan. En ole myöskään milloinkaan provosoitunut ja osoittanut hänelle hermostumistani.
Kuinka te muut sijaisvanhemmat toimitte saadessanne järjettömiä puheluita? Pyrittekö olemaan rauhallinen, kuuntelemaan ja ymmärtämään vanhemman pahaa oloa, vai suostutteko ollenkaan kuuntelemaan? Väsyttääkö tässä vain itsensä, kun kaikkea suostuu kuuntelemaan ja yrittää olla ymmärtäväinen?
Suhtaudun hyvin myönteisesti lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen, sekä heidän tapaamisiin. Vanhemman katkeruus ja sen purkautuminen minuun tuntuu kuitenkin väkisinkin väsyttävältä ja raivostuttavaltakin, vaikken sitä ole hänelle millään muotoa sanonutkaan. En ole myöskään milloinkaan provosoitunut ja osoittanut hänelle hermostumistani.
Kuinka te muut sijaisvanhemmat toimitte saadessanne järjettömiä puheluita? Pyrittekö olemaan rauhallinen, kuuntelemaan ja ymmärtämään vanhemman pahaa oloa, vai suostutteko ollenkaan kuuntelemaan? Väsyttääkö tässä vain itsensä, kun kaikkea suostuu kuuntelemaan ja yrittää olla ymmärtäväinen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
melko sujuvasti kuunnellut. Se on myös vähän omasta mielentilastakin kiinni. Joskus vain antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos, mutta joskus on sitten ollut mitta täynnä ja olen puolustanut itseäni karjumalla takasin samalla tavalla, kun mulle on huudettu. Yleensä aina suhtautumisestani riippumatta ovat myöhemmin pyydelleet anteeksi. Joskus voi olla ihan hyväkin pistää kova kovaa vastaan, jos aivan aiheettomasti haukutaan. ei meidänkään kaikkea tarvitse sietää. Joskus myös noi vanhemmat on kuin lapset, että niille pitää näyttää missä raja menee. Kun se on tehty, niin ovat tyytyväisiä.
Olen amalian kanssa samaa mieltä, että "niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan". Itse tavis perhehoitajana, en suostuisi ottamaan kaikkea sontaa niskoilleni. Toki täytyy suodattaa ja paljon, mutta sitten kun mennään henkilökohtaisuuksiin niin pistäisin luurin kiinni.
Meillä ei tuommoistatilannetta ole päässyt tulemaan, koska vanhemmat ei lastaan ole tavanneet kohta vuoteen. Eivät ole kiinnostuneita.
Olen nyt oman selkäsaunan saanut.
Tyhmyyksissä tosiaan luuliin, että kaikki me samanlaisia ihmisia ollaan, että sijarit ja biot tekee yhdeensä kaiken lapsen eteen.
Väärässä olin. En ollut se fiksu , joka oppii toisten virheistä sivusta seuraamalla, mutta en se tyhmäkään, joka koskaan ei opi. Taisin se kentapään kautta oppija olla.
En olisi ikinä uskonut että koko se sijaisjuttu niin rumalat näyttää.
Luulin, että asiat menee ihan toisella tavalla.
Tässä sain kokemusta, millaiset suurimmaksi osaksi biot ovat. Ei suurimman osan kanssa voi edes keskustella.
Ja minusta ei ole oikein, että ne kuvittelevat , että he voivat kiukutella ja käyttäytyä kun kakarat ja sijari pitää nöyrästi vaan kuunella.
Jos olet kerran koettanut hyvällä, eikä se heitä miellyttänyt, niin minusta pitäisi heille nyt vetää justisa se rajaa, mitä kakaroille.
Ei kuka muu kun Sinä yksi voit päättää, mitä kuuntelet tai miten kauan jaksaat kuunella. Mutta et Sinä mikä pesusieni ole, mikä kaiken itseensä imee eikä ulos anna tulla mitään.
Yksi , ilmeisestikin bioäiti minulle hyvin fiksusti kirjoitti. Hän toivoi, että sijari jaksaisi pitää pikkuisesta hyvää huolttaa , katsomatta miten aikuiset keskenä pärjää. Että vaikka miten Sinua suututta, älä näyttä sitä sijaislapsen edessä. Hänelle te kaksi, bio ja sijari, olete maailman tärkeimmät ihmiset.
Ei lapsi ole syypä hänen äitinsä tekemisiin virheisiin.
Mutta älä anna itsellesi haukkua mitää vaan, he eivät ole viisi -vuottiaita vaan aikuiset ihmiset.
Vetää itse rajaa, minkä yli et anna bioilla tulla. Sinä sen määrät, eivät he!
ja huomasitettä sijaisvanhempio ei olekaan sankari ja pelastaja van lapsen kidnappaajan apuri japiilottelija(poikkeuksia on, mutta puhutaan nyt niistä bioista jotka syystä ovat katkeria kun lainvastaisesti lapsia "hoidatetaan" sijaishuollossa vaikka lapella tulisi olla lain mukaan oikeus päivähoitoon ja omaan kotiin,
Älä hehhettele siellä mitään. En nimittäin ole hoksannut vieläkään, että sijari olisi ryöstäjän apuri tai raha-ahne joka väkisi piilottelee lasta äitiltä.
Sä haluat puhua niistä bioista, jotka syystä ovat katkeria. Okey, puhutaanpa niistä.
Se on vääriin se lasten turhan pois ottaminen. Joko kuulit mitä halusit?
Mutta vääriin on myös turha sijareiden syyttely.
Puhuttaanpa nyt niistä lapsista jotka on oikeistä syistä pois otettuja.
Ne tarvitsee hyvän ja tasapainoisen kotin, ne tarvitsee hoitoa, ruokaa, vaatteita.
Sitä he eivät saaneet kotona. Joten onneksi on olemassa joku sijari, joka sen lapselle antaa.
Lapsi nimittäin tarvitsee sitä oikeesti!
En viitsi nyt tässä hehhetellä.
Koeta jaksaa...