Avioerohan tässä on edessä. Nyt avioeroa pyydettyäni, mieheni haluaa allekirjoitukseni avioehtoon. Hänellä yritys, josta olen jo kirjoittanut avioliittoon mentyämme avioehdon jolloin minulla ei ole oikeuksia siihen. Nyt hän kuitenkin haluaa ehdon myös muuhun omaisuuteensa. Minulla ei ole ennestään omaisuutta. Meillä on yhteinen pankkilaina erittäin kalliista asunnosta. Hän ilmoitti lunastavansa osuuteni, koska haluan lähteä tästä. Laitamme avioeron vireille ensi viikolla. Sitä ennen kuitenkin olisi kirjoitettava se ehto. Jotenkin epäilyttää kun on muutenkin luottamus mennyt. En kaipaa "hänen rahojaan" vaan pelkää jääväni velkoihin pienen lapsemme kanssa. Sukulaisemme olisivat tulossa todistamaan mieheni itsensä laatimaa paperia. Olisiko avioehto silloin pätevä? Kiitos asiallisista neuvoista!
Allekirjoitanko avioehdon?
Vaimoton aivo
387106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
En tiedä kuinka kauan olitte aviossa, mutta tässä tilanteessa en suosittele enää kirjoittamaan alle mitään mitä juristi ei ole tarkistanut. Varsinkin jos sukulaiset tulevat todistamaan niin tuntuu oudolta. Miksi on kiire ehdolla ennen avioerohakemuksen jättämistä. Kai olet tehnyt töitä yhteisen huushollin hyväksi avioliittonne aikana vaikkei tullessa ollut omaisuutta. Tarkista asiantuntijalta mitä sinua pyydetään allekirjoittamaan. Voit tosiaankin tietämättäsi ottaa koko lainan hoidettavaksi ja joudut ongelmiin. Kaikkia kauhukuvia en edes maalaile, mutta jätetty osapuoli kyllä osaa vetää maton jalkojen alta. Tässä vaiheessa älä allekirjoita mitään.
Älä allekirjoita. Avioliiton aikana hankittu omaissuus menee tasan, samoin kuin myös avioliiton aikana yhteiseen elämiseen ja kotiin tehdyt velat.
>>Varsinkin jos sukulaiset tulevat todistamaan niin tuntuu oudolta.>Miksi on kiire ehdolla ennen avioerohakemuksen jättämistä.
Eivät velat mene puolisksi, veloista vastaa hän kuka on velalline... ellei puoliso ole, ei hänellä ole osaa eikä arpaa ko. velkaan.
Velat vaikuttavat sitä ottaneen nettovarallisuutta alentavasti (omaisuus miinus velat), ja avioehdottomassa osituksessahan "rikkaampi" maksaa "köyhemmälle" tasinkoa niin paljon että nettovarallisuudet saadaan yhtäsuuriksi. Ellei ehtoa ole, niin mukana ovat vaikka vanhat opintovelat ja luotto jolla vaikka sijoitettu pörssiosakkeisiin ja epäonnistuttu.
Et tietenkään allekirjoita avioehtoa; miksi ihmeessä sen tekisit?
Mieshän haluaa mitä ilmeisimmin ryöstää sinut putipuhtaaksi, kun kerran NYT haluaa nimesi avioehtopaperiin. Onko talo kenties miehen nimillä 100%.
Erossa menee kaikki omaisuus (paitsi se miehen firma ja sen omaisuus ja velat) ja velat puoliksi teille. Ja mies mitä ilmeisimmin nyt haluaisi maksaa sinulle vain puolet talonne arvosta siten, että velat otetaan huomioon, mikä tietysti vähentäisi sinun saamaasi osuutta. Ja kaiken muun nimillään olevan omaisuuden ja varat haluaa mies pitää firman lisäksi itsellään!
Anna juristien hoitaa osituksenne, siinähän käy joka tapauksessa niin, että mies maksaa sinulle tasingot eli "sinut ulos talosta ja muusta". Ei siihen mitään avioehtoja tarvita.
Ja sitäpaitsi avioehto tulee toimittaa maistraattiin vahvistettavaksi, jotta se olisi lainvoimainen. Pelkät allekirjoitukset eivät riitä. Onko miehesi siitä tietoinen? Eli jos samassa rytäkässä allekirjat sekä avioehdon että avioerohakemuksen, ei se ehto ole lainvoimainen ;)
Ensiksi kiitos hyvistä vastauksista! Mieheni väittää, että jos teemme avioehdon koskien ainoastaan asuntoa niin hänen lunastaessaan osuuteni (molemmilla 50%), ei minulla ole mahdollisuutta saada puolia asunnon arvosta (tosin en sitä kaipaakaan!). Pelkään vain, että tästä jää vain velkaa ja paha mieli. Vaikea ymmärtää näitä asioita. Kuitenkin mielihyvin luovun asunnon taakasta, koska tiedän että mieheni kykenee maksamaan moista lainaa yksinkin. Minulla ei vain ole yhtään varaa velkaan. --Edellinen avioehto koskien yritystä sai maistraatista aamenen vaikka todistajina olivat miehen sukulaiset.-- Kuinka kalliille autolle käy ja sen veloille? Auto on miehen nimissä ja velkaa on vielä myös siitä. Mieheni on suunnitellut myyvänsä sen harkinta-ajan aikana, koska ei kykene pitämään sitä enää.
Mieheni uhkailee, että jos en allekirjoita avioehtoa niin se tulee minulle erittäin kalliiksi, koska hän vie asian oikeuteen eikä minulla silloin ole mitään mahdollisuuksia eikä rahallista apua tms. heru. Kauheaa riidellä tällä tavoin. Onneksi sain voimia viedä lapsemme pois tästä sirkuksesta!
Ai, mies kiristää. Tyypillistä!
Mutta edelleenkin sinua tässä nyt vedätetään.
Jos mies vie asian oikeuteen, niin kalliiksi se hänellekin tulee! Ja mitä muka vie oikeuteen? Osituksenne vai? Ja koettaa saada enemmän kuin 50% ??? Ei tule onnistumaan.
Ja onko teillä sitten sitä varallisuutta lainkaa vai onko kaikki velkaa??? Sinä et missään tapauksessa voi joutua maksamaan enempää velkaa kuin on sinun omissa nimissäsi. Miehen velkojen maksajaksi et joudu.
Ja ymmärräthän sinä sen, että ensin laskentaan kaiken omaisuuden ja rahojen TÄMÄN HETKINEN ARVO, siitä vähennetään velat ja tasiko suoritetaan siten, että teillä kummallekin jää 50%.
Tuollaisessa erotilanteessa, jossa on noin paljon emotionaalista takkaa, ei missään tapauksessa tule suostua toisen osapuolen laatimiin ehtoihin, sillä myöhemmin - kun olet taas tasapainossa ja täysissä voimissa - tulet kuitenkin katumaan sitä, että annoit miehen viedä omaisuutta... ... Tämä on fakta.
**********************************************
*** pistetään tämä nyt tähänkin ketjuun *****
**********************************************
... ja sen vuoksi tekee perättömiä uhkailuja, ja koettaa kiristämällä saada sinut allekirjoittamaan uuden avioehdon. Syy on selvä, jos aikaisemman avioehtonne todellakin on todistanut miehesi vanhemmat, olisi se avioehto oikeudessa pätemätön... hänelle on ilmeisesti tämä valjennut, ja koettaa nyt "korjata" tilannettaan. Niin käy kun itse rustailee aviohtoja tuntematta lakia...
Jos kerran et tahdo mitään, etkä tarvitse tasinkoa jota avioeronne osituksessa saisit ... niin allekirjoita vain ko. uusi avioehto... kunhan teet sen omasta tahdostasi ja harkittuasi.
En ymmärrä mitä miehesi tarkoitti sillä, että oikeudenkäynti tulee sinulle kalliiksi... koska saisit melko varmasti kuntasi oikeusaputoimistosta lakimiehen palvelut ilmaiseksi (siellä ehkä kannaittaisi käydä juttelemassa muutenkin, jokseenkin maanantaina).
Toisekseen ei oikeudenkäynti olisi kummoinen, siellä määrättäisiin teille pesänjakaja. Hän tekee osituksenne, jakaa omaisuuden jne. Melko varmasti miehesi joutuisi sinulle maksamaan tasinkoa ja sen lisäksi lunastaa osuutesi talosta (sen velattomasta osuudesta). Kalliiksi se tulee tavallaan molemmille, koska pesänjakaja ottaa palkkionsa pesän varoista ennen kuin alkaa jakamaan... mutta jos vaihtoehtonasi olisi lähteä erossa ilman "latin latia", niin eihän sinulla olisi pesänjakajankaan osittaessa menetettävää.
Voin tehdä "kuvitteellisilla" luvuilla sinulle ositusesimerkin, joka ehkä auttaa avaamaan silmäsi, tai ainakin antaa pohjaa päätöksellesi luopua avio-oikeudesta nyt ehdoteun avioehdon mukaisesti.
Onko tilanteenne jokseenkin tällainen;
- firma miehen nimissä
- hänellä siitä velkoja
- auto miehen nimissä
- autosta on velkaa
- talo on teidän molempien nimissä
- teillä on yhteistä asuntolainaa
- sinulla ei ole nimissäsi omaisuutta
- sinulla ei ole nimissäsi omaa velkaa
- miehellä ei ole kesämökkiä tai muuta omaisuutta (säästöjä tai sijoituksia)
Ei ole sinulla syytä huoleen. Ei sinulle velkaa voi jäädä, paitsi siinä tapauksessa, että menet allekirjoittamaan jotain miehen laatimia avioehtoja vielä tässä vaiheessa!!!
Nyt ilman avioehtoja hommahan menee näin:
Talonne arvo 500 000, siitä velka 350 000
Auton arvo 100 000, velka 80 000
Huonekalut yms 5 000
Miehellä sijoituksia ja talletuksia 25 000
Eli ositus: 150 000 20 000 5000 25 000/2 = 100 000 euroa/ nenä.
Eli jos sinä lähdet niine hyvinesi ja mies pitää talot ja tavarat, hän maksaa sinulle 100 000 euroa.
Maistraatti ei avioehtoa rekisteröidessään mitenkään tutki, onko sopimuksen sisältö pätevä vai ei ja mahtavatko todistajat olla sukulaisia. On sopijoiden omalla vastuulla osata asia. Kun ensimmäisenkin sopimuksen kanssa on niin ja näin, älä allekirjoita mitään ilman omaa juristiasi.
Toiseksi, sinun ei mitenkään tarvitse pyytää mieheltäsi avioeroa, vaan voit jättää hakemuksen itsekin. Miehesi saa sen sitten postissa tiedoksi. Asia ei siitä muutu.
1) laitat heti huomenna sen avioerohakemuksen yksin omissa nimissäsi käräjäoikeuteen
2) et kirjoita enää yhtään mitään laittomia tai laillisia lappuja ennen avioerohakemusta
3) kun ositus lähtee pyörimään niin hommaat itsellesi asianajajan, joka selittää sinulle selkokielellä että mitä mikäkin toimesi tarkoittaa (nyt huomaa selvästi että sinä et tiedä mitään asioista ja miehesikin erittäin vähän - sen verran huonoja papereita miehesikin on aikaisemmin väsännyt), tämä on tärkeää paitsi sen takia, että kaikki menee oikeudenmukaisesti ja oikein, mutta myös mm. sen takia ettette kumpikaan joudu maksamaan esim. verottajalle tarpeettomasti jotain. Mikäli sinun varasi ei riitä lakimiehen palkkaamiseen (mikä kyllä ei voi olla totta, jos teillä yhtään on omaisuutta, niin se kyllä kannattaa), niin voit kysyä vaikka ilmaista/edullista oikeusapua.
Jos ositus menee sinun mielestäsi väärin sen mukaan, mitä se sinusta pitäisi mennä, niin myöhemminkin voit asiaan palata. Ositusta kun ei tarvitse tehdä ihan piirun tarkkaan, ei siitä verottaja suutu.
Edellisessä viestissä on todella hyvät ohjeet, joita suosittelen ehdottomasti noudattamaan. Älä jää miehesi "armoille", sillä olethan sinä tehnyt oman osuutesi avioliitossa. Rosvoksi ei tarvitse ruveta, mutta omasta ja lapsen edusta on huolehdittava.
Siis ensimmäiseksi maanantaina marssit käräjäoikeuteen, jossa heti täytät avioerohakemuksen. Siihen ei tarvita miestäsi. Sitten tilaat ajan asianajajalta tai oikeusaputoimistosta. Etkä allekirjoita yhtään paperia ilman että tämä vain sinun ja samalla lapsei etuasi ajava asianajaja selittää papereiden tarkoituksen selkokielellä. Toistan näköjään edellistä, mutta usko vaan, näin sinun kannattaa menetellä.
Minulla on kokemusta kahdesta sopuisasta osituksesta, jotka eivät menneet tasajaolla: omassani sovittiin niin että asunto ja loppuvelka jäi minulle ja tällä kuitattiin lapsen elatusmaksut. Nykyisen mieheni ositus taas meni niin, että hän antoi vapaaehtoisesti töissä käyvälle ex-vaimolle enemmän kuin mitä laki olisi edellyttänyt, olihan heillä takanaan pitkä avioliitto ja lapsikin jäi äidille. Kummassakin tapauksessa siis haluttiin varmistaa lapselle koti.
"nyt huomaa selvästi että sinä et tiedä mitään asioista ja miehesikin erittäin vähän"
Tuossa kohtaa olen erimieltä. Uskon että mies on yrittäjänä hyvinkin perillä asioista ja yrittää nyt saada kieroilemalla ex:n ulos pennittömänä. Ainakin minä sain selityksestä sen kuvan että mies on hyvin ovelasti junailemassa oikeuksistaan tietämäntöntä puolisoaan puille paljaille.
Tämä on tietenkin entistä suurempi syy kyselijän hankkia oikeusapua. Alla onneksi onkin tieto että hän on näin tekemässä.
nyt heräämään todellisuuteen, mutta tuolla että "miehesi erittäin vähän" viittasin vain siihen, että esim. aikaisemmassa avioehdossa on laittomat todistajat, niin ei hänkään ole kaikkia lakipykäliä näköjään tuntenut. Ihan selkeästi sanotaan, että ne avioehdon todistajat eivät voi olla lähiomaisia.
Kuten ketjussa selviää, on mies mennyt "sössimään" ekan avioehdon jolla kuvitteli suojanneensa firmansa... ajatteli varmaan fiksuna säästää pari sataa juristin palkkiota kun oli löytänyt netistä pohjan (tai "joka kodin lakikirjasta")... surullisen tyypillistä...
Hän oli mennyt ottamaan vanhempansa avioehdon todistajiksi, joka merkitsee että koko avioehto on mitätön. Nyt ilmeisesti tajunnut tämän, ja koettaa paikata munausta haluamalla uuden avioehdon... jee jee...
Väitän myös että ko. mies tietää näistä asioista erittäin vähän, mutta riittävästi huomanneekseen virheen joka aikanaan tuli tehtyä...
Ei silti, mielestäni on oikeudenmukaista että ap. kirjoittaja kunnioittaa alkuperäistä sopimusta "vapaaehtoisesti" vaikka siinä onkin ko. muotoseikkavirhe ... mutta muun osituksen voi silloin vaatia "pilkulleen" hyvällä omallatunnolla.
Eikös ne avioehdot kijoiteta ENNE AVIOLIITTOON vihkimistä, ei sen jälkeen.
Avioehto yleensä tehdään ennen vihkimistä. Mutta ei ole mitään estettä avioliiton aikana tehdä avioehtoa (aivan kuten ennen avioliiton solmimistakin olisi tehty), tai purkaa jo tehty, tai muuttaa sitä.
I-vaiheen avioerohakemuksen jättämisen jälkeen puolisot eivät voi tehdä enään avioehtoa.
sano ei
Jälleen kiitos ihanille ihmisille avusta! Saitte todellakin minut miettimään avioehdon allekirjoittamista. En aio laittaa nimeäni mihinkään, mistä en varma ole. Huomenna otan yhteyttä oikeusaputoimistoon ja varaan ajan sekä vien mennessäni Kodin kansion asiantunteville ihmisille. Mies ihmetteli yhtäkkistä lujaa otettani, kun kerroin asiasta. Eipä tiedä mistä tukea ja apua olen saanut! Huh mitä kiristyksen makua häneltä on tullut, taisi mennä luu kurkkuun ;)
Hienoa, onneksi olkoon päätöksestäsi! Ja älä pelästy äläkä pelkää, jos vaikka miehesi tästä uudesta vahvemmasta omien oikeuksiesi ajamisesta lykkää lisää pökköä pesään. Hengessä mukana ollaan!
tuossa vaiheessa pidä mitään avioehtoja allekirjoittaa. Silloinhan jäät puille paljaille erossa. Avioehtohan tehdään ennen avioliiton solmimista. Sano miehellesi, että hän on vähän myöhässä asian kanssa, etkä sinä tietenkään allekirjoita mitään!
Olet kertonut miehellesi haluavasi avioeron ja nyt hän tuo eteesi uuden avioehdon allekirjoitettavaksi.
Hanki lakimies. Nyt heti.
"Laitamme avioeron vireille ensi viikolla. Sitä ennen kuitenkin olisi kirjoitettava se ehto. Jotenkin epäilyttää kun on muutenkin luottamus mennyt."
Laitamme?
Laita itekses .ei siinä molempia tarvita.
Ja vielä kerran . Älä allekirjoita yhtikäs mitään.
Ota hyvä lakimies ja se siitä avioliitosta.
Tänään soitin oikeusaputoimistoon ja sain ajan lakimiehelle parin viikon päähän. Kerroin puhelimessa tilanteen, myös sen, että mies teki minulle kolme eri versiota avioehdosta joista saisin päättää minkä allekirjoitan. Huh huh. Olisi siinä minulle mietittävää, mutta onneksi sain muuta mietittävää täältä. Sain oikeusaputoimistosta ehdottoman tuen ja avun jo heti siltä seisomalta. Neuvoivat vielä kääntymään lastenvalvojan puoleen jotta lapsesta olisi virallinen huoltajuus/elatuspaperi riidan sattuessa. Tällä hetkellä meillä on miehen oma väsäämä (luonnollisesti heh), joka on kuitenkin lapsellemme eduksi. Mies ymmärsi asian ja malttoi mielensä, mutta hermostuneena odotteluun. Tivasi, että "aionko ahnehtia hänen pikku lahjoitustaan yhteisen asuntomme hyväksi" eli tiettyä summaa, jonka hän omasta halustaan laittoi asuntoomme muuton yhteydessä. Silloin vielä sanoi, että se kuuluu meille yhteisesti. Lähinnä minua kiinnostaa, että kykenen jatkamaan elämääni rauhassa ja elättämään lapsemme turvallisessa paikassa. Avioerohakemus on viety käräjille. Kiitos!
Hyvä, että olet saanut apua täältä.
JA MUISTA! ET ALLEKIRJOITA EDES KAUPPALAPPUA, mikäli miehesi sitä pyytää. ET ALLEKIRJOITA mitään ilman, että juristisi on paikalla tilaisuudessa.
Sinun kokemiasi tapauksia on varmankin paljon, mutta niistä ei hiiskuta, koska pelätään "kasvojen menettämisellä". Ja usein erotilanteessa ihminen on niin väsynyt ja toivoo vaan asioiden saavan selvyytensä mahdollisimman pian. Sitten muutaman vuoden jälkeen alkaa miettimään ja huomaakin sellaista, että sanoo itselleen: "Voi pönttö, minkä tein, voi helskuti, kun en malttanu, ei voi olla totta, että en ajatellu......."
Kirjoita joskus tänne asiasi etenemisestä.
Sukulainen tai kukaan kuka on sukulaisuussuhteessa edunsaajaan/tai edunsaaja testamentissa ei voi toimia todistajana esim. avioehdossa tai testamentissa.
Avioehdosta minulla ei ole kokemusta, mutta testamentista on. Eiköhän nuo molemmat ole kuitenkin niitä asiakirjoja, joihin pätee samat todistamme - säännöt: "allekirjoituksellaan vakuuttavat, että xxxx on ollut täydessä ruumiin ja sielun voimissa ja häntä ei ole painostettu ......." säännöt.
Minulla ja siskollani oli isäpuoli, kenellä oli omaisuutta. He olivat äitini kanssa olleet avioliitossa likimain 30 vuotta. Äitini kuoli ensin ja toki silloin kuolinpesä selvitettiin ja me lapset saatiin osuutemme. Lain mukaanhan isäpuoleni kuoltua, meillä ei olisi ollut osuutta enää hänen omaisuuteensa, vaan perijänä olisivat olleet hänen siskonsa.
Isäpuoleni halusi kuitenkin tehdä testamentin siskolleni ja minulle. Hän kutsui kylään neljä hyvää ystäväänsä ja teki heille selväksi (valmis allekirjoittamaton testamentti kädessä), että te todistatte nyt, että minä allekirjoituksellani teen/hyväksyn/varmennan testamentin ja te todistatte, että allekirjoitukseni on oikea .....olen täysissä... ja että tämä on minun viimeinen tahtoni ja te kaikki olette olleet yhtäaikaa läsnä ja nähneet minun allekirjoittavan viimeisen tahtoni.
Isäpuoleni sitten kuoli. Kun kutsu perunkirjoitukseen tuli, niin isäpuoleni sukulaiset olivat niin varmoja, että omaisuus tulee heille, etteivät viitsineet edes tulla tilaisuuteen. Kun selvisi mitä testamentissa luki, niin saivat sätkyn. Kaikki allekirjoitukset ja jokaikinen sana tiirattiin läpi ja yritettiin löytää edes jotain kohtaa mistä voisi moittia testamenttia.
Eihän sieltä löytynyt mitään moitittavaa, mutta kaikea he halusivat jumittaa.
Aivan varmasti tuossa tilanteessa, mikäli yksikin todistajajista olisi ollut sukulaisuussuhteessa isäpuoleeni tai mainittu edunsaajana testamentissa, niin testamentti olisi pystytty moittimaan nurin ja isäpuoleni siskot olisivat saaneet omaisuuden.
Uskoisin vahvasti, että myös sinun tapauksessasi avioehto on mitätön.
>>Isäpuoleni halusi kuitenkin tehdä testamentin siskolleni ja minulle. Hän kutsui kylään neljä hyvää ystäväänsä ja teki heille selväksi (valmis allekirjoittamaton testamentti kädessä), että te todistatte nyt, että minä allekirjoituksellani teen/hyväksyn/varmennan testamentin ja te todistatte, että allekirjoitukseni on oikea .....olen täysissä... ja että tämä on minun viimeinen tahtoni ja te kaikki olette olleet yhtäaikaa läsnä ja nähneet minun allekirjoittavan viimeisen tahtoni.>Aivan varmasti tuossa tilanteessa, mikäli yksikin todistajajista olisi ollut sukulaisuussuhteessa isäpuoleeni tai mainittu edunsaajana testamentissa, niin testamentti olisi pystytty moittimaan nurin ja isäpuoleni siskot olisivat saaneet omaisuuden.
Isäpuoleni nimenomaan vaati, että neljä todistajaa pitää olla, vaikka kasikin riittää. Tämä toimenpide siksi, että hän ja hänen todistajansa olivat iäkkäitä (vanhin todistaja yli 90 vuotias ja nuorinkin yli 70 vuotias). Hän tiesi, että hänellä ei ole elinaikaa kovinkaan kauan (noin max. 5 vuotta). Hän halusi varmistaa, että ainakin osa todistajista on hengissä, mikäli testamentista tulee tappelu. Lisäksi, kun todistajat ovat noin iäkkäitä, niin sen muistin kanssa saattaa käydä hassusti, mikäli riitatilanne menee raastuvan ratkaistavaksi.
Vastapuolihan voisi nimenomaan tarttua tuohon todistajien korkeaan ikään ja vanhuuden tuomiin muistihäiriöhin. Siksi neljä todistajaa.
Parasta on, eli ottaa lakimies ja antaa niiden hoitaa hommat.
Jos mammonaa ja lapsia on jaossa on soppa valmis ja helpoin ja vaivattomin konsti on laittaa aikataulu, mihin mennes kaikki on sitten valmista, eli saa alkaa alusta ihan rauhassa.
Toki lapsi on se , josta saatte ikuisen yhteyden, mutta se on eri juttu sitten.
Sovi vastapuolen kanssa ensin, kaikki hoidetaan mahdollisimman nopeasti ja alustavat hommat teette itse.
Jos mies alkaa vaikeeksi ja ottaa lakimihen se maksaa samoin, eli jos hommaa ei saada loppuun nopeesti on aina vaikeampi ratkaista asia.
1. Sovi vastapuolen kanssa mahdollisimman paljon, jos mahdollista kinastelu ym sovittelussa vie aikaa ja rahaa, jolla ei voita, kun lakimiehet.
2. Kun paperit ovat kunnossa nopeasti vaan allekirjoitukset, jotta asia etenee.
Toivottelen voimia koitokseen ja aika parantaa haavat!
Hyvä olet saanut asiasi jo aika hyvälle mallille. ONNEA SINULLE !!!! Pidämme minä ja muutama ystävättäreni sinulle peukkuja ja ajattelemme sinua. Kyllä kaikki menee hyvin kun olet saanut iseäsi niskasta kiinni ja alkanut itse hoitaa asiaa eteenpäin. HYVÄ SINÄ !!!!!
tsemppiä tulevaisuuteen, kyllä sinä pärjäät. :>
Älä hyvä ihminen allekirjoita enää mitään muita papereita kuin avioeropaperi. Hullu oot jos luovut kaikesta, on se ollut sinunkin kotisi. Hanki itsellesi OMA asianajaja joka katsoo perääsi ettei sinua vedätetä enempää. Vaadi kunnon rahat lapsesi elatukseen ja niin että elatusmaksut ei pääty kun lapsi täyttää 16v tai 18v vaan jatkuu niin kauan kun hän opiskelee, vaikka 25v asti. Koska isot rahanmenot alkaa vasta kun lapsi lähtee opiskeleen ja onhan se miehesikin lapsi.
Ymmärrän sen, että avioehdolla suojataan yritys, perintö, maatila tai muu vastaava. Sitä en ymmärrä, että joku suostuisi avioehtoon, joka koskee avioliittoaikana hankittua yhteistä omaisuutta. Se talo on teidän molempien yhteinen koti. Te olette molemmat sen omistajia ja vaikka mies olisikin laittanut taloon enemmän rahaa, se ei tee hänestä yhtään sen "suurempaa" omistajaa kuin sinustakaan. Teillä on yhteisiä lapsiakin. Onko niin, että sinä olet jäänyt kotiin äitiyslomalle kun mies on tuonut rahaa kotiinne? Jos asia on niin, olette molemmat panostaneet talouteenne ja perheeseenne ihan yhtä paljon. Sinä olet luopunut työstäsi ja omista tuloistasi perheesi vuoksi. Mies taas on tuonut teille rahaa, jolla perhe voi elää ja on sillä tavalla osallistunut perheen hyvinvointiin. Kumpikin panos on tärkeä. Jos sinä et ole voinut maksaa talosta rahallisesti täysin yhtä paljon kuin mies, se ei tarkoita ettetkö olisi maksanut siitä panostamalla perheeseenne.
En ymmärrä, miten jotkut naiset suostuvat esimerkiksi sellaiseen, että kaikki on miehen nimissä, nainen maksaa vain kauppalaskut ja arkisen taloudenpidon. Sitten tulee ero ja kaikki jää miehelle. Sellaiseen avioehtoon ei kertakaikkiaan pidä suostua. Se ei ole missään määrin reilua. Molemmat kuitenkin osallistuu yhtä suurella panoksella avioliittoon ja molempien pitää siis saada avioliiton "jäämistöstä" yhtä iso osa. Ei rahalla osallistuminen voi olla tärkeämpää kuin omalla ajalla ja huolenpidolla osallistuminen. Talosta puolet siis kuuluu sinulle ja sinä otat siitä puolet. Firman sen sijaan jätät miehelle kokonaisuudessaan, sillä se ei liity sinuun mitenkään, ellet sitten ole panostanut myös firman toimintaan.
Heippa pitkästä aikaa! Kävin tänään lakimiehellä. Omatekoiset avioehdot lähtivät roskiin, koska niillä ei olisikaan enää voimaa koska avioero on jo vireillä. Myöskään sukulaiset eivät saa olla todistamassa. Selvisi paljon asioita. Lakimies sanoi, että jotain on miehelläni mielessä kun avioehtoja katseli. Saan ilmaista oikeusapua pienituloisena. Hän tekee minulle laskelman mahdollisesta osituksesta jotta voin päättää kuinka asiassa etenen. Sain myös käytyä pankissa ja isännöitsijän luona. Huh what a day! Mieheni suu mutrusteli kertomastani. Nyt suunnittelee omia lakimiehiä. En kyllä vieläkään ymmärrä miksi saimme maistraatin aamenen firman avioehtoon vaikka todistamassa olivat sukulaiset???? Tästä jatketaan ja palaamisiin. Ja hauskaa juhannusta kaikilla ja iso kiitos tuesta ja avusta!
Maistraatti vain rekisteröi avioehdot, se ei niitä mitenkään tarkasta. Siksi juuri ne kannattaakin tehdä ammattilaisen kanssa ja onhan ammattilaisen kanssa tehdyissä avioehdoissa sekin hyvä puoli, että yleensä lakimies selittää että mitä mikäkin juttu tarkoittaa. Siinä kun on kuitenkin niin montaa eri vaihtoehtoa olemassa muutakin kuin että joko on kaikenkattava avioehto tai ei ole avioehtoa ollenkaan.
Onnea uuteen elämään!
Aurinkoista kesää...
Olen mielenkiinnolla lueskellut tässä sinua kohdannutta myllytystä. Maalikkona en näistä lakiasioita mitään ymmärrä ja olen huono niitä kommentoimaan...
Ajattelin kuitenkin yhtyä erääseen kirjoitukseen jossa muistutettiin lasten elatusavusta. Erittäin Hyvä huomio oli se, että lapsien elatusavun voi jatkaa niin kauan kun he opiskelevat. Mielestäni se olisi hyvä juttu, koska opiskelu ja asuminen erityisesti pk seudulla on erittäin kallista.. kelan tuilla ei pitkälle pötkitä...
Toivottavasti saat oikeudenmukaisen jaon. Ja lapsia ajatellen olet kyllä oikeitettu korvaukseen, jotta arkielämä pääsee sujumaan normaaliin tahtiin. (lapsethan sinulle jäävät huollettaviksi) Ystäväni aikoinaan lähti 90 luvulla peppu paljaana ja sanoi ettei se herkkua ollut kun sai miettiä mistä seuraavan leivänkannikan pienelle lapselle saa. (jaot menivät mielivaltaisesti ja hänen kohdallaan kustiin suoraan silmään, ei apua osannut hakea)
Kerrothan meille kuinka olet pärjäillyt!
Voimia ja jaksamista...
Kuulostaa oudolta, että nyt eropapereita viedessäsi luopuisit avio-oikeudesta.
En kirjoittaisi paperia.
Jos liitto ei ole mikään vuoden pituinen ja teillä on lapsi olet sinäkin mitä ilmeisemmin antanut aikaa ja omaa toimeentuloasi perheen eteen-olkoonkin niin että miehelläsi on paksumpi lompakko.