ihan oikeesti miten tästä selviää.
Edelliseen sairastumiseen asti olen vielä selvinnyt pelkästään masennuslääkkeillä mutta nyt ei enää tepsi nekään. Arkipäivät menee ihan ok, töissä on niin paljon muuta ajattelemista - mutta olen nyt tosi pitkään dokannut kaikki viikonloput, en kestä muuten sitä tyhjää hetkeä kun olen ihan yksin ja kaikki nää jutut tulee mieleen.... että miksi juuri minä ja miksen parane ja kuinka pian kuolen ja kaikkea sellaista.
Tuntuu niin epäreilulta. En tiedä onko tää jotain masennushitusia jotka pääsee lääkkeiden läpi vai miks kaikki on niin kamalaa.... En tahdo tätä tällaista elämää.
Olen varmaan edellisessä elämässä ollut joku sarjamurhaaja ja nyt vaan toimii Karman laki... olen jumalallisen koston uhri? Ups!
Edelliseen sairastumiseen asti olen vielä selvinnyt pelkästään masennuslääkkeillä mutta nyt ei enää tepsi nekään. Arkipäivät menee ihan ok, töissä on niin paljon muuta ajattelemista - mutta olen nyt tosi pitkään dokannut kaikki viikonloput, en kestä muuten sitä tyhjää hetkeä kun olen ihan yksin ja kaikki nää jutut tulee mieleen.... että miksi juuri minä ja miksen parane ja kuinka pian kuolen ja kaikkea sellaista.
Tuntuu niin epäreilulta. En tiedä onko tää jotain masennushitusia jotka pääsee lääkkeiden läpi vai miks kaikki on niin kamalaa.... En tahdo tätä tällaista elämää.
Olen varmaan edellisessä elämässä ollut joku sarjamurhaaja ja nyt vaan toimii Karman laki... olen jumalallisen koston uhri? Ups!
Vastaukset 27
Vanhimmat
tämä on minulle ihan uusi asia sinusta,Lpolku! olet aina ollut niin reipas ja olen saanut sellasen kuvan että kestät mitä vaan,,olen oikein ihmetellyt,kuinka voit olla niin vahva,kolme syöpää .en olisi jaksanut,niin kuin sinä. Pura nyt vaan mielestäsi kaikki meille,täällähän saa vapaasti sanoa mitä vaan, Yritämme parhaamme mukaan tukea sinua ja keskustella tästä kanssasi. Minulla ei ihan vielä löydy oikeita sanoja,mutta täysillä myötäelän sun kanssa!
No mulle ei siis juominen maita, meni jotenkin maku siihen sairastaessa. Tänään kyllä otin terassilla jopa kaksi pitkää...ja poltin itseäni.
Mutta mietin liian usein elämän epäreiluutta. Miksei se naistenhakkaaja ex-mieheni esimerkiksi sairastunut syöpään...Mulla nyt ei ole (vielä) ollut kuin tämä yksi syöpä tosin...mutta kaikkea muuta. Nyt on sitten tämä yksinäisyys, olen kyllä ollut koko elämäni jotenkin ulkopuolinen. Tai se on tunne, vissiin aika tyypillistä masentuneelle.
Haluaisin heittää noi lääkkeet pois jo...ja nauttia vielä joskus seksistäkin. Jotenkin tunnoton olo vaan.
No nyt keittelen uusia perunoita, ruoka on lohdutus mulle...ikävä kyllä.
mutta voimmehan mekin täällä virtuaalisesti ottaa jotain,ja voidaan jopa kippistää! en minäkään käytä juuri alkoholia,ja tänään ,kun lähin terapiaan,otin puolo opomoxia lähtiessä,että pystyisin puhumaan,ettei terapeutti tarvii jatkuvasti ojentaa nenäliinaa..mutta virtuaalisesti otamme kaikki nyt Kalle ja Tapio viinaa,kerrankin muumiäiti tarjoaa! kippis kaikille palstalaisille,muumit kippistää!
Masennus sulla on. Mites ois terapia ja peruslääkityksen lisäksi Opamoxia? Opamoxilla minä olen selvinnyt pahasta masennuksesta vuosi sitten ja nyt sitten säteitten jälkeen. Sain myös tukihenkilön syöpäyhdistyksen kautta säteiden aikana. Alkoholi lisää masennusta,joten vaihdapa se juoma limppariin.
Häntä pystyyn ja hyvä,kun pyydät apua. Siitä se lähtee,nyt et saa olla yksin viikonloppuja.
Kelan maksamassa yksityisessä psykoterapiassa kolme vuotta. Ja ollut lääkityksellä vuodesta -95. Nyt on vaan niin rankka vaihe.... kolmas kerta on jo mullekin liikaa.
Kai tää menee ohi tästä jossain vaiheessa taas.
Lepää,nuku,mutta älä juo. Virkataan vaikka nenäliinoja muumiäidille. Aikaa sinä tarviit. viikonloput on mullakin ahdistavia ja nyt alkaa kesälomat lapsilla. Itse oon vielä saikulla heinäkuun loppuun.
Voi herranen aika kun tietäisitte te kaikki miten paljon helpotti ja lohdutti kun sain teiltä viestejä ja vastauksia. Nyt ihan itkettää, ihan siis vaan liikutuksesta kun tuntuu että en minä niin yksin olekaan.
Kiitos. En minä muuta osaa sanoa.
rukoilemisesta.Ihan vaan omin sanoin, että auta Jeesus.Sinä näet tuskani kipuni ja pelkoni.Tule auttajaksi elämääni ja anna minulle Sinun rauhasi.Sinä yksin tiedät miksi olet tämän raskaan kokemuksen minulle sallinut.Kiitos että autat minua.Amen.
vain sinull: Kiitos, Seija.
Haluan sanoa että mun antioksidantteihin perehtynyt lääkäri sanoi että Lasillisen punkkua voi ihan hyvin juoda vaikka joka päivä, se ei ole pahasta. Se oli ihan lohduttavasti sanottu.
Ei tarvi olla ihan huono omatunto.
En nyt tiedä mitä Lpolku tarkoitat 'dokaamisella' - pullollinen punkkua vai mitä määriä.
Itsestäsi tuntuu että liikaa, silloin se on liikaa.
Tulee mieleen että olisiko jotain muita keinoja saada lievitystä omaan ahdistukseen ja kireään oloon. Jotain muuta mikä rentouttaisi. Voitko mitenkään hemmotella itseäsi? Kerätä niitä alko-rahoja säästöpossuun ja sitten välillä käyttää niitä vaikka johonkin ylelliseen -- uuteen vaatteeseen tai ehkä johonkin matkaan?
Voisitko mitenkään saada katkaista ne tulevaisuuden ajattelukierrokset... itselleni se ainakin aina tuo ahdistavan fiilikseen ja alan ajatella seuraavaa kontrolliani ja miksi jalat on turvoksissa ja vatsakin pömpöttää, ja että ehkä en pääsekään sille jo ostetulle matkalle kesän puolivälissä.
Voisiko ihan tästä hetkestä ja Nyt löytyä jotain mihin voisi ajatuksen kiinnittää.
Pidätkö lukemisesta? Kun löytää mieleisen kirjan, se on kuin vetäisi paperipussin päähän ("kaukana kavala maailma") ja siirtyisi siihen kirjan maailmaan ja tapahtumiin. Aikamatkailin mun sytohoitojen aikana, vuorotellen jossain avaruuksissa scifi-kirjoja lukien ja sitten lähi-ja kaukaisemmassa menneisyydessä. Oman olon saattoi lähes unohtaa ja välillä kokonaan unohtikin.
Mitä olet aikaisemmin rakastanut tehdä, mitkä asiat sua kiinnostaa - sen toisten ihmisten auttamisen lisäksi mitä täällä olet paljon tehnyt ; D
-
Oletko puhunut sun lääkärin kanssa että ne masennuslääkkeet ei tunnu auttavan riittävästi? Niihinkin ehkä voi tottua, vaihtaminen toiseen voisi olla hyvinkin kannattava ja elämää valostuttava juttu.
Onko hivenaine-tasapainosi kunnossa? Itse huomaan alakulojen talttuvan esim beroccalla, siinä on jotenkin hyvin liukenevassa muodossa B12 ja B6. Masennus voi osittain olla aivan fyysinen jonkun puutos.
hmm. pitkäänpä kirjoitan, toivottavasti sulle on tästä jotain vinkkiä! Yritän vielä miettiä kyllä sulle apu täytyy löytyä.
Ehkä kiinnostaisi vilkaista sellaisen elämänfilosofin kuin Lauri Siiralan sivuja netissä? hänellä on tosi hyviä ja viisaita ajatuksia.
Hali viikonlopuksi! viesteilemisiin
(ps olen eräs 2vuotta käynyt vakiokirjoittaja, mutta ilman nimimerkkiä...)
että vastasit noin harkitusti ja ihan oikeasti mietit.
Luen paljon, koko ajan. Kirjat on mun elämän keskipisteeseen kuuluneet lapsesta asti. Olen kirjallisuustieteilijä myös koulutukseltani.
Kaikkein pahimmat tähän syöpään liittyneet shokkikokemukset olen helpottanut Stephen Kingillä - jollain sentään menee VIELÄ huonommin.... >;D
Syön rautaa - tuskin se edes imeytyy, hoitsut sanoi että joskus puolen vuoden päästä vasta - mutta kunhan yritän.
Ajattelin ruveta alkoholistiksi... Tosin niillä ei ole tulevaisuutta, mutta mitäs eroa siinä nykyiseen olisi? Ainakin saisi päänsä tukkoon jollain.
mennäänkö yhdessä viettämään sillan alle Kesäntulojuhlaa? ;D
Viinisuosikkini on italialainen Mezzomondo. Kesäloman alkamisen kunniaksi otan nyt toisenkin lasillisen
ja Annan sulle ison Virtuaalihalin.
Kerro lisää kirjasuosikeistasi jossain viestissä! Rakastan lukemista. Aikaisemmin luin paljon enemmän (ehdin lukea), scifit enimmäkseen englanniksi.
joo, peruutetaan tuo edellinen viestin ehdotus. Miehen mielestä se oli ihan typerää. Se on niitä opiskeluaikaisia vitsejä. Kun vietettiin kevääntulojuhlaa ja aina vilustuttiin pahan kerran, siitä jäänyt sanonta.
Toivon että ymmärsit sen oikein etkä pahastunut. Mun huumori on aika rankkaa välillä, ihan yksityistä kai.
Minä jo pakkasin makuupusseja ja termoskeitintä ja minijääkaappia.
No ei sitte.
mutta hb on 122. Onko näin että sytot vaikuttaa noin pitkää? Mullakaan se imeydy,vaikka pupuksi oon alkanut. Kynsissäkin on vielä näkyvissä punaistakuprua.
kun kyselin raudansyönnistä.... Verisuonet on ceffistä jotenkin kovettuneet eikä mikään oikein tahdo imeytyä, puolisen vuotta kestää kuulemma niiden toipuminen. No äkkiähän tuo menee.
Mä sain hemoglobiinini nousemaan taas vähän, oli toisen taxon jälkeen 124 ja kolmannen jälkeen taas jo 130. Ostin C-poretabletteja ja söin parsaa, pinaattia, punaista lihaa, pähkinöitä, paprikaa.. Kaikkea missä on rautaa. Auttoi ainakin väliaikaisesti, saas nähdä mikä oli tilanne tän cefin jälkeen sitten.
Muutenkin on kyllä ollut aina ennen tiputusta leukkarit ja neutrofiilit mallillaan, alimmillaan vissiin neutrofiilit joitain 4,5 paikkeilla ja parhaimmillaan yli 6, vaikken o mitään kasvutekijöitä saanutkaan. Toivottavasti jatkuu samaan malliin, eikä tarvi tiputuksia siirtää.
Koittakaa tuota ravinnonkauttakin raudan tankkaamista, jollei pillerit tahdo imeytyä. Voihan se olla, että sytojen jälkeen on maksakin jonkin aikaa niin huonossa hapessa, ettei sekään varastoi vitamiineja eikä hivenaineita.
Onko teillä muuten olleet maksa-arvot kovasti koholla, kun sytoputki on päättynyt? Mulla mahtui taxojen jälkeen vielä normaalihaarukkaan, mutta oli ne melki tuplaantuneet lähtöarvoista..
että tärkeintä on tarkistaa se ravintopuoli, ei niitä pillereitä välttämättä tarvitakaan kun on ruoka tasapainossa.
Minä en seurannut noita verikokeiden tuloksia ollenkaan, hemoglobiini oli ainoa jonka välillä tsekkasin kun se pyrkii terveenäkin putoamaan alla satasen. Ajattelin että kyllä ne hoitsut hälyttää jos on jotain vialla.
(eli pelkkää laiskuutta se oli)
mulla nousi maksa-arvot,että piti pitää pitempi tauko. Juu C-vitamiiniä kohta saadaan mansikoista,mustikoista,vadelmista ja ym tuoreista marjoista. :)
voi Lpolku kulta, toivon ettei tuo äskeinen huulenheittoni ja viinin mainitseminen jopa nimellä pilannut sun mainetta - tai mun. Minullahan ei ole nimimerkkiä mutta kirjoitan ahkerasti.
Mutta nyt ehkä jotkut tosikot luulee että ihan tosissaan kirjoitimme.
- -
pitänee kai funtsia nimimerkkikin itselle. ettei olis niin 'tuntematon'.
Mutta huomenna lähden vähän matkoille, kirjoittelen taas sitten palattuani.
Hyviä fiiliksiä teille kaikille, upeat tyypit! ja erityisesti sulle LPolku
teidän huumorin. No hätä!
olen taas melkein riidoissa tuolla vanhalla palstalla. Siellä yksi esittää ihan uskomattomia perusteita korjausleikkaukselle.....Jota itse tietenkin välttää jotenkin moraalittomana. Pfuuuuuh!
Siis en ole ainoa kaheli!!!!
heti muutaman viestin luettuani tää palsta tuntuu ihka Omalta. Että voidaan puhua elämästä ja olemisesta ja fiiliksistä ja voisko syödä sitä tätä ja tota. ja jakaa olemisen iloja ja suruja, ei vain diagnooseja ja potemista.
Ei siis niin tarvi keskittyä viesteissä siihen lääketieteelliseen puoleen! ;D Vaikuttaa vähän että se 'entinen' palsta nyt muuttuu sellaiseksi tosikkomaiseksi.
En ikinä jaksanut käydä siellä cancer.fi -palstalla, se oli masentavaa ja harmaata ja sen sijaan suomi24ssä elämä rönsyili ja hymyäkin riitti, vaikka vakavistakin asioista.
joten hienoa että tällainen palsta järjestyi. Kiitokset Raspille ja muille asianomaisille aloitteesta.
kaikki palaavan entiselle palstalleen ?
Ymmärrän täysin tuntemuksesi vaikka minulla ei tietääkseni olekaan syöpää, muita vakavia tauteja "vain". Syöpään tein läheistä tuttavuutta viime vuonna kun miehelläni todettiin haimasyöpä - viisi kuukautta ja hän menehtyi. Elämä on tyhjä, koti on tyhjä, millään ei ole enää väliä. Masennuslääkkeitä minullakin. Juomisen puolelle menee myös aika ajoin, mutta onneksi sitä olen nyt alkanut pitää kurissa. Minustakin on tosi epäreilua koko syöpä, se iskee tuosta vain - varoittamatta. Voimia sinulle.
yksin ollessa pyörii vaikka minkälaista ajatusta päässä,välillä ahdistaa niin ettei oikein tiedä mitä tekisi.En ole keksinyt kuin silloin joko lähteä lenkille,lukea,tai soittaa jollekkin tutulle.Tästä sairaudesta ei oikein voi jutella toisten kanssa ahdistuvat vain.Tukihenkilöä ei oikein jaksaisi lähteä tapaamaan..mutta onneksi on parempiakin päiviä.Välillä kun lähtee kotoa pois,jos mahdollista saa muuta ajateltavaa.Keveitä kesätuulia teille kaikille. :)
Aurinkoista maanantaita sinulle Lpolku. Luin tuon hätähuutosi ja halua vastata siihen tämän serkultani saamani viestin mukaisesti. Kun olet lukenut tuon allaolevan, niin muista että kaikella (pahallakin) on tarkoituksensa ja tehtävänsä tässä elämässä. Noi sinun vaikeudet ovat antaneet sinulle harvinaisen suuren kyvyn ymmärtää ja auttaa meitä muita syöpään sairastuneita ja olet varmasti ollut monelle avuksi ja esimerkiksi.
AJATUKSIA
Pidä elämä mahdollisimman yksinkertaisena ja nauti täysin siemauksin yksinkertaisista ihmeistä jotka ovat kaikkien ulottuvilla, vaikka niitä
pidetään usein itsestään selvyyksinä.
Ole kuin lapsi, kykenevä näkemään ja nauttimaan noista näennäisesti merkityksettömistä elämän ihmeistä: kukkien kauneudesta, linnun laulusta,
auringonnousun loistosta, ikkunaa vasten valuvista sadepisaroista.
Kuinka yksinkertaista ja silti todella kaunista kun katselet niitä todella näkevin silmin ja lakkaat ryntäämästä elämän läpi sellaista vauhtia, ettei niitä ehdi huomata!
Huomaatko Jumalan ihmeen ja kaiken kauneuden kaikkialla ympärilläsi? Vai onko mielesi niin päivän murheiden ja huolien täyttämä, että olet sokea ja kuuro ja uuvutettu, jolloin et näe mitään, koska olet niin käpertynyt itseesi?
Miksi et yrittäisi tänään tiedostaa mitä kaikkea ympärilläsi tapahtuu? Mikään ei ole sattuma. Täydellinen suunnitelma ja ohjelma kattaa koko
elämän, ja itse olet osa tätä kokonaisuutta, ja siis tämän täydellisen suunnitelman ja ohjelman osa.
Kun näet erikoisia asioita ja tapahtumia elämässäsi ja ihmettelet miksi ne osuivat sinun kohdallesi, pysähdy katsomaan miten kaikki liittyy yhteen, niin huomaat kaikelle syyn.
Syy ei ehkä aina ole se mitä odotit, mutta ole kuitenkin valmis hyväksymään ne ja oppimaan niistä, äläkä kamppaile niitä vastaan.
Elämä kuuluisi olla helppoa.
Kukaan ei ponnistele avautuakseen auringonsäteissä, miksi siis sinun pitäisi
kamppailla avautuaksesi. Yksinkertaisuus on laatumerkki, säilytä elämäsi yksinkertaisena.
Pysy koko ajan yhteydessä kauniiseen ja voimakkaaseen valoon ja enkeleihin.
Voimaa, rakkautta sydämeen niin jaksat kaiken ylitse.