apua!

Olin rintasyöpäleikkauksessa kolme viikkoa sitten. Minulle tehtiin osapoisto ja kaikki piti olla hyvin. Nyt tuli tieto, että joudun uuteen leikkaukseen. Edellisessä leikkauksessa ei oltukaan saatu kaikkea pois ja nyt joudutaan poistamaan sittenkin koko rinta! Just kun haavat ovat alkaneet parantumaan!
Kuinka jaksan?
6465
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Ei se ole mikään niin kamala juttu kuin miltä ekaksi tuntuu. Jonkin aikaa kestää henkisesti selvitä siitä sokista, mutta aina on se mahdollisuus että voidaan plastiikkakirurgisesti rakentaa uusi rinta.

Tärkeintä on, että syöpäkasvain saadaan kokonaan pois. Ja jatkohoidot tilanteen mukaan.

Älä panikoi, kyllä hyvin siitä selviät niin kuin me kaikki muutkin. Käy täällä välillä tai tuolla potilaspalstalla, takuulla löytyy kohtalotovereita.

Äänestä

Minulla meni saman kaavan mukaan vuonna 2000. Ensin osapoisto lokakuun puolivälissä ja sitten kokopoisto ja TRAM-rinnan rakennus vatsapeitteistä samalla kertaa marraskuun lopulla. Sytot sitten alkoivat seuraavan vuoden alkupuolella.
Sittemin ei onneksi ole kuulunut rintasyövästä mitään, mutta 2004 tuli toinen ihan eri syöpä ja se sitten onkin kokonaan toinen tarina.

Sillä ajatuksellahan se on mentävä, että saadaan kaikki pahalaatuinen pois mahdollisimman nopeasti ja toivotaan, ettei sittemmin ilmaannu mistään. Kyllä sinä jaksat.

Äänestä
  • saataisikaan - kyllä syövänkin kanssa voi elää, pitkäänkin.

    Itselläni eka diagnoosi oli vuonna 1993. Tyttäreni oli nelivuotias. Viimeiset sytot (kolmannen sairastumisen jälkeen) päättyivät maaliskuussa 2007.

    Tänä aikana pikkuinen tyttöni on kasvanut jo aikuiseksi ja minä olen jo isoäiti. Syöpineni kaikkineni.

    Haluan sanoa tällä sitä että syöpä on kamala juttu - mutta vaikka siitä ei paranisikaan, sinnitellä sentään voi aika helvetin pitkään!

    >;D

    Äänestä

  • miksi sitä tulee tunne, että minä olen AINOA jolle on käynyt näin! ( no ehkä siksi etten ole tuntenut ketään rintasyöpäpotilasta).
    Mutta mihin katoaa se maalaisjärki...?

    Äänestä

  • aloittaja kirjoitti:

    miksi sitä tulee tunne, että minä olen AINOA jolle on käynyt näin! ( no ehkä siksi etten ole tuntenut ketään rintasyöpäpotilasta).
    Mutta mihin katoaa se maalaisjärki...?

    meistä kaikista tuntui silloin alussa. Ja maalaisjärjestä ei tietoakaan. Mutta koita kestää se alkuvaiheen sokeeraava fiilis, kyllä se siitä suttaantuu.

    Täältä saat neuvoja kun tarvitset.

    >;)

    Äänestä

parempihan se on, että kaikki syöpä saadaan leikattua pois.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


apua! kirjoitti:

Olin rintasyöpäleikkauksessa kolme viikkoa sitten. Minulle tehtiin osapoisto ja kaikki piti olla hyvin. Nyt tuli tieto, että joudun uuteen leikkaukseen. Edellisessä leikkauksessa ei oltukaan saatu kaikkea pois ja nyt joudutaan poistamaan sittenkin koko rinta! Just kun haavat ovat alkaneet parantumaan!
Kuinka jaksan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu