Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    pari runoa vain..

    SIIVET
    Mustaakin mustempi mieli
    vain rukoilla voin,
    tuuliko mietteeni kuuli
    kun se vierelleni toi
    vaahteran siemenkodan
    siivet levällään.
    Enkelin siivet siinä
    vei toiveeni mennessään.

    KRISTALLISYDÄN
    Mua pelottaa..
    kohta mä en ole enää aito;
    onko jäljellä silloin mitään,
    muuta kuin heikko,
    kykenemätön ruumis,
    varjo entisestä,
    epätodellinen ja hento
    kuin perhonen pakkassäällä?
    Mä en enää kestä,
    en jaksa uskoa,
    omaan voimaani...
    En jaksa luottaa itseeni.
    On vain onneton,
    kylmä, yksinäinen olo,
    että mä katoan.
    Elämä, se on multa
    liikaa vaadittu.
    Mä haluaisin elää
    sanan varsinaisessa merkityksessä,
    niin että se olisi
    edes jonkin arvoista!
    Tää on helvetti,
    häilymistä aidon elämän rajoilla,
    jäätä ja lasia sydän,
    siivet kohmeessa ja yksin.
    Äiti ota mut syliin;
    auta, huolehdi, halaa
    -mä haluun unohtaa.
    Unohtaa tän kaiken ja olla
    oikea ihminen, sillä nyt
    mä olen varjo, häivähdys.
    Harso on edessäni, se ei
    väisty mun ja maailman väliltä,
    eikä mulla ole voimia
    ainakaan vielä
    vetää sitä sivuun...
    0174
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Jane* kirjoitti:

    SIIVET
    Mustaakin mustempi mieli
    vain rukoilla voin,
    tuuliko mietteeni kuuli
    kun se vierelleni toi
    vaahteran siemenkodan
    siivet levällään.
    Enkelin siivet siinä
    vei toiveeni mennessään.

    KRISTALLISYDÄN
    Mua pelottaa..
    kohta mä en ole enää aito;
    onko jäljellä silloin mitään,
    muuta kuin heikko,
    kykenemätön ruumis,
    varjo entisestä,
    epätodellinen ja hento
    kuin perhonen pakkassäällä?
    Mä en enää kestä,
    en jaksa uskoa,
    omaan voimaani...
    En jaksa luottaa itseeni.
    On vain onneton,
    kylmä, yksinäinen olo,
    että mä katoan.
    Elämä, se on multa
    liikaa vaadittu.
    Mä haluaisin elää
    sanan varsinaisessa merkityksessä,
    niin että se olisi
    edes jonkin arvoista!
    Tää on helvetti,
    häilymistä aidon elämän rajoilla,
    jäätä ja lasia sydän,
    siivet kohmeessa ja yksin.
    Äiti ota mut syliin;
    auta, huolehdi, halaa
    -mä haluun unohtaa.
    Unohtaa tän kaiken ja olla
    oikea ihminen, sillä nyt
    mä olen varjo, häivähdys.
    Harso on edessäni, se ei
    väisty mun ja maailman väliltä,
    eikä mulla ole voimia
    ainakaan vielä
    vetää sitä sivuun...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu