Helvetin helvetti!. Mikähän siinä on, että vaikka kuinka tiedostaa "vaaratilanteet", ryssii samalla tavalla joka kerta. Ensin urheilua, hyvää mieltä, voimakasta kokemista itsensä hallinnasta, ja sitten yksi olut......yli 20 annosta, jumalaton darra. Enkö ikinä opi, että "painikaverini" on joka kerta vahvempi, valppaampi. Niin se taitaa olla että, kerran juoppo, aina juoppo. Se on asia joka pitäisi osata sisäistää, muttei sitä ilmeísesti tunnusta itselleen, koska joka kerta kolahtaa samalla lailla.
Takapakkia
raittiudelle
4462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Painistasi alkoholin kanssa. Mikä se apu sitten onkin, A-klinikka. AA, A-kilta, Smart tai mikä sitten lieneekin. Omin voimin olet heikoilla...
nim. "kokemus"
ja apu tuskin on eikä olekaan mikään suusta sisään laitettava. eikä peräpuikkokaan vaan tosiasian junttaaminen tavalla tai toisella päähän.
kyllä se sinne menee kun olet määrätietoinen, porukalla se pysyy siellä helpoiten.
itellä juomattomuutta takana 3kk, ja tänäpän tämmöttenä juhlapäivänä on ruvennut tekee mieli ottaa. Vielä tossa olisi itellä huomenna merkkipäiväkin. Saakeli kun janottaa ja tekis mieli lähtee radalle ja yöhön. en pysty vielä juomaan. Siirrän ryyppäämistä huomiseen.
Ei niin että tänään en juo, vaan että siirrän juopottelun huomiselle. Ja huomenna ylihuomiselle...
Itselläni on aivan tuo sama kaava: muutama viikko raitista elämää, jopa ilman tupakkaa, treenailua ja lenkkeilyä. Hyvin menee kunnes lähden vaan "käymään" baarissa tai kaverilla. Lipsahdus on sitten joka kerta suuren luokan lipsahdus, tulee vedettyä aivan jumalattomat kännit ja seuraavana päivänä olen todella kipeä, oksentelen ja vedän buranaa kaksi käsin. Yleensä olen myös tietämätön edeltävän yön tapahtumista, eli juon muistinikin pois.
Olen tänään tehnyt päätöksen hakeutua AA:han ja ottanut jo yhteyttä yhteen siellä käyvään. Käyn läpi kauheata tunteiden vuoristorataa: itkettää ja on samalla helpottunut olo. Ennenkaikkea pelottaa ja hävettää.
En vain voi enää jatkaa sitä jojo -elämää jossa koko ajan vaapun laidasta laitaan, omalla kohdallani piti tehdä viimeinkin päätös kenen joukoissa seison. Raittiissa toivottavasti.