Hei!
Miten teillä odottajilla on käynyt ystävyys suhteidenne kanssa? Tuntuuko ystävät odotus-tilanteessa jotenkin rasitteelta ja viekö raskaus kaiket voimat?
Itselläni oli odottava ystävä, joka ei pidä minuun yhtään mitään yhteyttä enään. Ennen tavattiin säännöllisesti jopa kaksi kertaa viikossa, alkuraskaudenkin aikana, mutta jossain vaiheessa yhteydenpito lopahti täysin. Ei vastaa puhelimeen. Ei vastaa viesteihin. Teki ohareita tapaamisista, ja jälkeenpäin vain soitteli, että oli sen verran väsynyt. Eniten ihmetyttää tuo täyskäännös hänen käytöksessään. Oltiin aika läheisiä ystäviä, mutta nyt ei heru edes yhtä vastausta tekstiviestiin.
Ymmärrän että raskausaika voi olla joillekin uuvuttavaakin, mutta minua loukkaa todella paljon se, että en näytä olevan ystävälleni enää yhtään mitään. Sen sijaan pitänyt joihinkin vieraampiinkin ihmisiin yhteyttä jonkun verran. Voiko ystävän noin vain hylätä? Hänellä on täysin uusi elämänvaihe menossa: yhteen muutto poikaystävän kanssa, lapsen syntyminen jne. Surettaa, ettei hän halua jakaa kanssani mitään noista asioista, mitkä varmasti ovat hänen elämässään nyt ykkösenä. Minä kun vielä tykkään lapsista, hän on ensimmäinen odottava lähiystäväni. Tietää, että pidän lapsista, joten en usko että hänen tarvitsisi pelätä kyllästyttävänsä minua vauva-jutuillaankaan.
Kertokaa te odottajat, onko odotus niin rankka ajanjakso, että siinä jää ystävät sivuun? Vai tuntuuko teistä siltä, että vain saman kokemuksen läpikäynyt voi ymmärtää teitä?
Olen ihan epätoivoinen asian kanssa!
Miten teillä odottajilla on käynyt ystävyys suhteidenne kanssa? Tuntuuko ystävät odotus-tilanteessa jotenkin rasitteelta ja viekö raskaus kaiket voimat?
Itselläni oli odottava ystävä, joka ei pidä minuun yhtään mitään yhteyttä enään. Ennen tavattiin säännöllisesti jopa kaksi kertaa viikossa, alkuraskaudenkin aikana, mutta jossain vaiheessa yhteydenpito lopahti täysin. Ei vastaa puhelimeen. Ei vastaa viesteihin. Teki ohareita tapaamisista, ja jälkeenpäin vain soitteli, että oli sen verran väsynyt. Eniten ihmetyttää tuo täyskäännös hänen käytöksessään. Oltiin aika läheisiä ystäviä, mutta nyt ei heru edes yhtä vastausta tekstiviestiin.
Ymmärrän että raskausaika voi olla joillekin uuvuttavaakin, mutta minua loukkaa todella paljon se, että en näytä olevan ystävälleni enää yhtään mitään. Sen sijaan pitänyt joihinkin vieraampiinkin ihmisiin yhteyttä jonkun verran. Voiko ystävän noin vain hylätä? Hänellä on täysin uusi elämänvaihe menossa: yhteen muutto poikaystävän kanssa, lapsen syntyminen jne. Surettaa, ettei hän halua jakaa kanssani mitään noista asioista, mitkä varmasti ovat hänen elämässään nyt ykkösenä. Minä kun vielä tykkään lapsista, hän on ensimmäinen odottava lähiystäväni. Tietää, että pidän lapsista, joten en usko että hänen tarvitsisi pelätä kyllästyttävänsä minua vauva-jutuillaankaan.
Kertokaa te odottajat, onko odotus niin rankka ajanjakso, että siinä jää ystävät sivuun? Vai tuntuuko teistä siltä, että vain saman kokemuksen läpikäynyt voi ymmärtää teitä?
Olen ihan epätoivoinen asian kanssa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Että en läheskään niin usein tapaa ystäviäni, eikä se kyllä välttämättä johdu minusta.
Alussa olin itse aika väsynyt etten jaksanut kauheasti käydä työpäivän/viikon jälkeen missään. Mutta eipä ne kaveritkaan kauheasti soitelleet ja kyselleeyt että miten voidaan vaikka tiesivät jo aika alusta että odotan. Vain muutama ystävä pitää yhteyttä minuun. Olen ensimmäinen ystäväpiiristä joka saa lapsen ja osalla on vielä ihan sikku vaihe päällä.
Baareihin ja ravintoloihin en jaksa lähteä istumaan.. Itseasiassa kävi vielä niin että kun ystäväni muuttivat ja pitivät tuparit, he jättivät minut kutsumatta.. ei ollut kovin kivasti tehty.. Tässä vaiheessa kun odottaa vauvaa, erottuu jyvät akanoista, toiset eivät pidä yhteyttä, toiset ovat kovaati kiinbnostuneita jatkamaan ystävyyttä ja toiset jotka eivät ennen olleet niin läheisiä ystäviä ovat yllättäin onnellisia ja kiinnostuneita uudesta elämäntilanteesta ja jaksamisestani.
Niin kai se vaan on että elämän juna kulkee kokoajan eteenpäin, toiset jäävät kyytiin ja toiset jäävät junasta pois. toiset hyppäävät jossain vaiheessa takaisin junaan ja toiset jäävät vain muistoihin.
Aluksi pahoitin mieleni kun osa ystävistäni eivät pitäneet yhteyttä, mutta nyt alan heitä ymmärtämään enkä ole ollenkaan vihainen, hieman surullinen mutta toivon että "elämämme törmäävät" vielä joskus.
Minulla on ystävyyssuhteet pysyneet suurin piirtein samoissa kuin ennen, kiitos siitä kyllä kuuluu pääosin minulle...
Sen verran ymmärrän ystävääsi, että jos hänellä on paljon jotain vaivoja (pahoinvointi, supisteluja jne jne) niin silloin ei kyllä pysty tai jaksa suunnitella mitään tai nähdä kavereita. Minulla meinaan on siitä tästä raskaudesta kokemusta.
En minä kyllä muuten ymmärrä mikä on ystäväsi pään kääntänyt noin, minulle on ainakin tosi tärkeää että näen ystäviäni kerran viikossa/kahdessa viikossa. Se tuo sisältöä elämään varsinkin näin pitkällä sairaslomalla... Minä olen myös kaveripiiristäni ensimmäinen joka saa lapsen, mutta en koe että pitäisi olla vain "lapsellisten" ihmisten seurassa että he ymmärtäisivät. Eli siis en kyllä oikein ymmärrä ystäväsi käytöstä.
Sen verran tiedän, että kaverini on kärsinyt jonkin verran pahoinvoinnista ja kuumeilusta. Mutta laskinpa tässä juuri, että viisi kuukautta sitten olemme viimeksi olleet yhteydessä. Ystävälläni on myös ollut pahaa masennusta, ja mietin, oisko sitä voinut nyt olla liikkeellä. Mutta koskaan aikaisemmin, pahimmankaan masennuksen aikana, hän ei ole pitänyt tällaista taukoa.
Olen monia kertoja yrittänyt soittaa, ja laittanut viestiä, mutta koskaan ei vastausta tule. Ei edes osoitteenmuutos korttia tullut, vaikka tiedän että ovat muuttaneet uuteen asuntoon, ja asutaan samassa kaupungissa. En tarkoita, että minua pitäisi nähdä yhtä usein kun aiemmin, minulle riittäisi vaikka se tekstiviesti. Kunhan jotain laittaisi ja vastaisi. Olen pyytänyt käymään kylässä, olen ehdottanut tapaamista, olen kysellyt muuten vain kuulumisia, olen yrittänyt kysellä, olenko loukannut jne, mutta EI MITÄÄN.
En kylläkään ole ainoa, johon harventanut yhteydenpitoa. Mietin jopa, voisko mies olla sen verran omistavaa laatua, että rajoittaa ystäväni elämää? Pitäisikö mun vain vähitellen haudata ystävyys omastanikin mielestä tai odottaa, jos joskus ottaakin yhteyttä?
jos ystäväsi on sairastanut aikaisemmin masennusta, voi olla niinkin ikävästi, että raskaus on pahentanut tilannetta radikaalisti. mikäli tämä sattuisi olemaan tilanne, on vain hyväksyttävä, että et voi tehdä mitään korjataksesi ystävyyttänne tällä hetkellä; jos on oikeasti masentunut ja vielä raskaana, menee kaikki energia todellakin siihen, että jaksaa elää ja ajatella edes hieman sisällään kasvavaa ihmistä.
toivotaan, että ystäväsi ei ole masentunut, mutta jos on, ole armollinen ja ajattele, että hän ei ole todellakaan tahallaan tai piittaamattomuuttaan/laiskuuttaan jättänyt yhteydenpitoa.
Onpa harmillista. Itse odotan juuri esikoistani ja taidanpa tosiaan olla ystäväpiiristä se ensimmäinen.
Minulla on kyllä ollut kerkeämisestä kiinni nyt ystävien tapaaminen. Mutta en sen enempää tai vähempää ole nytkään kerennyt kuin ennenkään. Joudun hoitamaan ystävyyssuhteita valitettavan paljon kännykällä. No asumme maalla ja kaikkien luo on matkaa niin kai se on aika luonnollista.
Mutta alussa se väsy oli aika rankkaa. Ja kuitenkin koti ja työ on hoidettava ihan yhtälailla kuin ennenkin ja jotenkin sitä tekee vielä enemmän kaikenlaista kun yrittää saada rästihommia pois ennen lapsen syntymää.
Ja osittain sitä on myös niin ajatuksissaan. Kaikkea sitä näin raskaana pyöriikin päässä.
Ja myös vähän joidenkin suhtautuminen kummastuttaa. Yritimme tätä raskautta 5 vuotta ennenkuin onnistui. Kukaan ei ole edes onnitellut. Uteluita on paljon koska saimme pidettyä salassa aika kauan ja tuntuu kiinnostavan onko lapsi luomu vai hoitojen tulos. Ja sehän ei kuulu kenellekkään. Paitsi paras ystävä tietää.
Kyllä se vähän kirpaisee kun kommentit raskaudesta kaiken tämän jälkeen on vain oho tai ihanko totta.
En osaa sinua oikein neuvoa. Ehkä ystäväsi on vain nyt jotenkin omissa maailmoissaan. Vaikka se tekstariin vastaaminen ei kyllä luulisi olevan iso asia.
Minulla kävi taas aivan päinvastoin.. hyvä ystäväni jonka kanssa ollaan jaettu niin ilot ja surut ni tiesi raskaudestani heti alkuun.. ja sanoin jo silloin että saa varautua kummitädin rooliin. En ole ensimmäinen kaveripiirissäni joka on raskaana ja muut ystävistäni jo vähän vihjailivat että kuinkahan käy meidän kaverisuhteelle nyt kun olen raskaana koska kyseisellä henkilöllä on ollut tapana "hylätä" odottava kaveri, sit ottanut yhteyttä kun LA on ollut lähettyvillä. No minä en näihin juttuihin perustanut, mutta kuinkas kävikään.. Tapasimme ennen 2-3 kertaa viikossa vaikka oli kiireitä ni järjestimme aikaa tapaamiselle. Nyt on tullut lähinnä tekstareita et ei ehdi töissä kun käy ni on kiire yms.. (itse nyt ollut sairaslomalla viikon niin pahasta pahoinvoinnista) Ni aivan kun minä en nyt olisi enää mikään kaveri kun olen nyt joutunut sairaslomaa hakemaan ja kun en ollut töissä ja en baariinkaan enää ole lähtenyt.. ei kyllä ole pyytänytkään.. tuumasi vaan et käy biletyskaverit vähiin.. ni sitäkö sit vain olinkin biletyskaveri? Ja tämän henkilön muutos tapahtui samassa hetkessä kun ilmoitin odottavani. Tuntuu tavallaan pahalta koska jo siitä kummi jutustakin jo menin puhumaan koska todellakin olin sitä mieltä että hän on hyvä ystäväni yms. mutta en uskonut että voi todella noin käydä.
Myös sinun puolesta harmittaa.. ja itseni puolesta kun minulle ei ole tuollaista kaveria joka todella haluiasi nyt tavata kun odotan yms. mutta on onneksi nämä kaverit edelleen joilla on jo lapsia. Että en aivan yksin jäänyt.
Tälläinen tarina minulla.
Kyllä niitä ystäviä tarvitaan vaikka elämässä muutoksia tapahtuisi, harmi kun sinun ystäväsi ei ole tätä tajunnut kun ei ole yhteyttä pitänyt!