Nettikeskusteluissa monet vl:t näyttäisivät kiistävän TV-kiellon olemassaolon. Haluaisin tietää, onko tästä olemassolon kieltävästä asenteesta mitään muuta dokumentaatiota kuin internetin keskustelupalstat. Asia on mielenkiintoinen siksi, että TV-kiellon olemassolon puolesta on olemassa paljon luotettavan oloista dokumnetaatiota. Jos suurin osa lestadiolaisista on sitä mieltä, ettei TV ole kielletty, niin miksei asiaa voida sanoa suoraan esim. Päivämiehessä. Sen verran laajaa julkisuutta sentään on saanut tämä tv-kielto, että jonkinlainen selkeä kannanotto olisi mielestäni tarpeen.
TV-kieltoon liittyvä adressi löytyy täältä:
http://www.adressit.com/srk-alistus
TV-kieltoon liittyvä adressi löytyy täältä:
http://www.adressit.com/srk-alistus
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kukaan uskovainen ei halua TV:tä omaan kotiinsa.
TOISTEN NIMIMERKKIÄ!
Uskovainen ei halua televisiota omaan kotiinsa, koska pyhähenki alias SRK kieltää haluamasta. Jos joku telkkarista salaa unelmoi, ei siitä kuitenkaan usko mene, koska SRK ei kykene lukemaan ajatuksia.
Joo, meilläkin TV on uusi tuttavuus kun äitini muutti viettämään kotiimme vanhuuden päiviään.Hän on kiinni TV ja katsoin parhaaksi antaa pitää hänen tapansa,koska toinen vaihtoehto olisi ollut yksinäisyyttä aktivoiva kunnallinen vanhushoito.
Niin, en erikoisemmin jouda katsomaan TV:tä, mutta tulee sieltä ihan hyvääkin ohjelmaa.Esim.Talvella tuli ohjelma, jossa tutkittiin muurahaisten käyttäytymistä.Niin, heillä ei todella ole päällysmiestä ei ruhtinasta ei hallitsijaa, vaan he toimivat hajujälkien perusteella ja siksi heidän toimensa nivoutuu yksiin.
Muuten suosittelen lukemaan Sanl 6:6..8 , niin siinäkin on erikoisen paljon Jumalan viisautta ihmiselle.
Niin, ja tämä luontoon liittyvä ilmoitus Raamatusta on tieteellisesti todistettu oikeaksi, joka tiedotettiin TV:ssä.
Niin, ei Raamatun kirjoittaja tiennyt muurahaisten hajujäljistä mitään, mutta huomioikaapa miten oikeaan havaintoon hän päätyi.
SRK on antanut asiasta "rakkauden neuvon" v.1976, eli jokainen uskovainen, jolla on televisio, erotetaan Ry:n jäsenyydestä sekä kutsutaan pakanaksi ja publikaaniksi! Siinä lauseessa oli niin paljon vl-rakkautta, etteivät vl:t halua televisiota kotiinsa.
Jos se on elämä, niin eikö ole vähän heikot eväät?
Meillä on telkkari, koska puoliso sitä kanssa vahtaa. Istun olohuoneessa minäkin, mutta tv ei todellakaan edes kiinnosta, ei sitten pätkääkään. Se on vaan jotain taustahölinää, on parempaakin tekemistä.
TV on samanlainen asia kuin selaisisi sanomalehteä.Uskova ihminenhän luonnostaan aistiensa harjaannuttua selailee lehteä kriittisesti.
On sivuja, jotka hän kääntää ohi, koska asiat eivät kiinnosta.TV on samanlainen asia.Katselee sitä, mikä on rakentavaa tai opettavaa.No, aika vähän todella TV:stä tulee hyvää opettavaa ohjelmaa.Jumalan palveluksetkin on jo uskonnollisuuden harjoittamista.
Onko synnittömämpää kuin katseleminen kuunteleminen?
Jos uskovainen EI HALUA televisiota, mistä systä se piti oikein vuosikokouksen päätöksellä kieltää? Ja miksi TV-kielto piti uusia useammassa vuosikokouksessa, kerta kerralta sitä tiukentaen?
Eihän sellaista asiaa tarvitse erikseen kieltää yhdistyksen päätöksellä, jota ei muutoinkaan kukaan itselleen luonnostaan hanki, koska "ei halua" sitä itselleen.
Television hankinta kiellettiin SRK:n vuosikokouksessa vuonna 1963. Tämä oli ensimmäinen kieltopäätös. SRK:n vuosikokouksen 1963 pöytäkirjan mukaan "Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia." Tämä on päätöksen virallinen teksti, voit lukea sen vosikokouksen pöytäkirjasta joka on julkaistukin, aikoinaan Päivämiehessä ja ehkä jossain SRK:n vuosikirjassa.
Asiaa ei kuitenkaan jostain syystä jätetty tähän.
SRK:n vuosikokouksessa vuonna 1966 kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä erottamaan sekä puhujan tehtävistä että paikallisista luottamustoimista "ne paikalliset rauhanyhdistysten toimihenkilöt, jotka ovat television hankkineet, eivätkä ole puhutteluista huolimatta siitä luopuneet".
Näin siis tehtiin uusi tiukentava vuosikokouspäätös -vaikka sinä Hynde väität, että uskovainen "ei halua" hankkia televisiota.
Mistä syystä päätöstä piti siitä huolimtta tiukentaa?
Päätöstä piti tiukentaa vielä toisenkin kerran.
Vuonna 1971 SRK:n vuosikokouksessa päätettiin, että television hankkineita on kaikessa rakkaudessa puhuteltava asiasta, kerran tai kahdesti. Sen jälkeen parannukseen taipumattomia tuli pitää "pakanoina ja publikaaneina".
Eli heitä pidettiin uskonsa kieltäneinä.
Kieltoa piti jostain syystä tiukentaa vielä kolmannenkin kerran.
Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä edelliset television kieltoa koskeneet päätökset vahvistettiin. Ja päätettiin lisäksi, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".
Enää ei käyty ensin puhuttelemassa, vaan TV-kieltoa rikkonut ajettiin ulos siionista välittömästi.
SRK:n silloinen pääsihteeri Voitto Savela tiedotti PÄivämiehessä ja paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnille lähettämissään kirjallisissa ohjeissa, että Sievin vuosikokouksen päätösten käytäntöönpano sisältää kahden tason toimia.
Ensinnäkin ry:n johtokuntien tulee huolehtia tv-kieltoa rikkoneiden erottamisesta uskosta hengellisessä mielessä. Ja toiseksi niiden tulee hoitaa asianomaisen henkilön erottaminen ry:n jäsenyydestä, mikäli hän on jäsen ollut.
Toisin sanoen rauhanyhdistyksen johtokunnan tulee kunkin TV:n hankkineen jäsenensä kohdalta tehdä virallinen jäsenyydestä erottamispäätös, todeten perusteluna, että "asianomainen on tottelemattomuuden kautta joutunut epäuskoiseksi". Tätä henkilöä älköön kukaan uskovainen tämän jälkeen tervehtikö.
Mistä sinä sen tiedät, tunnetko kaikki "uskovaiset"?
Tiedän monia uskovaisia, joilla on televisio.
TV-kiellonkumoamista esittävä vetoomus on oikealla asialla.
Vetoomuksella ei pyritä kannustamaan ihmisiä hankkimaan televisiota. Ei missään kohtaa vetoomuksessa sanota niin.
Vetoomuksella pyritään muuttamaan SRK:n vuosikokouksessaan aikoinaan tekemä ehdoton kieltomääräys sekä määräykseen liittyvät "sanktiot" eli erottamiskehoitus.
Televisiossa on kanavakohtaisia ja ohjelmakohtaisia eroja. On hyvää ja on huonoakin ohjelmaa. Internetin tarjonta on sitäkin kirjavampaa ja vastuuttomampaa.
Suomessahan kakki tv-ohjelmat tehdään maan lakien mukaan. Mutta internetin tarjontaa eivät sido mitkään lait. Internet on sata kertaa vaarallisempi kuin Oy Yleisradio AB:n tv-ohjelmatarjonta.
Kaiken median käytössä uskovaisen tulee turvautua Pyhän Hengen ääneen kotiopettajanaan. Meillä on lisäksi tukenamme toisemme, saattomiehet.
Erillistä, yksittäistä tiedotusvälinettä koskevaa kieltoa ei voi mitenkään perustella. Ei Raamatulla ainakaan. Sillä silloin meidän pitäisi ottaa moni muukin, ennen kaikkea Internet kieltopäätökseen mukaan.
Meillä ei ole nykyäänkään muuta tietä kuin vanhoilla uskovaisilla oli ennen: luottaa Pyhänn Henkeen joka uskovaiselle neuvoo elämän valinnoissa.
Ehdoton kieltopäätös rikkoo omantunnon suurta tehtävää vastaan. Tämä omantunnon äänen tuoma vastuu ja risti on jokaisen uskovaisen kannettava joka päivä.
En väitä tuntevani hengellisiä kysymyksiä syvällisesti. Mutta tässä asiassa omatuntoni puhuu näin. Omaatuntoa ei voi sivuuttaa ulkokohtaisillä määräyksillä. Omatunto on kallisarvoinen asia. Se on Jumalan ääni uskovaisen sydämessä.
Katolisen kirkon määräykset johtivat uskonpuhdistaja Lutherin aikoinaan kirjoittamaan teesinsä. Juuri tämänkaltaista määräys-ajattelua vastaan Luther toimi.
Luther vaati, että omatunto on nostettava ylimmäksi neuvonantajaksi uskovaisen elämässä. Tässä on samasta asiasta kyse.
Television ja Internetin huonot tarjonnat uskovainen jättää katsomatta. Ihan samoin kuin jättää lukematta roskalehdet. Pyhän Hengen neuvomana. Jos sinulle tulee jotain mieleen tästä mitä kirjoitin, toivon vastaamista.
Vikaan mentiin jo alussa, 1963. Jo ensimmäinen TV-kieltopäätös tehtiin epädemokraattisesti.
Ylivieskan vuosikokouksessa v. 1963 oli päätös valmiina lehdistötiedotteena odottamassa jo ennen sitä kokousta, jossa vuosikokoussedustajien oli määrä ottaa kantaa asiaan.
Näin on kertonut eräs SRK:n johtokunnan silloinen jäsen.
Eri rauhanyhdistysten edustajat lähtivät käsittelemään asiaa vuosikokouksessa vaikka päätös oli käytännössä jo tehty. Todelliset päättäjät olivat SRK:n työvaliokunta. Vuosikokousedustajat olivat vain mekaanisia kumileimasimia...
Minustakin vetoomus on hyvä asia. On syytä keskustella koska television kielto on vanhentunut asia.
Tekniikka on mennyt eteenpäin!
Kaikki nuoret uskovaiset ei tunne kiellon taustoja.
Kun adressi luovutetaan SRK:n vuosikokoukselle, tieto leviää. Tarkoitan, tieto siitä että yleensä on olemassa tällainen vuosikokouksessa tehty TV-kieltopäätös.
En itse kuten ei monikaan ollut henk.koht. koskaan kuullut ennen tätä adressia, että meikäläisyydessä tosiaan on ihan virallinen tv-kielto. Ja sen rikkomisesta rangaistus päätetty.
Oltiin luultu että se oli vaan tavallinen rakkauden neuvo. En tiennyt että siihen liittyy kurinpidollinen puoli!
Kuvaat ihan asianmukaista ja oikeaa asennoitumista.
Mutta tällainen asiallinen ja "sisältö ratkaisee" -asenne ei ole meille nykytilanteessa mahdollista, koska tv on YKSISELITTEISESTI kielletty uskovaiselta. Jos uskovainen tv:n hankkii, seuraamukset ovat pahat.
Kieltopäätös pitäisi muuttaa. Olen tätä mieltä.
Tästä asiasta käytiin pitkä keskustelu palstalla jo kesäkuussa 2004. Olisi aika käydä tuumasta toimeen ja muuttaa idioottimainen tv-kieltopäätös.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000003663430#22000000003663430
Televisio-ohjelmat ovat Suomessa julkisen tarkastuksen ja kontrollin alaisia. Sieltä ei yksinkertaisesti ole lupa lähettä lainvastaista materiaalia, esimerkiksi lapsipornoa.
Netti taas tulvii pornoa ja väkivaltaa, ja sitä se syöttää myös sellaiselle joka ei sitä lähde tieten tahtoen etsimään.
Tv-kielto on SRK:n johdolle keino kontrolloida vanhoillislestadiolaisten sisäistä lojaalisuutta SRK:n säännöille. Tv-kielto on kurinpito- ja valvontamenetelmä.
Raamatullista pohjaa tv-kiellolle ei ole.
Ajankohtaisesta nettivetoomuksesta on käyty keskustelua Kotimaan nettipalstalla:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_connector&cid=1&Itemid=61&t=251
Avaaja kirjoitti:
"Jos suurin osa lestadiolaisista on sitä mieltä, ettei TV ole kielletty, niin miksei asiaa voida sanoa suoraan esim. Päivämiehessä."
Onko vl-uskovaiset siis sitä mieltä että tv EI ole kielletty?
Vaikka kieltopäätökset ja niiden vahvistukset on tehty SRK:n vuosikokouksissa ja niistä on kirjaukset kokousten pöytäkirjoissa?
Dokumentit TV-kieltopäätöksistä ovat olemassa, kiistatta. Ovatko SRK:n vuosikokousten pöytäkirjat puppua?
Dokumenttien lisäksi SRK:n johtokunnan edustajat ovat toistuvasti todenneet julkisuudessa, että televisiokieltoa "ei ole sytä muuttaa". Olavi Voittonen ja Aarno Haho olivat haastateltavana viime kesänä suviseuroissa, ja he totesivat näin, kun toimittajat nimenomaan tv-kiellosta kyselivät heiltä.
Muistaakseni Juhannuksen tienoilla Radioidaan Suviseuroista Lestaadiolaisten tuottama ohjelma.(Oliko suviseurat nimellä, en muista tarkkaan).
Niin, muuttuisiko kokonaisuus kielteisemmäksi, jos Radioinnin sijasta paikalla olisikin Televisiointi ja ohjelma ajettaisiin ulos TV:stä.
Miksi tv kielto sitten lieventyi ja koulu tv tuli sallituksi kun sekin oli aluksi kielletty? On järkyttävää että tällaist ihmisopit sanotaan Pyhän Hengen ohjeiksi, sillä Hän tuskin muuttelisi kantaansa trendien mukaan.
kumottu-ei tv-päätöstäkään!
Alussa koulu tvkin oli kielletty mutta sitten kantaa lievennettiin.
TV-kieltoon liittyvä koulu-tv:n ja videoiden esittämis- ja katselukielto tehtiin SRK:ssa erikseen. Koulu-tv:n käyttö ja katselu kiellettiin SRK:n puhujainkokouksessa joulukuussa 1979, Oulussa. Heikki Saari silloinen SRK:n johtokunnan vaikutusvaltainen jsäen piti tulikivenkatjuisen puheen tässä tilaisuudessa, jossa oli koolla satoja uskovaisia opettajia ja yliopistoihmisiä, lääkäreitä ja lisäksi puhujia.
Päätöksen jälkeen SRK:n pääsihteri otti yhteyttä Kouluhalitukseen ja pyysi erityisjärjestelyjä uskovaisten kotien koululaisille kouluissa. OPH lähetti ohjekirjelmän asiasta kaikkiin Suomen kouluihin. VL-vanhemmat ottivat lisäksi paikallisesti yhteyttä rehtoreiin ja opettajiin jotta koulu-tv:tä käytettäessä uskovaisten perheiden lapsille järjetettään erillinen työskenteltypaikka, toisissa tiloissa. Tämä järjestely oli voimassa useita vuosia.
Mutta yhtäkkiä SRKkumosi koulu-tv:n kiellon.
Kuka tai mikä käytännössä teki kiellon kumoamispäätöksen? Minulla ei ole siitä tietoa, eikä kai kenelläkään muullakaan... ehkä yksinkertaisesti SRK:n toimisto tai mahdollisesti johtokunta muutti asian ilman eri kokousta. Joka tapauksessa asia eteni niin, että SRK:n johtokunta lähetti v. 1983 kaikille rauhanyhdistyksille koulu-tv:n kiellon peruuttamisesta tiedon erillisellä kirjeellä.
Päättikö asian SRK:n puheenjohtaja tai pääsihteeri, vastoin puhujainkokouksen päätöstä? (Siinä välissähän oli tapahtunut Heikki Saaren julistaminen väärähenkiseksi ja paneminen saarnauskieltoon sekä hänen takaisin armoihin ottaminen.) Ei ole tietoa.
Monessa rauhanyhdistyksessä koulu-tv:n kiellon kumoamisasia jätettin kokonaan käsittelemättä julkisesti eikä asiasta tiedotettu ry:n jäsenille. Joissakin rauhanyhdistyksissä taas SRK:n kirje julkistettiin jäsenille tiedoksi.
Kiellon kumoamisesta on siis olemassa yksi periaatteellinen ennakkotapaus.
SRK on muuttanut TV-kieltoa kaksi kertaa.
Ensin se peruutti koulu-tv:n kiellon v. 1983.
Kieltopäätös oli tehty Oulussa puhujainkokouksessa 1979.
Toinen päätöksen muutos tuli tänä keväänä.
19.4.2007 SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäki ilmoitti Kotimaa-lehden haastattelussa, että TV:n hankkiminen on kiellettyä enää vain monilapsisilta perheiltä.
TV on siten sallittu lestadiolaiskodeissa, joissa on vain vähän lapsia tai ei lainkaan lapsia.
Tosin viime kesänä suviseurojen lehdistötilaisuudessa SRK:n edustajat ilmoittivat laajalle joukolle toimittajia, jotka kyselivät tv-kiellosta, että "Kieltopäätöstä ei ole syytä muuttaa" (ks. Helsingin Sanomien kuukausiliite, Heinäkuu 2006).
Hys hys kirjoitti jokin aika sitten:
Muuttuneet opinkohdat, luku 6. Tv-PÄÄTÖS.
Tv:n synnillisyys.
1960-luvulla kehoitus välttää huonon ohjelman takia, mutta tämä tulkittiin ns. omantunnon asiaksi, josta kykeni poikkeamaan. 1970-luvulla tv:tä nimitettiin "saatanan sontaluukuksi" ja tv-kielto muodostui ehdottomaksi.
2000-luvulla tv-kielto on pikkuhiljaa murenemassa ja vaikka se on edelleen voimassa, niin yksittäisillä yksin asuvilla vl:illä voi olla tv ilman sanktioita. Tämä voi vaihdella paikkakunnittain ja yksilökohtaisesti.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025884219#220000000258842
Sitten lie helppo muuttaa vuosikokouspäätöstä, kun on jo ennakkotapauskin.
TV-Kielto on jo purettu, koska eräät vl-perheet tekevät rahaa televisio myynnillä. Näin yksinkertaista se on.
Vuoden 1963 pätöksessä SRK:n vuosikokous kielsi ehdottomasti myös televisioon liittyvän liiketoiminnan, eli tv-laitteiden kauppaamisen.
Sitä osaa TV-kiellosta ei ole uskovaiset kauppiaat noudattaneet enää vuosikymmeniin!
Millä tavoin lienevät lestadiolais-liikemiehet saaneet SRK:lta luvan TV-kauppaan?
Outoa, että rahaa siis on sallittu tehtävän synnillisen sontalaatikon avulla. Kuinka se sopii uskovaiselle kauppiaalle olla viekoittelemassa ihmisiä synti-huonekalun hankintaan?
Mammonan alttarilla SRK:n johtokunta antaa päätöstensä venyä ja joustaa!
En usko, että uskovainen kodinkonekauppias laittaa myymäläänsä telkkareita myyntiin.
Parjauksesi on aiheeton. :-(
Niin, ymmärränkö oikein, miten koko yhteisön perheitä tarkkaillaan mitä he tekevät ja mitä jättävät tekemättä.
Silloinhan koko yhteisön toiminta on kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa lähes jokainen oli opetettu tarkkailemaan "tovereitaan".
Missä ilmentyy armossa kasvaminen ja opetus yhteisössänne.Harmittaa miten enemmän nyt ymmärrän hoitokokouksia ja niiden toimintaa ja mitä kärsimystä ne on aiheuttaneet alistujalle.Tieto lisää tuskaa.
Minä taas kyllä tunnen vl-kauppiaan joka myy telkkareita.
Sanoitpa osuvati:
>> Silloinhan koko yhteisön toiminta on kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa lähes jokainen oli opetettu tarkkailemaan "tovereitaan".
Näinhn se oli. TV-kiellosta seurasi yleinen kyttääminen ja ilmianto-mentaliteetti.
Toimittaja Hannu Karpo kertoi äskettäin Helsingin Sanomien haastattelussaan pitävänsä oman toimittajanuransa järkyttävimpänä kokemuksena lestadiolaisuuden hoitokokouksia.
Hän ohjelmaa tehdessään oli törmännyt siihen, miten perheenjäsenet ilmiantoivat toisiaan, lapset vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan tai toisiaan SRK:n hoitomiehille.
Rikottiin elämän kalleimpia ydinsuhteita, perheen ja suvun yhteenkuuluvuutta ja luonnollista ihmisyyden lojaliteettia.
Rikottiin vuosikymmenien mittaisia ystävyyssuhteita eristämällä osa ihmisistä sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Julmimpia tekoja mitä ihminen voi toiselle tehdä on muista eristäminen, se on kiusaamista ja pahinta lajia.
Saako niitä televisioita tosiaan olla uskovainen leivttämässä?
Oliko se 80-luvulla kun muuan lestadiolainen apteekkari joutui luopumaan ammatistaan kun SRK:n johto velvoitti hänet kieltäytymään ehkäisyvalmisteiden jakelusta. Apteekkioikeudet edellyttävät kaikkien lääkevalmisteiden tarjoamista joita terveydenhoidossa tarvitaan. Hän uhrasi ammattinsa.
Telkkarikauppiaiden ei ole tarvinnut uhrata SRK:n alttarille mitään...
...kuinka kuolleesta kapineesta on tehty autuuden ehto.
Lukekaa O.H.Jussilan kirjoitus radiosta. Ihan sama asia, vaikka se onkin "kuvaradio".
Itse TV-mööpeli ei voi olla syntiä - itsekukin valitkoon mitä sieltä katselee.
Hieman harmistunut - Alpo Murberger.