Kärsin ahdituneisuushäiriöstä paniikkihäiriön tapaisesta oireilusta. Lääkäri määräsi Zoloftin jotka on kaapissa odottamassa.. Olen ennen raskautta syönyt myös kyseistä lääkettä mut nyt ollut pitkästi yli vuoden tauolla. Imetän ja lääkäri lupasi tuota silti käyttää, toki imetys on jo muutenkin hiipumassa (vauva kohta 6kk). Ongelmana on se, että yritän viimeiseen asti pärjätä ilman lääkettä.
Ja olo on välillä tosi tukala ja epätodellinen, lisäksi alkanut tuntumaan et sairastan jotain vakavaa tautia. Maksa-arvot hitusen koholla (voi johtua panadolista jota olen syönyt nykyään paljon ja lääkäri käskikin jättää tauolle) ja loppuja verikokeiden tuloksia odottelen. Tiedän et näihin kyseisiin häiriöihin kuuluu kuolemanpelko joka voi ilmetä juuri tuolla et pelkää jotain tautia, mutta voiko tunne olla niin todellinen vai kuvittelenko ja seuraanko itseäni niin paljon, että alan löytämään itsestäni oireita esim. leukemiaan tai rintasyöpään? Mustelmat huomaan nykyään, lihassäryt, huimaus.. Kaikki oireet toisaalta on selitettävissäkin ehkä mut pelottaa tää "oikee" tunne et oisin kuolemansairas. Onko tää oikeeta vai voiko nämä kärsimäni häiriöt tehdä nämä vain todentuntuisiksi ja alan kuvittelemaan oireita lisää?
Anteeksi sekava teksti, mutta alan olemaan jo niin loppu ja väsynyt (yllätys, kyllä en masentunut) mut AHDISTUNUT!! Olisi ihana elää ilman pelkoja ja antaa vaan palaa eikä jarrutella koko ajan peläten jotain. Nämä kuolemanpelot ja pakko-ajatukset on vaivanneet jo ainakin ehkä kolmisen ja yllätys, yllätys siitä asti olen sairastanut milloin mitäkin tautia. Toisaalta huvittavaa muttei silti naurata yhtään..
Voiko kroppa reagoida stressitilaan esim. lihaskivuilla tai väsymyksellä ja uupumuksen tunteella?
Ja olo on välillä tosi tukala ja epätodellinen, lisäksi alkanut tuntumaan et sairastan jotain vakavaa tautia. Maksa-arvot hitusen koholla (voi johtua panadolista jota olen syönyt nykyään paljon ja lääkäri käskikin jättää tauolle) ja loppuja verikokeiden tuloksia odottelen. Tiedän et näihin kyseisiin häiriöihin kuuluu kuolemanpelko joka voi ilmetä juuri tuolla et pelkää jotain tautia, mutta voiko tunne olla niin todellinen vai kuvittelenko ja seuraanko itseäni niin paljon, että alan löytämään itsestäni oireita esim. leukemiaan tai rintasyöpään? Mustelmat huomaan nykyään, lihassäryt, huimaus.. Kaikki oireet toisaalta on selitettävissäkin ehkä mut pelottaa tää "oikee" tunne et oisin kuolemansairas. Onko tää oikeeta vai voiko nämä kärsimäni häiriöt tehdä nämä vain todentuntuisiksi ja alan kuvittelemaan oireita lisää?
Anteeksi sekava teksti, mutta alan olemaan jo niin loppu ja väsynyt (yllätys, kyllä en masentunut) mut AHDISTUNUT!! Olisi ihana elää ilman pelkoja ja antaa vaan palaa eikä jarrutella koko ajan peläten jotain. Nämä kuolemanpelot ja pakko-ajatukset on vaivanneet jo ainakin ehkä kolmisen ja yllätys, yllätys siitä asti olen sairastanut milloin mitäkin tautia. Toisaalta huvittavaa muttei silti naurata yhtään..
Voiko kroppa reagoida stressitilaan esim. lihaskivuilla tai väsymyksellä ja uupumuksen tunteella?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuonne alkuun et alkanut vaivaamaan kuolemanpelko yms, niin tarkoitin et jälleen mut voimakkaampana eli kuten loppuun laitoinkin niin oikeesti oon kuvitellut jo monta vuotta milloin mitäkin tautia mut nykyään tosi voimakkaasti.
Mullaki on ollu kaikenlaisia pelkoja, esim. kuolemanpelko. Ihan niinku mun elämästä kertoisit. Jouduin turvautumaan lääkkeisiin, nyt oon syöny niitä 6 päivää eikä olo oo vielä parantunu, mutta varmaan paranee tässä viikojen kuluessa. Taitaa sulla muuten olla sama lääke ku mulla, mutta mulla vaan uuella nimikkeellä. Niistä lääkkeistä ei ainakkaan pitäs tulla riippuvaiseksi, ja niistä aiheutuvat oireetki pitäs mennä parissa viikossa ohi, joten sen takia ei ainakkaan kannata pelätä niitten käyttöä:). Mulla on lähinnä ollu ripulia, päänsärkyä ja huimausta. Vähän kiusallisia vaivoja, mutta niistä onneks pääsee eroon. Mulla on tästä lääkkeestä aikasempaa kokemusta.
tueknasi, koska olen KÄYNYT IHAN SAMAN LÄPI!!Kuolemanpelot ym. Kuulehan, me olemme todella sairastuneet SAIRAUTEEN! Minullakin oli laukemianpelko jne.
Niin sinulla - kuin minullakin - on joitakin käsittelemättömiä alueita lapsuudessa, jotka aiheuttavat pelkotiloja.
LUOTA minuun!!! Sinulla ei ole mitään hätää. Tarvitset kuuntelijan! Äläkä huolehdi - Kulta-pieni - nauti äitiydestäsi, ei TAKUUVARMASTI ole mitään syytä pelätä sairauksia!! Rauha,rauha!!
aikoinaan minulla,kun vauva oli ihan pieni ja sitä kesti kauan..se taas johtui siitä,että siihen aikaan ei tajuttu mitään raskauden jälkeisestä masennuksesta,ahdistuksesta tai psykoosista.
Olin todella peloissani,kauhuissani ja ahdistunut.
Osasin itse hakea kyllä apua.Kaikki johtui ns.valtavasta stressistä minkä olin kokenut juuri ennen lapsen syntymää.
Kuolemanpelko ja kauhu olivat joka päivää,enkä voinut nauttia äitiydestä lainkaan.Tunne oli lähinnä kaaottinen.
Pelkäsin milloin mitäkin ja olo oli täysin epätodellinen.
Kroppa ja mieli ovat yhdessä yhtäaikaa kipeitä kun hormoonit ovat sekaisin ja avuttomuuden tunne on päällä.
Väitän,kokemuksesta,että sairautesi on psyykkistä laatua koko juttu,kovaa taistelua,itsetarkkailun kanssa.
Itse jouduin lääkityksen takia lopettamaan imetyksen.
Koeta saada itssesi rauhoittumaan ja uskomaan kaikesta tunteistasi ja tunnoistasi huolimatta,että sinulla ei ole mittään vakavaa sairautta vaan tilanteesi on uuvuttava ja stressin sietokyky alentunut.Voimaa sinulle ja haleja vauvalle!
Lohduttavaa kuulla, etten ole ajatuksineni yksin. Jospas tämäkin jo helpottaisi kun tietää, että on muitakin :)
Nautinkin kyllä äitiydestäni, paijaan vauvaa, hoidan tunteella, leikin ja olen paljon vauvan kanssa, mutta nuo pelot jarruttelee välillä. Aina kun olen tosi onnellinen ja hyvä olo valtaa kehon ja mielen niin taas alkaa nuo kuolemanpelot kurkkimaan ja epätodellinen olo valtaa. Mulla on illat pahimpia ja yöt onneksi vielä on rauhoitettua aikaa et saan nukuttua ainakin. Siltikin olen väsynyt.. Johtunee varmasti elimistön jatkuvasta stressitilasta.
Onko teillä muilla ollut, että stressi ja jännitys laukaisee ihan fyysisiä oireita? Esim. lihaskivut joista heti pelkään leukemiaa. Lääkäri meinasi ainakin et jos on elimistö kovilla niin kyllä se saattaa alkaa noin reagoimaan.
Ainaki on. Jos jännitän jotaki, ruoka ei maistu. Huimausta myös ilmenee jännittämisen yhteydessä. Monet reagoi stressiin niin että maha tullee kipiäks, mulla ei onneks kuitenkaan oo tuota, (koputtaa puuta=).
Mulle on kans lääkäri sanonu että stressistä ja jännityksestä saattaa tulla lihaskipuja.
Varmaan ihan terve olet:). Tsemppiä ja iloisia hetkiä vauvan kanssa=).
PSYKOFYYSINEN olento: jos on jatkuva stressitila ja jännitys päällä, se laukaisee varmasti elimistössä erilaisia kipuja. Me olemme huonoja RENTOUTUJIA; elimistömme on tahtomattamme kuin jatkuvassa "taisteluvalmiudessa" (jännittynyt). Kuuntelemme koko ajan, mistä viiltää, koskee tai kolottaa. Silmiimme osuu eri lehdistä juuri kuin sattumalta kirjoituksia, jotka ruokkivat pelkojamme. Kun kuulemme jostain, jota pelkäämme, pelko muuttuu kauhuksi. Onko tuttua? Minä neuvoisin sinua ehdottomasti rohkeasti ottamaan yhteyden paikkakuntasi mielenterveystoimistoon. N.s. lyhytterapia saattaisi auttaa - sinuakin. Kävisit muutaman kerran keskustelemassa ammattiauttajan pakeilla; he kyllä osaavat asiansa! Jos turrutamme mielemme kemikaleilla - se on loputon kierre ja itse SYY jää muhimaan. Taitava terapeutti osaa tehdä sinulle juuri niitä kysymyksiä, joita pitääkin, että PUHUT ITSE PELKOTILASI POIS: USKO MINUA! Olen itse kokenut saman...Ota se askel!
Jonku läheisen kanssa, käynti ammattilaisella myös usein auttaa. Tsemppiä sulle=)