Ei itselle, vaan vaimoni poika (18v) perii ihan kivan pesämunan. Ongelma on siinä että hänen rahankäyttönsä on suorastaan tolkutonta. Amiksessa vielä mutta tonni saattaa "palaa" päivässä. (vanhaa rahaa). Kaverit kantaa herran kotiin kun on tullu otettua vähän liikaa, yms tälläistä nuoren miehen kokeilua. Kaveri on ihan kivasti muuten mutta rahaa saatuaan on aina viikonloput ties missä. Eihän se itseäni toisaalta kosketa, mutta kyllä tässä sivusta seuratessa käy välillä hermoon kun ei voi oikein luottaa.
Olisinkin kiitollinen niille, joilla on omakohtaisia kokemuksia asiasta.
Olen kyllä selittänyt, että kuinka vaikeaa on työssä saada säästettyä samaa summaa, mutta ei oikein toimi.
Tässä on itsekkin herännyt epäilemään tuollaiselle nuorelle annettavaa "pesämunaa", kun asia saattaakin kääntyä itseään vastaan.
Olisinkin kiitollinen niille, joilla on omakohtaisia kokemuksia asiasta.
Olen kyllä selittänyt, että kuinka vaikeaa on työssä saada säästettyä samaa summaa, mutta ei oikein toimi.
Tässä on itsekkin herännyt epäilemään tuollaiselle nuorelle annettavaa "pesämunaa", kun asia saattaakin kääntyä itseään vastaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, onhan se varmaan tosi vaikeaa seurata vierestä tilannetta pystymättä tehdä asialle mitään, kun asiahan ei "sinulle kuulu". Poika on vielä täysi-ikäinenkin eli saa valitettavasti päättää rahojensa käytöstä itse. Voi olla että poikaa kaduttaa vielä rankasti menetetyt eurot, mutta sehän on sitten myöhäistä katua.
Minulla ei ole henk.koht kokemusta ko. asiasta. Olisi hyvä, jos rahat olisivat olleet kiinni jossain kiinteässä omaisuudessa tai laitettu heti perinnön saannin jälkeen tilille, josta niitä ei voisi heti nostaa.
En kyllä osaa neuvoa, jos vaikka poika menee kesätöihin (vai aikooko ottaa "rennosti", kun tuota rahaa vielä piisaa), niin huomaisi että eurojen hankinta vaatii kovaa työtä.
Laittakaa poika maksamaan autokoulut ja autot itse ja muistuttakaa, että kenties hän muutta jonain päivänä pois kotoa ja asunnot eivät ole ilmaisia. Eikä se vuokralla olokaan mitään ilmaista ole. No, varmaan nämäkin laulut on jo laulettu. Ei muuta kun toivotaan, että järki voittaa ennen kuin rahat ja terveys on mennyttä.
Mulla ili itselläni nuorena miehenä samanlaisia taipumuksia. Raha ei kauaa tilillä maannut...
Asuin kotona vanhempien kanssa ja kävin töissä (työharjoittelu opiskeluja varten). Aikansa meikäläisen pörräämistä sivusta katsonneena vanhemmat pisti minut vuokralle omaan kotiini . Eli sain maksaa vuokraa (2500mk/kk), ja osallistua vähän muihinkin kotitalousmenoihin. Kyllä se silloin korpes, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tosi hieno homma. Vanhemmat maksoivat sitten opiskeluaikana mulle rahoja takas, eli olin tavallaan laittanut vuokrarahat heille säästöön.
Ideoista!
Olemme alustavasti sopineet että hän ostaa asunnon itselleen. Vuorataan siihen asti että pääsee armeijasta ja saa työpaikan. Ihan kiva viikkoraha siitä vuokrastakin tulee. Eipähän pysty kaikkea pistämään naisiin, viinaan tai muihin mukaviin harrasteisiin. Mitähän itse olisin tehnyt tuon ikäisenä? Onneksi ei tarvinnut kokea...
Tuo kotona vuokralla olo on ihan mukava idea.
Tuossa naapurissa kävi kanssa niin että perheen isä kuoli ja lapset perivät osuutensa. Vanhin poika pakotti myymään talon että sai osuutensa..
Oli vissiin kivaa vähän aikaa, mutta aika sikamaisen tempun teki äidilleen.
Liian nuorena, liian paljon. Ei ole elämä helppoa!
Poika on täysi-ikäinen, joten eipä siihen lapsen äiti voi paljoa puuttua. Voitte yrittää suostutella, että poika laittaisi rahat suljetulle tilille tai sijoittaisi johonkin, josta kolahtaa silloin tällöin summaa tilille. Toinen vaihtoehto on että ostaa oman asunnon. Se on kuitenkin sijoitus.
Ja jos nuori asuu kotona vielä, ja perintö siis on hänen omassa käytössään, alatte periä vuokraa ja maksua ylöspidosta. Onhan hänellä rahaa ryypätäkin, silloin on rahaa maksaa oma eläminenkin. Kirjallinen paperi vaan, niin voi laittaa ulosmittaukseen. Tai ainakin uhata sillä.
Lapseni saivat henkivakuutusrahoja alaikäisenä. Kun esikoinen täytti 18v., hän alkoi vaatia rahojaan takaisin. Ne oli sidottu aso-asuntoon, jossa minä ja nuorempi lapsi(ovat siis sisaruksia, samalle isälle, hänenkin osuus oli asunnossa kiinni) asumme, joten asunto myyntiin takaisin ja tilit tyhjiksi ja rahat kehiin vaan, en alkanut keskustelee sillä lapsi veti keskusteluun lakimiehet ja kaikki. Ei minulla ollut antaa sellaista rahaa tosta noin vain, kun ei voi tällä palkalla säästää.. Hänellä on oikeus omiin rahoihinsa, hän haluaa ne nyt. Olisi hän ne saanutkin, mutta n. 3-4 vuoden kuluttua, kun nuorempikin on täysi-ikäinen.. mutta kun ei, piti olla nyt ja heti.
Meitä on moneen junaan, mutta käytännössä kuitenkin 18 vuotias on ihan kakara vielä. Muistelen itseäni, kun sain alle parikymppisenä vaarilta 15000 ja ostin typeryyttäni "hienon" datsunin kaikilla herkuilla ;-). Jos isomman summan rahaa jollekin perinnöksi jättää, olisi hyvä pistää siihen ehdoksi että esim. aikaisintaan 21-vuotiaana, mielummin myöhemmin tai sitten niin, että suurin osa rahasta on käytettävä asuntoon tms... Poltteleehan se nuorta se iso raha siellä tilillä.
Mutta minkäs teet kun aikuiseksi kumminkin katsotaan.
Tosin onhan heillä vastuukin elämästään.
vai onko?