Lähdin tähän kevääseen täysin erilaisin mielin kuin ennen. Päätin olla seurallinen, sosiaalinen, iloinen ja nauttia keväästä. Seuranhakuilmoitus nettiin, kyllä se siitä. Kirjoitin rehellisesti että olen xl-kokoinen nainen, joka hakee miestä ihan tositarkoituksella. Mitä on jäänyt käteen? Ei mitään. Näyttää ja tuntuu siltä ettei isolle naiselle löydy muuta kuin seksiseuraa. Alkaa itsetunto rapista, vaikka vahva nainen olenkin. Onneksi on ystäviä, joille kelpaan sellaisena kuin olen. Ravintoloissa en jaksa juosta miestä etsimässä ja muualta ei tunnu löytyvän. En halua, enkä jaksa ottaa henkisesti turpaan joka kerta kun alan jonkun kanssa kirjoittelemaan. Tiedän että en ole ongelmani kanssa yksin, mutta nyt tuntuu että olen maailman yksinäisin ja onnettomin ihminen. Turha antaa mitään laihdutusvinkkejä. Niitäkin tulee vierailta miehiltä pyytämättäkin. Olen sinut itseni kanssa, mutta sitä ei ymmärretä. Pitääkö kaikkien ihmisten mahtua samaan muottiin ja kokoon? Aurinko paistaa. Miksi itken?
Fiilikset keväällä
Yksin
282067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kylläpä sinun tekstisi oli kuin minun suustani. samat fiilikset. ravintoloissa jos käy, VARATUT miehet kyllä mielellään yhden illan juttuihin lähtisivät. mistään ei tosiaan tunnu löytyvän vapaita miehiä jotka aidosti haluaisivat tutustua itseensä tyytyväiseen naiseen! mutta ollaan sitkeitä eikä anneta periksi, jospa se joku vielä meitäkin jossain odottaisi!
..huhtikuun olevan vaikeimpia kuukausia... ja taitaa totta ollakin,
Itse olen myös yksin vaikkakin en ihan, kun olen lapsen kanssa, mutta yksinäisyyttä tunnen monen monta kertaa..
Minulla ei ole paino ongelmaa paitsi ehkä päinvastoin. Olen todella S-kokoinen.
En usko asian johtuvan ihmisen koosta...
Jossain muualla on vikaa, en väitä sen olevan sinussa, minussa, hänessä.. vaan olisiko ihmisten sitoutumisen pelkoa.. voin olla täysin väärässä.
Se on monta kertaa vaan käynyt mielessä, hetken seuraksi käy, seksiseuraksi, mutta muuten jostain syystä ei homma toimi..
Enkä tosiaankaan ole ollut isä ehdokasta lapselle etsimässä, vaan kaveria itselle..
Hyvää ihmissuhdetta.. en edes tiedä haluaisinko asua kenenkään kanssa yhdessä, mutta jotain pysyvää kaipaan.
Ja kyllähän se jossain vaiheessa vastaan tulee..
toivon ainakin niin.. vaikken ravintoloissa käykään. Sieltä sitä ei löydy...
"Hyvää ihmissuhdetta.. en edes tiedä haluaisinko asua kenenkään kanssa yhdessä, mutta jotain pysyvää kaipaan."
Olen aina kuvitellut itseni jotenkin poikkeavaksi kun sen tapaista minäkin haluaisin. Siis jonkinlaista haluttomuutta sitoutumiseen vaikka toisaalta kaipaan hyvää ihmissuhdetta. En etsi seksisuhdetta vaan tosiaankin aitoa välittämistä ilman pelkoa vapauden menettämisestä.
Hieman ristiriitaista mutta kokemuksesta puhun, varsinkin yksinhuoltajilla tuntuu olevan tarve sitoa miehet heti alkuunsa - tai sitten vain olen kuvitellut... Joka tapauksessa nostan kytkintä heti kun nainen alkaa esittää liikaa vaatimuksia.
Syynä ei ainakaan ole se, että en pitäisi lapsista. Päinvastoin, vaikken koskaan ole isyyttä päässyt kokemaan ja kun ikääkin alkaa olla sen verran että voin olettaa jäävänikin lapsettomaksi, olen kyllä ollut paljonkin lasten kanssa tekemisissä ja tiedän myös mistä olen jäänyt paitsi.
Niinpä niin, pääsiäisvieraat lähtivät ja jäi taas tuollainen haave joskus saada olla lasten kanssa muutenkin kuin vain silloin tällöin. *huokaus*
Tarinasi oli varsin koskettava. Mitä voisin Sinulle sanoa. Sepä onkin ihmeen vaikeaa. Kun olen kuitenkin vähäpuheinen suomalainen mies, sanon mahdollisimman hellästi, ÄLÄ ITKE.
Kerron tässä ihan vain pienen tarinan. Kävin eilen illalla (la) tansseissa, ravintolassa. Tosin siellä on laajalla tanssisalilla panostettu enemmän tanssiin kuin ryyppäämiseen. Eräs nainen haki minua tanssimaan, kun olin unohtunut haaveissani istumaan. Keskustelimme niitä-näitä, kunnes hetken päästä emme puhuneet mitään. Musiikki oli tunteellista, siksi emme osanneet puhua. Tämä nainen sanoi, että tämä tanssiminen tuntuu hänellä ihan sielussa asti. Ja että ei tiennyt millainen aarre olin hänelle, ennenkuin haki tanssimaan. Lupasi kertoa tyttärelleen ja miehelleenkin, ettei koskaan ole ollut tällaista tunnetta (mies ei tanssi, vaimo tykkää paljonkin). Tuntui ihan hyvältä minustakin.
kuules, minä olen yksinhuoltaja ja todella haluaisin tavata sellaisen miehen, joka haluaa sitoutua minuun mutta en edes haluaisi asua yhdessä. minulle riittäisi tieto siitä että VAIN minua varten on joku jossain ja minä olisin VAIN häntä varten. siis sitoutumista ja luottamusta toiseen, mutta tavallaan vailla kahleita. minulla jo yksi lapsi ja kaipaisin vain aikuista ihmissuhdetta ja pysyvyyttä elämään. mutta taitaa olla liikaa vaadittu...
Voisi sellainen aluksi toimiakin mutta kuinka kauan... Mahdollisesti jossain vaiheessa jompikumpi tulisi liian omistushaluiseksi ja mustasukkaiseksi. Omanarvon tunnon täytyy olla poikkeuksellisen hyvä jos pystyy antamaan toiselle vapauden elää toista elämää, pitää siis oikeasti uskoa että ei ole mikään väliaikainen korvike paremman puutteessa.
Kiitos lohdutuksen sanoista. Itkettää silti. Jotenkin ihmisten kertakäyttöisyys ja pinnallisuus saa minut kiehumaan. Katsotaan kerran ja sitten heitetään pois. Miehenhakukin on niin vaikeaa. Ikinä en ole mitään suuria vaatimuksia asettanut kunhan on vain tavallinen suomalainen mies. Kyllästyttää lukea netti-ilmoituksia kun suunnilleen hiustenväristä ja painosta lähtien laitetaan vaatimuksiksi. Kohta heitän kirveen kaivoon ja tyydyn olemaan vain yksin :(
On ihan hienoa, kun ei heti luetella millainen miehen pitäisi olla. Kyllä sen melko pian tulee huomaamaan, onko siinä sitä jotakin. Aivan sama on myös toisinpäin. Olen nyt lähdössä sukulaisten luo toiselle paikkakunnalle ja meillä on tarkoituksena käydä karaokea laulamassa. Kurkkaan tiistaina, mitä tänne kuuluu. Otan myös yhteyttä jos on uskallusta antaa yhteystietoja. Käy myös keskustelu täälläkin jos vähänkin epäillyttää. Moi
oikeassa olet, en tiedäkään kuinka kauan sellainen voisi toimia. ajattelinkin lähinnä etten suinpäin haluaisi aloittaa yhteistä elämää, vaan todella edes yrittää elää erillään mutta olla silti yhdessä luottaen toiseen. varmasti täytyykin hyvä itsetunto molemmilla olla että sellainen toimii, ja eihän siinä sitten mitään jos myöhemmin MOLEMMAT haluaisivatkin vakavamminkin sitoutua. tällainen haave minulla vain, että jos itsestä hyvinkin olisi sellaiseen! se on totta, että helppohan se näin kirjoittaa mutta käytäntö onkin sitten eri juttu! mutta halukas yrittämään edes!
Kyllä se aika ristiriitaiselta tuntuu..haluan pysyvyyttä mutta omasta vapaudestani en halua luopua....
Ja vapaudella en tarkoita vapaita seksisuhteita..
Koska siinä minun kaipaamassa hyvässä ihmissuhteessa ei tarvitse miettiä, mitä, missä toinen on tai mitä tekee silloin kun ei ole lähellä konkreettisesti.
Siihen kuuluu todella hyvä luottamus.
Miten kauan suhde sitten pysyisi sellaisena, sitähä ei kukaan voi tietää..
Silti uskon että se on yrittämisen arvoista..
Eihän suhteen tietenkään pakko ole jämähtää paikoilleen, elämäntilanne ja mielipiteet muuttuvat ajan myötä - tuo vapaudenkaipuu tai paremminkin halu vetäytyä välillä täysin eroon kaikesta on minussa syvällä. Siksipä uskonkin että ainoa toimiva suhde voisi olla "puolivirallinen" mutta kuitenkin luottamusta pitää löytyä puolin ja toisin.
Varmasti se on yrittämisen arvoista kunhan vain löytää samoin ajattelevan. tunnen erään pariskunnan jolla suhde on tuon tapainen, molemmilla on työpaikat ja asunnot eri paikkakunnilla (etäisyyttä melko paljon), olleet yhdessä jo muutaman vuoden ajan.
Heidän tapauksessaan yhteen muuttamisen esteenä on ura, kumpikaan ei halua luopua työstään, vaikka työttömyyden pelkoa ei heillä ole. Enpä kyllä minäkään haluaisi työstäni luopua mutta minulla syynä on nimenomaan työnsaannin epävarmuus, tasan ei käy onnen lahjat... no, oikeasti ei se aina niinkään ole, toiset tekevät lujasti töitä ansaitakseen asemansa...
Laita vaan meiliä tulemaan, sillä silloin voi kirjoitella vähän syvällisemmin.
Ja saa muutkin kirjoitella, jos asia tuntuu läheiseltä.
[email protected]
Haluaisin tavata ihmisen.
Joka ajattelee ja kirjoittaa kuten sinä.
Parhaillaan tuskailen tässä kun on jäänyt vastailematta muutamiin maileihin mutta jos haluat liittyä jonon jatkoksi: [email protected] :).
Aivan oikeasti en tiedä pystynkö vastaamaan haasteeseen mutta olen kyllä halukas kokeilemaan...
kirjoitin 15.20
*etuilee röyhkeästi*
Huomiseen taitaa vastaaminen jäädä, toivottavasti asuinpaikkani ei tuota pettymystä... tapaaminen ei ehkä ihan noin vain onnistukaan.
Kirjoittaa minulle saa muutkin, ajankulukseen tai tositarkoituksella. Osoitehan oli [email protected].
Lähetän tämän viestin toiselta paikkakunnalta, vieraalla koneella. Kirjoittelen vastauksia loppuviikolla to-pe, jos saan postia. Tässä osoitteeni: [email protected] Olen loppuviikolla oman koneeni äärellä. Siksi näin päin. Kirjoittamisiin...
Sinä "yksinhuoltaja", joka kirjoitit 20.4 tänne ja aloitit "Kuules" jne. Miten saan Sinuun yhteyden. Kiinnostaa. Jään odottamaan vastaustasi.
kerrohan lisää: [email protected].
Onko Suomi24:n sähköpostissa ollut jotain hämminkiä vai miksei viesti mene perille? Posti tuli takaisin bumerangina kaksi (?) päivää lähettämisen jälkeen, tämä oli selityksenä:
This is a permanent error; I've given up. Sorry it didn't work out.
:
Connected to 195.225.2.232 but greeting failed.
Remote host said: 421 cpmail3.sol.no1.asap-asp.net Service not
available - access denied
I'm not going to try again; this message has been in the queue too
long.
Hei!
Olen ollut muutaman päivän pois koneen ääreltä. Kyllä sähköpostin pitäisi toimia osoite on siis [email protected]. Testasin äsken ja toimi. Laita viestiä jos et saa läpi, niin laitan toisen osoitteen.
Hei!
Alkuviikosta tuli joku meili, jota en saanut auki. Siinä oli vain liitetiedosto. Olisiko se voinut olla sinun viesti? Yritin vastata siihen, mutta se tuli takaisin bumerangina eli jotain häikkää oli siinäkin.
Kyllä siinä kuva oli liitteenä eli todennäköisesti se oli minulta... varmaan joltain ylemmältä taholta on päätetty ettei meidä sovi lähetellä henkilökohtaisia viestejä vaan ainoastaan näin julkisesti :). Minullakin on nimittäin sähköposti toiminut muuten aivan hyvin. Pitäisikö kokeilla uudelleen vai uskoa että kohtalolla on sormet pelissä?
Siis viestisi tuli perille, mutta en saanut sitä auki. Enkä saanut vastattua, koska ilmoitti virhettä. Koska siinä ei ollut mitään erillistä viestiä niin tuhosin sen. Sorry. Ei kai ylemmät tahot noin voi vaikuttaa. Joten yritä uudestaan.
Tai ainakin lähetin viestin uudelleen toisesta osoitteesta.
Lähetin Sinulle "yksinhuoltaja" sähköpostia. Kun et ole ainakaan vielä vastannut, niin siksi kyselen uudelleen täältä. Lähetän uuden,jos aikaisempi ei tullut perille. Vastaa vaikka tänne, miten kävi?
meili perille, aamupäivästä laittelin.. sori tämä viive..
tuli, kiitos. Vastaan myöhemmin.