Olen hoikka (164/53) nainen (33v) ja kärsin vakavasta bulimiasta ja liikuntariippuvuudesta. Pakkomielle on pysyä hoikkana ja tavoitteena laihtua ehkä max 5 kg.
Ei varmasti helppoa ole olla lihavanakaan, mutta ei tämä sairaalloinen painon kontrollointikaan helppoa ja mukavaa ole. En pysty nauttimaan mistään normaalista elämästä, koska ajtukset pyörivät vain painon ympärillä. Terassille en voi kuvitellakaan meneväni, koska alkoholissa kaloreita ja huomisen treenit jäisi muuten treenaamatta. Mitään kesän grilliherkkuja tuskin tulen syömään - paitsi ehkä juhannuksen voin tehdä mahdollisesti poikkeuksen (toiv. sitten en mene oksentamaan...) ja kaupassa käydessäni tiiraan vaan kaloreita ja rasvapitoisuuksia ja teen ostopäätökseni niiden perusteella. Voi kun oisi joskus ihana ostaa mitä vain tekisi mieli ja mennä vaikka Mäkkärille hampurilaiselle...mutta en voi. Kävin hampurilaisella vuoden vaihteessa ja maaliskuun lopulla ja molemmat kerrat päätyivät hurjaan oksentelusessioon. Pizzalla olen viimeiksi käynyt tasan vuosi sitten ja kieltämättä monesti tekisi mieli, mutta....joten ei ole helppoa olla hoikkakaan...en tiiä miksi tänne halusin kirjoittaa, mutta ehkä siksi, että jos te lihavat ihannoitte hoikkia ihmisiä - ei heilläkään välttämättä aina helppoa ole ja hyvin mene :(
Ei varmasti helppoa ole olla lihavanakaan, mutta ei tämä sairaalloinen painon kontrollointikaan helppoa ja mukavaa ole. En pysty nauttimaan mistään normaalista elämästä, koska ajtukset pyörivät vain painon ympärillä. Terassille en voi kuvitellakaan meneväni, koska alkoholissa kaloreita ja huomisen treenit jäisi muuten treenaamatta. Mitään kesän grilliherkkuja tuskin tulen syömään - paitsi ehkä juhannuksen voin tehdä mahdollisesti poikkeuksen (toiv. sitten en mene oksentamaan...) ja kaupassa käydessäni tiiraan vaan kaloreita ja rasvapitoisuuksia ja teen ostopäätökseni niiden perusteella. Voi kun oisi joskus ihana ostaa mitä vain tekisi mieli ja mennä vaikka Mäkkärille hampurilaiselle...mutta en voi. Kävin hampurilaisella vuoden vaihteessa ja maaliskuun lopulla ja molemmat kerrat päätyivät hurjaan oksentelusessioon. Pizzalla olen viimeiksi käynyt tasan vuosi sitten ja kieltämättä monesti tekisi mieli, mutta....joten ei ole helppoa olla hoikkakaan...en tiiä miksi tänne halusin kirjoittaa, mutta ehkä siksi, että jos te lihavat ihannoitte hoikkia ihmisiä - ei heilläkään välttämättä aina helppoa ole ja hyvin mene :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei rakas ihminen, menisit oikeasti puhumaan jonkun asiantuntijan kanssa koska eihän tuollaista kestä psyyke kauan.
Minulla oli nuorempana myös samantyyppisiä oireita, tai oikeastaan samanlaisia juuri paitsi en vaan oksentanut , käytin ulostuslääkkeitä herkullisen syömisen jälkeen ja mun tieni ulos kaikesta oli niin rankka että en halua samaa sinulle.
Nyt olen ainakin sen verran terve että voin syödä huoletta pizzaa ja hampurilaisia mutta pelottaa tietenkin kertoa sinulle että olen ylipainoinen, se tosin johtuu muun sairauden aiheutamasta liikuntarajoitteisuudesta, mutta aiemmin kai paranin ja liikuin vain enemmän ja en lihonut.
Käytän sanaa 'kai' koska en ole varma olenko nyt toisessa ääripäässä...mutta aidosti hae apua, minä ainakin tiedän mitä helvettiä tuo on ja en halua että sä joudut sitä kokemaan.Rakkaudella voimaa sinun tiellesi :-)