Auttakaa hyvät nuoret äitiä 50-vee. Nuoreni on 16-v ja masentunut, tänään hän kertoi minulle että hän ajattelee itsemurhaa. Miten minä voisin häntä auttaa? Hän ei kerro minulle asioistaan, eikä hän puhu vaikeuksistaan edes parhaalle ystävälleen, hän sanoo ettei hän voi puhua kenelleen, En oo mikään tiukkapipo äitee, oon vain tosi huolissani.
Nuoreni on masis
vukke
181951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuossa tilanteessa ammattiapu taitaa olla ainoa vaihtoehto jos nuori ei suostu puhumaan kenellekään muulle, eri asia sitten suostuuko kys. henkilö siihen koska ei ketään voi pakottaa hoitoon (ainakaan tuossa tilanteessa). Itsariajatukset kannattaa aina ottaa vakavasti vaikka monesti teineillä se on vain "pelkkää puhetta", et voi kuitenkaan tietää mitä lapsesi päässä liikkuu.
Tässä tapauksessa voi olla kyse joko oikeasta ja vakavasta tilanteesta tai nuori hakee huomiota käytöksellään. Ammattiauttaja on hyvä ratkaisu mutta oikea henkilö, väärä henkilö tekee elämästä suoraan sanottua helvettiä. Nimimerkillä kokemusta löytyy, olen itse nyt 16.
Eli en suosittele kuraattoreita tai sosiaalityöntekijöitä. Heillä on valtuudet tehdä nuoresta lastensuojeluilmoituksia niin kuin on myös Mannerheimin lastensuojeluliiton jäsenillä. Ja mihinkähän tämä ilmoitus johtaa - huostaanotto tai laitos. Sossu on se yksi pahimmista vaihtoehdoista. Ne työntekijät nauttivat ainoastaan työstään kun pääsevät tositoimiin eli laittamaan lapsia lastenkoteihin ja "auttamaan" ihmisiä.
Minulla oli hieman ongelmia koulun kanssa. Äitini vei minut terapiaan. Sinne tuli myös sossutädit jotka olivat hoitaneet asioitamme jo vuosia. JOuduin ravaamaan siellä muutamia kertoja. Kunnes he päättivät ilman minun puuttumista asiaan että minut on laitettava hoitoon Kuopion lasten mielisairaalaan. En tiennyt koko asiasta yhteen vuoteen kunnes kuulin sen jotenkin. Raivo valtasi minut. Eniten vihasin perhetyöntekijää (sossusta) joka ravasi meillä joka viikko. Tiesin että sossu ja ne ihmiset psykiatrian polilla olivat pilaamassa elämääni.
Olin mukamas masentunut. Syyttivät rakasta äitiäni. Leimasivat huonoksi kasvattajaksi. Suorastaan repivät hänet maan tasalle. Enkä yhtään liioittele. Jos lapsen itku vanhemmalle on raskasta niin vanhemman itku lapselle on vähintään yhtä raskasta. Siksi kehotan sinua pitämään pää kylmänä jos lähdette hakemaan ammattiapua, he syyttävät aina vanhempia ja kotia ensimmäisenä. Siinä saattaa murtua heikompi ihminen.
En suostunut sairaalahoitoon. Ja kun tämä sosiaalityöntekijä marssi kotiimme. Sanoin suoraan etten mielisairaalaan elävänä lähde. Huusin hänelle että hän saa purkaa päätöksen. EIpä auttanut. Olin 11 vuotias silloin. Ensimmäisen kerran yritin itsemurhaa. Juoksin keittiöön sossutäti tuli eteeni. Ja otin laatikosta leipä veitsen ja osoitin rannettani. Muistan huutamani sanat selkeästi: "Tätäkö te haluatte, tappaa minut"? Noin kuukauden päästä jouduin sairaalaan. Kun pääsin lomalle ja sitten kun oli aika lähteä takaisin sinne kauhulaitokseen, linnouttauduin saunaan ja taas veitsi "turvanani". Se siaraala oli kauhea. Vain traumat ja pelot enää muistona. Mutta vielä kauheampi kun kaksi ambulanssi setää riuhtoo väkisin ja kiinnittää vöillä ja siteillä ja vielä istuu päälle ettei varmasti karkaisi. Sellainen tapahtuma jää mätänemään 11-vuotiaan mieleen ikuisiksi ajoiksi. Olin 3kk sairaalassa. Ongelmaani ei ratkaistu. Minut vain rikottiin pirstaleiksi. Muutimme pois. Odottaen että elämämme toisella paikkakunnalla helpottuisi.
Mutta lisää on tapahtunut ja paljon. Olen kirjoittanut siitä jo aiemmin. Voit lukea sen täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000017331499#22000000017331499
Sairaalahoito ei ole auttanut minua. Olen menettänyt niin paljon, koirani on tapettu toisessa perheessä, käytän lääkkeitä väärin ja kärsin edelleenkin naapurin akasta, mannerheimin lastensuojeluliiton jäsenestä joka teki lastensuojeluilmoituksen minusta ennen kuin jouduin 6kk mielisairaalaan nuoriso-osastolle. Vihaan tätä naista, hän kyttää edelleenkin taloamme kun jakaa lehtiä. Hän odottaa tilannetta jossa saisi tulla vakoilemaan ja taas tekemään lastensuojeluilmoitusta. Hänen ei pitänyt puuttua asioihimme. Äitini on kieltänyt siskoni ja hänen lapsensa ystävyyssuhteen ja emme pidä enää välejä. Se teko, ilmoitus on anteeksiantamaton kun katsoo mitä se minulle teki. Narkkarin, surkean olemuksen! Joudun syömään lääkkeitä tuskaani mitä muut ovat aiheuttaneet! Ja kyllä muut sen ovat aiheuttaneet. Minä en koiraani tappanut, minä en käskenyt ketään tekemään ilmoituksia. Minun puolestani sen naisen saisi polttaa elävältä.
No elämäni on palautunut nyt suht koht raiteilleen. Ei ole ystäviä, muuta kuin lemmikkini, mutta pääasia että olen kotona äitini kanssa. Suoritin peruskoulun loppuun eilen 9 keskiarvolla ja elän päivä kerrallaan. Silti haluan kuolla. Koska minut on leimattu hulluksi. Arkitoissa lukee "sairas" ja kaikki se paha jonka olen kokenut leijuu ylläni jokapäiväisessä elämässä. Mutta elän äitini vuoksi. Hänen ei täydy kärsiä menetettyä lasta, koska muut ihmiset ovat häntä, perhettäni jo tarpeeksi satuttaneet. Elämme yhdessä läpi tämän kaiken tuskan.
Tui paljon tekstiä toivottavasti jaksoit lukea, vaikket kaikkea välttämättä ymmärtäisikään.
Entäpä nuoren isä? Onko hän mukana nuoren elämässä?Tietääkö hän asiasta? Nuoresi tarvitsee tukea mutta niin myös sinäkin. Älä jää yksin! Sinun täytyy yrittää vielä puhua lapsellesi. Sano hänelle että eläisi edes äitinsä takia jos ei itsensä. Hänen kaverinsakin voisi vielä yrittää. Kuitenkin viimeinen oljenkorsi on ammattiuttaja (ei sairaala välttämättä) esim. Nuoriso psykiatrian poliklinikka. Sinne on vaikea päästä, koska on paljon nuoria jotka tarvitsevat apua.
Toivoa on aina. Mutta liian hätäinen ei saa olla. Anna lapsellesi aikaa, mutta pyri pitämään häntä silmällä. Tiedon ulos puristaminen voi työntää asioita vain syvemmälle eli parempi antaa aikaa. Mieti lapsen ymäristöä, mitä uhkia on (onko viinan tai muiden päihteiden mahdollisuus kuinka paha)Entäpä lapsen joku muu läheinen henkilö? Hän voisi myös yrittää puhua. Jos hän alkaa uhkailevaksi (itseään kohtaan), mikä on yleistä itsemruhaa yrittävillä niin sinun täytyy kertoa mitkä vaihtoehdot ovat. Eli pakkohoito tai terapia. Siinä tilnateessa on parempi pysyä vahvana vanhempana ja osoittaa että on tosissaan.
Mutta nyt ei kannata hätiköidä, mutta ei kannata ottaa etäisyyttä nuoresta tai tyrkyttää apua.
Jaksamista sinulle ja toivottavasti saatte elämänne järjestykseen. Pitkän ja rankankin sateen jälkeen paistaa aina aurinko.
Ei johda suoraan huostaanottoon tai laitoshoitoon. Se voi johtaa myös avohuollon palveluihin, joita voivat olla mm. tukihenkilön etsiminen, erilaisiin ryhmätoimintoihin osallistuminen jne. Kohtalosi on synkkä ja surullinen, mutta onko masennus syy lastensuojeluilmoitukseen? Itse en ammattiauttajana tekisi moisesta lastensuojeluilmoitusta, mutta itsetuhoisesta päihteidenkäytöstä, vanhempien väkivaltaisuudesta tai heitteillejätöstä kyllä.
Sinun kohdallasi viranomaiset vaikuttavat toimineen yliherkästi, mutta on vaikea ottaa kantaa vain kirjoituksesi pohjalta. On myös ikävää, ettei olosi ole mihinkään muuttunut, päinvastoin pahentunut.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, ettei ammattiapu ole aina se paras apu. Ystävien auttava läsnäolo, läheiset ihmissuhteet jne. voivat joskus olla parempi vaihtoehto. Mutta pitää myös muistaa, että masennus ym. saattavat olla merkki mielenhäiriöistä, jotka ovat sairauksia siinä missä muutkin sairaudet ja niihin ihminen tarvitsee ammattilaisen hoitoa.
Toivon sinulle voimia ja aurinkoisempaa tulevaisuutta.
nuoren puheet, kokemuksesta puhun. itse kävin ensin yksityisellä puolella terapiassa ja sieltä sain lähetteen ilmaiseen terapiaan joka todella auttoi minut jaloilleen.
kannattaa kertoa nuorelle hyvissä ajoin että on varannut ajan terapiaan niin saa aikaa miettiä asiaa ja valmistautua, tietenkin tämä on henkiläkohtaista haluaako tietää ajoissa.
kirjoita vaikka lapsellesi kirje jossa kerrot huolesi..
Älä kuitenkaan missään nimessä pakota nuortasi ammattiauttajalle, sillä se voi myös pahentaa tilannetta. Älä myöskään mene itse juttelemaan ammattiauttajalle kertomatta siitä ensin lapsellesi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000005&conference=4500000000000358&posting=22000000026783909&view_mode=flat_threaded
Tästä on jo keskusteltu, ei se oon masentunu vaan huomion kipee eikä tosiaan tee ihtelleen mitään, jokainen nuori väittää ajatelleensa itsemurhaa mutta se on vain säälittävä keino hakea huomiota. Ei kannata uskoa kaikkea mitä ne junnut höpäjää
Kyllä keskusteltiin mutta eikös moni todennut ettei se masennus aina
mitään huomion hakemista ole? Itsemurhiakin tehdään kuitenkin kesmimäärin
3 päivässä, joten ongelma on olemassa vaikka kuinka yrittäisit
lakaista sen mielestäsi.
viittis mennä suorilta saneleen,jos ite et tunne ketään "kamua" tai tätä ko.henkilöä,jolla voi ihan
aikuisten oikeasti olla todellinen ongelma.
Mutta nyrkkisääntö on jos puhuu että on masentunu ei oo masentunu, jos puhuu että on miettiny itsemurhaa ei tee semmosta, niin yksinkertasta tämä on, tietenki kyseisellä nuorella voi olla ongelmia mutta ne menee ohi, ei mitään vakavaa.
Sinulla ei edelleenkään ole tarpeeksi kokemusta masentuneista ihmisistä ja nuorten ongelmat eivät ole välttämättä aina sellainen "ohimenevä" vaihe vaan jotkut ongelmat kuten masennus saattaa jäädä ihmiseen pysyvästi jos se on yhtä kuin depressio.
Tunnen monta masennusta oikeasti sairastavaa henkilöä jotka syövät lääkkeitä siihen. Heidän diagnoosinsa on joko F 32.1 tai F 32.2 eli vaikea asteinen masennus ja ne eivät todellakaan ole huomion hakemista ja pelkkää "teinihössöstystä". Siksi sinun viestisi loukkasi minua erityisesti koska loukkaat monia muitakin ihmisiä myös.
Luin kyllä koko ketjun siitä edellisestä keskustelusta jonka aloitit ja suurin osa oli sitä mieltä että masennus ei ole aina huomion hakemista. Ja koska sinä et ole ottanut edelleenkään selvää masennuksesta, niin voisitko ystävällisesti olla hiljaa kun tuo neuvosi "menee ohi" on todella huono ja harhaan johtava. JOkainen uhkaus pitää ottaa vakavasti.
Jos luit tämän Yrittänyt_91 kirjoittaman viestin aloittajalle ketjun alussa niin onko hänenkin ongelma vain huomion kaipuuta ja ohi menevä vaihe? Jos kehtaat niin väittää niin...*sensuroitu*
"tietenki kyseisellä nuorella voi olla ongelmia mutta ne menee ohi, ei mitään vakavaa."
Edelleenkin mistä sinä voit tietää mikä hänen ongelmansa on? sitä ei ole kerrottu ja kaikki ongelmat eivät edelleenkään mene ohi.
Itsemurhalla uhkaaminen voi kertoa joko huomion hakemisesta, mutta yleensä tämän huomion haun taakse kätkeytyy itse todellinen ongelma. Kaikenlisäksi vanhempien edessä uhkaaminen ei ole mielestäni huomion hakua siinä mielessä jos halutaan olla "cool".
Niinkuin monet ovat jo sanoneet jokainen huuto on otettava huomioon, mutta ei liian vakavasti. Itsemurhalla uhkaaminen on vakava asia ja vaatii tutkimista. Mitään nyrkkisääntöä ei näin monimutkaisiin pääkopan asioihin ole. Jokainen tapaus on yksilöllinen ja aina voi tapahtua mitä vain. Yksinkertaista se ei ole. Kukaan ei voi tietää välttämättä kenenkään olevan masentunut koska masennus voi olla vain tunne tai sairaus ihmisen sisällä eikä se välttämättä näy.
Itsemurhan yrittäminen kertoo jo vakavasta häiriöstä ja siksi nämä yritykset on estettävä mahdollisimman pian ja sen takia itsemurhauhkaukset ja masentuneisuus on otettava vakavasti. Tällä tavoin voidaan ehkäistä itsemurha ja sen kokeilu, koska ikinä ei voi tietää onko uhkaus huomion haku vai sairauden alku.
Keijo-84, sinua on kuultu jo tarpeeksi ja sinun mielipiteesi asiasta ei valitettavasti ole täysin oikein eikä se mene läpi monellekkaan ihmiselle niin kuin on jo nähty. Voisit siis lopettaa suoraan sanottuna paskan jauhamisen.
Mutta yhden todella erinomaisen nyrkkisäännön minäkin tiedän:
ÄLÄ OTA KEIJO-84:n VIESTEJÄ VAKAVASTI
Vai lienetkö sinäki näitä jotka vain puolustaa oikeuttaan olla "masentunu" ja vaikka tekisin niinku sää ja googlettaisin jotain knoppitietoa masennuksesta niin se ei vaikuta mitään sillä misään vaiheesa en oo sanonu että eikö masennus ois vakava sairas vaan puuttunu siihen että nykyajan ihmiset ja varsinki nuoret on heikkoja ja typeriä, se että käy yksin omat ongelmansa läpi karkasee tulevaisuutta varten, se että niitä viiään lääkäreille ja pillerikaupoille voi auttaa hetkellisesti mutta se ihminen tulee sitten aina oleen luuseri. Jos jostain ei yksin selviä, ehkä siitä ei oo tarkotus selvitä!
Kylläpä sitä joskus tulee ajatelleeksi että miten täällä palstoilla yksin selviää tälläisiä ihme otuksia vastaan kun väittävät suoranaista roskaa.
Sinua on turha kuunnella edelleenkin kun ajattelutapasi on täysin jossain huitsin nevadassa. Sinulla ei ole hajuakaan esim. millä kriteereillä ja diagnoseilla masennuslääkkeitä määrätään tai mikä depressio on.
"Vai lienetkö sinäki näitä jotka vain puolustaa oikeuttaan olla "masentunu"
En ole masentunut, enkä esittäisi masentunutta ollakseni osa yhteiskuntaa, jengiä, maailmaa tai ollakseni "cool". Jos on oikeasti sairas niin on oikeus olla masentunut, sairastunut henkilö ei muuta oikein voi. Toinen asia on olla surullinen, jos on surunaihetta on oikeus olla surullinen tai alakuloinen niin kauan kunnes asia on käsitelty. Jos sanotaan että joku ihminen on "masentunut" ei välttämättä tarkoiteta sairautta vaan sitä että henkilön mieliala on laskenut. Kaveripiirissäsi jos esitetään masennusta niin niiden takanta löytyy varmasti muita ongelmia vaikka masennusta ei olisikaan. Heikko itsetunto jos ei mitään muuta. OIkeasti masentunut henkilö ei varmaankaan halua puolustella masentuneisuuttaan, ehkä hän piekmmin haluaa siitä eroon. Esittävällä henkilöllä on muita ongelmia niin kuin sanoin. Olet saanut vain väärän käsityksen kaveripiiristäsi.
Depression tullessa sitä ei voi estää. Luuletko että vakavasta sairaudesta pystyy parantumaan yksin? Ei voi. Mieliala laskee koska mielihyvän tunnetta ei synny, koska aivot eivät ole sitä synnyttävää ainetta tuottaneet. Omalla tahdon voimalla ei oikein aivojen toimintaan pysty vaikuttamaan. Silloin tarvitaan lääkettä joka nostaa mielialaa.
Lääkkeitä ei myöskään saa apteekista ilman reseptiä, vaikka kuinka itkisi apteekin tiskillä. Lääkärin täytyy tehdä diagnoosi, masennuksen aste ja sen vakavuus. Myöskin hoitomuoto pitää päättää onko terapia vai lääkehoito tai sairaala jos masennukseen liittyy vakavaa itsetuhoisuutta.
Lääkkeiden käyttöä ja antoa varsinkin nuorien kohdalla vaövotaan ja yritetään rajoittaa, koska jotkut lääkkeet saattavat lisätä itsemurhariskiä.
"ja varsinki nuoret on heikkoja ja typeriä, se että käy yksin omat ongelmansa läpi karkasee tulevaisuutta varten"
Avun ottaminen vastaan ja sen pyytäminen ei ole heikkous tai merkki siitä että on "luuseri", vaan se on vahvuus, osoitus siitä että pystyy myöntämään itselleen että ei aina tarvitse selvitä yksin. Sinä et vain ymmärrä että maailmassa on paljon asioita joista ei yksin selviä. Aina tarvitsee apua. Sinäkään et ole varmasti selvinnyt ilman avun kysymistä. Tekstisi laadun perusteella voin sanoa että sinulla on todella vähän elämän kokemusta ja et ole kokenut tarpeeksi ymmärtääksesi vaikeuksissa olevia, avun tarvitsijoita. Joskus tulee vielä aika ihan varmasti sinunkin kohdallesi jolloin joudut kysymään apua muilta.
Masennuksesta tai surusta ei pidä selvitä yksin, muiden ihmisten apu on tärkeää. Se luo tukiverkostoa ja kun ongelmia pohditaan yhdessä niin ne ovat kevyempiä ja saattavat ratketa nopeammin. Jaettu taakka on helpompi.
Aina ei tarvitse selvitä yksin. Ilman yhteistyötä ei tätäkään maata olisi rakennettu lujalla pohjalla. Kaveria ei jätetä.
Joistakin asioista on selvittävä yksin ja se tuo vahvuutta tulevaisuutta varten, mutta on olemassa asioita jotka yhdessä läpikäymällä vahvistavat enemmän kuin se että ne kävisi yksin. IHminen on sosiaalinen eläin, ihmisellä on luonnostaan taipumus kääntyä "lajitoverinsa" puoleen.
"Jos jostain ei yksin selviä, ehkä siitä ei oo tarkotus selvitä!"
Tuota muokkaisin hieman tähän muotoon: ehkä siitä ei oo tarkotus selvitä YKSIN!"
Jos jostain asiasta ei yksin selviä, voi aina yrittää muiden avulla. Jos asia ei silloinkaan selviä, siitä ei ehkä silloin ole tarkoitus selvitä ollenkaan.
Sinäkin olet jollain tavalla heikko ja luuseri, niin kuin me kaikki olemme jossain. Maailmankuvasi on hieman kutistunut. Et ole todellakaan tavannut jokaikistä suomalaista tai käynyt jokaikisessä kolkassa. Et voi tietää ovatko kaikki nuoret heikkoja, älä yleistä. Sinulle on muodostunut todella ahdas maailmankuva ja luulet että omassa kaveripiirissäsi olevat tapaukset käyvät jokaiseen tapaukseen. Siksi sinulla on ennakkoluuloja masennusasioita kohtaan ja olet muodostanut väärän nyrkkisäännön. Olet väärässä monessa asiassa ja stereotypia mädättää sinua. Jaksat jankuttaa samasta asiasta vaikka kuinka pitkään vaikka jo edellisessä ketjussa todettiin että suurinosa on sinua vastaan. Täytyy myös hieman arvioida tuota järjen- ja ajattelun juoksuasi. Sinulla on selviä puutteita jossakin kohdin.
Toivottavasti avaat silmäsi ja huomaat että pikku maailma jossa asut ei ole ainoa paikka ja voit avartaa näkemystäsi astumalla rajojen ulkopuolelle. Suosittelisin sinua käymään muutamalla masennus palstalla, mutta en viitsi edes ehdottaa enempää koska jos alkaisit terrorisoimaan siellä niin ei syntyisi mitään kuin turhaa sanahelinää.
"ja googlettaisin jotain knoppitietoa masennuksesta niin se ei vaikuta mitään"
Luulenpa että ainenkin tietoisuutesi kasvaa jos ei mitään muuta. Voi olla myös että ymmärrät kaveripiirissäsi esiintyviä ongelmia paremmin jos viitsisit tutustua itse ongelmaan. Ja koska sinulla ei ole oikeaa tietoa niin et voi väittää vastaan oikeilla perusteilla. Mene ja tiedä.
paskaa, se että selität paljon ei tarkota että siinä ois mitään asiaa, mä oon nähny paljo ja joskus liikaaki ja oon kaikesta selvinny yksin. jos sää oot semmonen vässykkä joka tarvii kavereita lääkäreitä ja pillereitä selvitäkseen minkä tahansa yli niin luonto ei oo tarkottanu sun kaltasten selvityvän.
EN sairasta masennusta, ja se että olet selvitynyt pienessä maailmassasi yksin pahojen tilanteiden edessä ei kerro että olisit jotenkin parempi kuin minä. Jos tosiaan olet -84 syntynyt niin täytyy ihmetellä älykkyytasoa edelleenkin. Minä olen melkein 16 ja saan väitellä itseäni 7 vuotta vanhemman henkilön kanssa päivänselvästä asiasta. USKOMATONTA TOSIAAN.
Ja jos et löydä pitkistä kirjoituksistani pointtia voit vain onnitella itseäsi. Toivottavasti saat asianmukaista hoitoa pian. Epäasosiaalinen olet jos et muuta. Jos tuolla periaatteella meinaat elämässä edetä niin voit jättää hyvästit tulevaisuudelle jo nyt.
ja lääkärit ja pillerit on ainoa apu jos tosiaan ihan oikeasti on sairas. Muussa tapauksessa niistä ei ole mitään hyötyä ja terve ihminen sekoaa jos alkaa syömään esim. psykoosilääkkeitä turhaan. Jos et todellakaan tajua että mielenterveydenhäiriötä vastaan ei omalla tahdon voimalla pelkästään taistella vaan tarvitaan nimenomaan apua. Koska et sitä näytä tajuavan on turha asiasta kiistellä. Jätän sinut nyt omaan arvoosi koska en hyödy tästä itse mitenkään.
melkein 16, se selittääki tuon sun märsäämisen, puolustat vain päättömästi kaltaisias. Olisit heti sanonu että oot vasta lapsi niin ei ois tarvinu sun teksteihin kiinnittää mitään huomiota.
Minun ei todellakaan olisi pitänyt alkaa jankuttamaan itseäni pahasti jäljessä olevan tollon kanssa. "puolustat vain päättömästi kaltaisias"
Onko päässäsi vikaa vai etkö osaa lukea? En edelleenkään sairasta masennusta ja puolustan masennusta sairastavia. Kaltaisiani en ole puolustanut, en mielestäni kuulu mihinkään tiettyyn kastiin joten en osaa sanoa ketkä minun kaltaisiani ovat.
Muutenkin todella hävytön ja lapsellinen viittaus
"melkein 16, se selittääki tuon sun märsäämisen, puolustat vain päättömästi kaltaisias"
Voisit kysyä että voisiko hän puhua ammattiauttajan kanssa. Ja voisit itse kysellä että mihin masennus liittyy. Sinun pitää vain kokeilla auttaa parhaalla mahdollisella tavalla.