..olen täällä näitä juttuja lukenut, eikä vielä koskaan ole ollut tällaista riitaa!
Tässä ketjussa on nyt 28 ja puoli sivua ja siinä on vain puoli vuotta eli toinen puoli vuotta on jo jossain....
Aloittaapa lopusta päin lukemaan, niin huomaatte, miten "mukavia", kannustavia ja toisia ymmärtäviä kirjoitukset ovat olleet!
Vaikka ette sieltä tätä nimimerkkiä kovin montaa löydä, niin olen siellä kyllä kirjoitellut ja neuvonut, jos vain olen osannut.
Kyllä olen tähän asti viihtynyt näillä sivuilla. On ollut niin mukava joka päivä lukaista, mistä nyt keskustellaan. Ja kyllä minä tykkäsin niistä "löpinöistäkin". Oli mahtava lukea, miten toisilla mielikuvitus lensi ja kuinka he jaksoivat tsempata kaikkia.
Kai se on niin, että uusilla on niin kova hätä, että he haluaisivat vain asiallista tietoa. Toivoisin kuitenkin, että he jättäisivät lukematta ne viestit, jotka eivät kiinnosta. Ja, jos ei heidän kysymykseensä heti vastata, niin sen voi uusia hetken kuluttua. Aina ei välttämättä ole "asiasta tietävää" paikalla.
Kun on monia vuosia sairastanut, niin syöpä on muuttanut mielessä/ajatuksissa jo monta kertaa muotoaan. Erilaiset asiat ovat olleet tärkeitä eri aikoina. Niistä on vain täytynyt selvitä jollain lailla. Ei ole ollut ketään, kenen kanssa asioista keskustella, kun ei ollut syöpäsairaita tuttavapiirissa. Teillä uudet on nyt helpompaa. Saatte ainakin jotain tietoa. Ja jos ei täältä, niin netistä kuitenkin. Ymmärtäkää siis meitä vanhoja.
Juuri nuo löpinät saa tällaisen vanhansairastajan mielen pirteäksi, kun aina on joku, joka löytää jotain hyvää jokaisesta päivästä. Yksin ollessa kun se on joskus vähän vaikeaa.
Me kaikki syöpäsairaat olemme samassa "sopassa". Toiset pääsee vähän helpommalla kuin toiset. Itse olen kyllä ainakin omasta mielestäni joutunut kokemaan kaiken niin "syvältä". Voi niitä lukemattomia käyntejä eri paikoissa, missä on joutunut tämän syövän takia käymään. Sanoisin, että ne kerrat lasketaan jo sadoissa, eikä kymmenissä.
Miten ihanaa on ollut, että vihdoinkin on löytynyt kanssasisaria ja -veljiä. Sellaisia, jotka varmasti tietävät, mitä toinen kokee ja tuntee. Yksin emme selviä ja mistä tuen parhaiten saa, kuin toiselta saman kokeneelta.
Periaatteeni tässä sairauteni kanssa painiessani on ollut, että luovuttaa ei saa koskaan, eikä toivottomuudelle saa antaa valtaa!
Viime aikoina olen lukenut positiivisen ajattelun voimasta. Yrittäkäämme luoda sitä positiivisuutta täälläkin!
Toivon, että me kaikki syöpäsairaat voisimme elää sovussa ja että jokaisen kirjoitus olisi tärkeä. Eikö meille ole annettu jo tarpeeksi raskas taakka kannettavaksemme. Älkäämme lisätkö sitä enää kenellekään!
Tässä ketjussa on nyt 28 ja puoli sivua ja siinä on vain puoli vuotta eli toinen puoli vuotta on jo jossain....
Aloittaapa lopusta päin lukemaan, niin huomaatte, miten "mukavia", kannustavia ja toisia ymmärtäviä kirjoitukset ovat olleet!
Vaikka ette sieltä tätä nimimerkkiä kovin montaa löydä, niin olen siellä kyllä kirjoitellut ja neuvonut, jos vain olen osannut.
Kyllä olen tähän asti viihtynyt näillä sivuilla. On ollut niin mukava joka päivä lukaista, mistä nyt keskustellaan. Ja kyllä minä tykkäsin niistä "löpinöistäkin". Oli mahtava lukea, miten toisilla mielikuvitus lensi ja kuinka he jaksoivat tsempata kaikkia.
Kai se on niin, että uusilla on niin kova hätä, että he haluaisivat vain asiallista tietoa. Toivoisin kuitenkin, että he jättäisivät lukematta ne viestit, jotka eivät kiinnosta. Ja, jos ei heidän kysymykseensä heti vastata, niin sen voi uusia hetken kuluttua. Aina ei välttämättä ole "asiasta tietävää" paikalla.
Kun on monia vuosia sairastanut, niin syöpä on muuttanut mielessä/ajatuksissa jo monta kertaa muotoaan. Erilaiset asiat ovat olleet tärkeitä eri aikoina. Niistä on vain täytynyt selvitä jollain lailla. Ei ole ollut ketään, kenen kanssa asioista keskustella, kun ei ollut syöpäsairaita tuttavapiirissa. Teillä uudet on nyt helpompaa. Saatte ainakin jotain tietoa. Ja jos ei täältä, niin netistä kuitenkin. Ymmärtäkää siis meitä vanhoja.
Juuri nuo löpinät saa tällaisen vanhansairastajan mielen pirteäksi, kun aina on joku, joka löytää jotain hyvää jokaisesta päivästä. Yksin ollessa kun se on joskus vähän vaikeaa.
Me kaikki syöpäsairaat olemme samassa "sopassa". Toiset pääsee vähän helpommalla kuin toiset. Itse olen kyllä ainakin omasta mielestäni joutunut kokemaan kaiken niin "syvältä". Voi niitä lukemattomia käyntejä eri paikoissa, missä on joutunut tämän syövän takia käymään. Sanoisin, että ne kerrat lasketaan jo sadoissa, eikä kymmenissä.
Miten ihanaa on ollut, että vihdoinkin on löytynyt kanssasisaria ja -veljiä. Sellaisia, jotka varmasti tietävät, mitä toinen kokee ja tuntee. Yksin emme selviä ja mistä tuen parhaiten saa, kuin toiselta saman kokeneelta.
Periaatteeni tässä sairauteni kanssa painiessani on ollut, että luovuttaa ei saa koskaan, eikä toivottomuudelle saa antaa valtaa!
Viime aikoina olen lukenut positiivisen ajattelun voimasta. Yrittäkäämme luoda sitä positiivisuutta täälläkin!
Toivon, että me kaikki syöpäsairaat voisimme elää sovussa ja että jokaisen kirjoitus olisi tärkeä. Eikö meille ole annettu jo tarpeeksi raskas taakka kannettavaksemme. Älkäämme lisätkö sitä enää kenellekään!
Vastaukset 21
Vanhimmat
kirjoitit asiaa. ainahan on niin,että toiset jyrää,
ja toiset jää jyrän alle. ne,jotka ei halua riitaa,poistuvat.
sinä olet hyvä ihminen,suklaasydän.
siunausta sinulle.
Tänne voi kirjoittaa asiallisesti samoin toiselle puolelle kevyesti, ja oikein hyvä. Mulla tuli korvista ulos heidän virtuaalielämä.
Olipa "ystävällisesti" vastattu sinulta.
Kaikki eivät kaipaa virtuaalielämää, oikea elämä riittää, ja kovin on köykäinen anti,toisella puolen. "Nyt menen kahville, ottaako joku muu jne."
Hyvää vointia sinulle ja kaunista päivän jatkoa!
kun hoidot oli menossa. Oli monesti hätääntyneitä kysymyksiä, arvatkaa kuka yleensä vastasi asiallisesti.? Vastaus Ihmesopa. Siitä kiitos sinulle.
Kaikkea hyvää elämääsi! Kiitos itsellesi. :)
jos me vain jatkettaisi kepeää kirjoitteluamme?
Mitä se kellekkään kuuluu mistä löpisemme. Jos joku ei kestä lukea, hypätkööt yli. Ja ne jotka tykkää, niin saavat nauttia meidän löpötyksistä edelleen ;)
En minä ainakaan ole tottunut pitämään tätä virtuaalitodellisuutta niin merkitsevänä tekijänä elämässäni, että sairauteni voisi sen huonommin, vaikka täällä joku välillä väläyttelisi vähän huumoriakin..
Joten: kaunis ilma tänään ;)))
Nyt meen takaisin nauttiin auringon säteistä ;D
Aloin vieroksua koko palstaa. Aina samat höpötykset. Asiallisia viestejä sai hakemalla hakea!
viestejä on paljon.
Voisiko olla enää asiallisempaa?
kysymyksiin, vaihdetaan ajatuksia ja kokemuksia.
Tämä palsta kuihtuu jos asiallista keskustelua ei ole tarpeeksi.
asiallisia kysymyksiä.sitten palsta jatkuu.
olla kysymyksiä ja vastauksia, vaan syöpään liittyviä kokemuksia ja keskusteluja niistä...
- heitänpä tuonne alkuun yhden...
Itse ainakin kysyn tai vastaan vain, jos aihe koskettaa jollakin tavalla.
Ihan palstantäytteeksi en ala mitään kirjoittamaan.
minäkin.en turhaan kysy.
kysymyksiä ei palstalla ole ollut ( ellei oteta huomioon "millainen sää siellä on").
Itse ajattelin niin, että pitäisi saada enemmän viriteltyä KESKUSTELUJA, ei pelkkiä kysymyksiä ja vastauksia.
Keskusteluja ei synny, jollei joku tee aloitetta...
käydään asiallisiakin keskusteluja toisellakin palstalla. miksi ei täälläkin käytäs.
Juu,käväisin pikapuoliin noin 80 viestiä yhdessä ketjussa, murteella, aivan uskomatonta löpinää.
Onneksi saivat oman palstan!
eli onneksi saimme oman palstan. Voi väliin höpistä vaikka murteella ja piristää sekä omaa, että kanssakulkijoiden mielialaa. Voi keskustella vaikka säästä ja kysellä kuulumisia. Mutta ennenkaikkea voi LUOTTAA siihen, että syövästä, sen hoidosta ja sen vaikutuksesta koko pienen minän elämään voi keskustella pelkäämättä ilkeitä vastauksia ja väliheittoja.
Siispä kertakaikkiaan suuri kiitos omasta palstasta ja verrattomasta vertaistuesta. Sinne toiselle palstalle kyllä mahtuu muitakin samanmielisiä ja näyttäähän täältä niitä vierailijoita käyvänkin.