selviytyykö masennuksesta lääkkeellä ? ystävälläni masennusta/ mielialalääkitys jokunen muu. Lääkkeitä,lääkkeitä.... Minun mielestäni aina taustalla myös joku syy, ja se syy ei "parane" lääkkeillä, vaikka olo helpottuisikin. Keskusteltavaa ei ole ? hän sanoo. Minä olen toista mieltä. Entä te ? Mielestäni se vaan lisää pahaa oloa, että aiheesta ei saisi edes keskustella.??
mitä mieltä ?
olette?
5400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kärsin itse masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Olet oikeassa, kyllähän masennukseen aina jokin vaikea asia liittyy. Kaikki eivät edes tunnista helposti sitä syytä ja osa ei ehkä halua myöntää ja käsitellä ongelmia. Ehkä joillekin riittää se, että he itse työstävät ongelmia, mutta esim. minulle terapiakeskustelut ovat olleet avainasemassa kohti eheämpää minäkuvaa. Todennäköisesti Ystäväsi ei pysty puhumaan Sinulle.
Olen samaa mieltä kanssasi. Pelkät lääkkeet eivät auta. Niiden lisäksi tarvitaan keskustelua. Kaikkein paras on ammattiapu. Toki läheisillekin voi jutella, mutta he eivät saa mennä tunteisiin mukaan. Mutta kuinka moni läheinen voi rehellisesti sanoa ettei niin käy. Tästä syystä ammatti-ihminen onkin hyvä. Yhteyttä voi ottaa vaikkapa oman paikkakunnan kriisikeskukseen.
Lääkitys ei varsinaisesti paranna, se vain helpottaa oloa, jolloin mieli toimii paremmin. Terapiakeskusteluissa selvitetään ja puretaan mieltä. Vasta silloin todella voi parantua, kun syyt selvitetään ja pääsee ulos todellisista syistä. Ajan mittaan mielen uumeniin hautautuneiden asioiden aktiviseen muistiin palautuminen vie aikaa. Lääkitys ja terapia yhdessä auttavat.
yhditettynä lääkkeisisin ,voisi olla toimiva tapa.
Itse olin pirun tukkeessa(olin varma etten toivu koskaan) mutta kävin sitekästi terapissa, vaikka tuntui, ettei siitä ole mitään hyötyä.
Sitten hain kelan kuntoukseen, rentoutusta , psykoterapiaa, juttelua, piirtämistä, itkua ja parkua jne. Se loppui viime kesänä. Syksyllä olin ihan puhki ja tuntui, että tapan itseni.Kirjoitin jopa kirjan siitä.
Sitten jostakin syystä aloin miettiä, mitä siellä kelankuntoutuksessa tehtiin.
Aloin rentouttamaan itseäni, hyräilin kädet rinnan päällä, silmät suljettuna ja lauloin, jos siltä tuntui, ja luin jostain, että tulevaisuudessa masennuspotilaille aletaan määräämään kaakaota oireisiin,eli join kaakaota (tummaa),Pakotin itseni ulos edes joskus. Oli aikoja etten poistunut kotoa viikkoon.
Keväällä istutin uuden kukan ja lauloin sillekin ja hyräilin, vaikka se kuulostaa ihan idiootilta..
Mutta eräänä aamuna (olen sairastanut masennusta 10v,) Alkoi aurinko jostain syystä paistaa.
Mikä noista edellä mainitsemistani auttoi, vai ei mikään. Ehkä se oli joku muu.
En tiedä.
Ja olen itsekin kokenut sen, ettei mikään tunnu auttavan, siksi kerroin noista omista konsteistani, jos joku löytäisi niistä avun.
Kyllä aurinko vielä nousee, vaikkei se aina siltä tunnukaan.
Toivon kaikille pelkkää hyvää!
lääkkeet eivät auta siihen syyhyn.
terapia voisi auttaa ja asioista olisi todella hyvä puhua..