Kaks' oli meitä kaunokaista,
Pienen piilovaaran päässä,
Koriassa koivikossa,
Heliässä heinikossa;
Nyt meillä ero tulevi
Kotihinsa kumpasenki.
Kenpä kuitenki erotti
Kaksi kaunista yhestä,
Ken pani vihan välille,
Kahen rakkahan välille!--
Ei kahta rakasta syäntä
Erota Jumalakana.
Elköhön sinä ikänä,
Kuuna kullan valkiana;
Tulko luojan tuomiolle,
Herran kasvoja katselko,
Ken lie luo'un estänynnä,
Aivotun anastanunnai
Orahall' oli omani,
Taimella taki hyväni,
Äsken putkelle rupesi,
Heristihen hiemumahan,
Tuli toinen, vei välehen,
Pois anasti aivottuni.
Pienen piilovaaran päässä,
Koriassa koivikossa,
Heliässä heinikossa;
Nyt meillä ero tulevi
Kotihinsa kumpasenki.
Kenpä kuitenki erotti
Kaksi kaunista yhestä,
Ken pani vihan välille,
Kahen rakkahan välille!--
Ei kahta rakasta syäntä
Erota Jumalakana.
Elköhön sinä ikänä,
Kuuna kullan valkiana;
Tulko luojan tuomiolle,
Herran kasvoja katselko,
Ken lie luo'un estänynnä,
Aivotun anastanunnai
Orahall' oli omani,
Taimella taki hyväni,
Äsken putkelle rupesi,
Heristihen hiemumahan,
Tuli toinen, vei välehen,
Pois anasti aivottuni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olla?
Ja niin koskettavaa, kun omalle kohdalle osuu.
tarkemmin mitä on tapahtunut?
Se on hyvä teos minustakin. Juuri sain siitä luettua toisen kirjan loppuun. On siinä osuvaa tekstiä minullekin:
128. Maassa mieleni matavi.
Niin ne muutamat sanovat,
Moniahat arvelevat:
"Iloissahan tuo elävi,
Riemuissahan riehkahuvi."--
Minä hoikka huolissani,
Ikävissäni ilotsen.
Usein minun utuisen,
Usein utuisen lapsen,
Maassa mieleni matavi,
Alla jalkani asuvi,
Alla penkin piehtaroivi,
Nurkissa nuhaelevi.
Usein minun utuisen,
Usein utuisen lapsen,
Mieli kulkevi kulossa,
Vesakoissa viehkuroivi,
Miel' ei tervoa parempi,
Syän ei syttä valkiampi.
Usein minä utuinen,
Usein utuinen lapsi,
Itketän ihanat silmät,
Kastuttelen kaian kasvon,
Vetytän verevän posken,
Hoikan varteni valelen;
Kylä tiesi kylpenehen,
Veli vettä kantanehen--
Minä kylvin kyyneleillä,
Hautelin haluvesillä.
130. Toinen ei tunne toisen huolta.
Eipä tieä toinen toista,
Tunne ei toinen toisen huolta;
Eipä tieä yksikänä,
Arvoa yheksänkänä,
Tämän pääskyn päänsisusta,
Tämän allin mielaloa,
Mitä mielessä makaavi,
Aivossa asuelevi.
Kylä kyllinki sanovi,
Naapuri naputtelevi,
Elävän minun ilossa,
Riemussa remuelevan--
Ikävät minun iloni,
Riemut ratki raskahia.
Usein minun utuisen,
Usein utuisen lapsen,
Itku silmäni sitovi,
Huoli pääni harjoavi,
Kaiho pääni palmikoivi--
Ei ison sininen silkki,
Ei emori käet kätyiset,
Veranlisti veikon tuoma.
Usein minun utuisen,
Usein utuisen lapsen,
Mieli tervoa tekevi,
Syän syttä keittelevi;
Itku on iltalaulunani,
Aamuvirtenä valitus.
Usein minun utuisen,
Usein utuisen lapsen,
Huoli hurstille tulevi,
Varu vaattehuisilleni,
Mure muille vuotehille.
Uni ei tule usein
Minun hoikan hurstilleni,
Varullisen vaipan alle;
Eipä se uni lähene
Huolellisen huonehesen,
Kaihollisen kartanohon,
Murehellisen majahan.
Löytyy myös netistä: http://www.gutenberg.org/dirs/etext04/8kant10.txt
Ajauduimme erillemme, riitauduimme ja kaikki muut peruslässytykset päälle. En oikeastaan edes tiedä mitä tapahtui.
Kiitos siitä. Olen pahoillani, jos tämä on kohdallasi totta. Ero tutusta ihmisestä on aina surullista. Mielessäni on äitini kuolema.
-------------------------------------------------
Puolet aviopareista eroaa, eroavien avioliitot kestävät keskimäärin 11 vuotta
(3.6. 21:54)
Suomalaisten eroon päättyvät avioliitot loppuvat yhä nopeammin. Kun vuonna 2000 suomalaisen eroon päättyvän avioliiton keskimääräinen pituus oli 12 vuotta, vuonna 2005 se oli enää 11 vuotta.
http://www.hs.fi/kotimaa/
Oli niin osuva, että pistän jemmaan, tulevien erojen varalle. Selviät, koska on pakko, ehkä tuossa pilkahti jo sarkasmikin?? Oletus voi olla omia fiiliksiänikin.