Lonely Planetin ohjelmassa 6 x Mumbai käytiin kylässä hijrojen luona. Hijra on intialainen nimitys transsukupuolisille. Tai "Hijra ei pidä naisista ja hijralla on paljon naisellisia piirteitä", kuten hijra itse määritteli termiä. Ohjelmassa hijra oli käännetty englanniksi eunukiksi.
Ohjelman juontaja, itsekin alkuperältään intialainen, oli varsinainen idiootti. "Normaalisti en lähtisi transvestiittien matkaan, mutta nyt uskalsin Lahskimi turvanani." Mikäköhän niin kovasti pelotti? "Miten normaalista tulee hijra?", ihmetteli tyttö myöhemmin. Mielenkiintoinen kysymys, mutta ehkä kysymyksenasettelu ei ollut ihan onnistunut.
Ohjelmassa käytiin Mundrain kaupunginosassa, joka toimii monien hijrojen kotina. Lisäksi kuokkavierailtiin häissä, jossa hijrat kävivät antamansa siunauksensa hääväelle ja hääväki antoi vastapalveluksena rahaa. (Toinen tapa elättää itseään on prostituutio, mutta tästä ohjelma ei hiiskunut. Hijrojen tosin nähtiin levittävän AIDS-lehtisiä.) Hijrat olivat pukeutuneet intialaisen naisen juhla-asuun, tanssivat, lauloivat ja olivat näkyvä osa juhlia. Häiden ohella he kiertävät myös ristiäisissä.
Ohjelma antoi ymmärtää, että hijrat ovat luonnollinen ja hyväksytty osa yhteisöä. Niinköhän? Itse olen ymmärtänyt, että totuus on hieman monimutkaisempi. Hijroja pelätään, siksi heille rahaa annetaan, ei siksi että heistä pidettäisiin. Aiemmin heidän asemansa oli toki parempi, ennen brittien ja länsimaisen, ahdasmielisen kulttuurin maihinnousua. Nykyään ilmeisesti moni hijra elättää itsensä kiristämällä myös tavallisilta pienyrittäjiltä suojelusalmuja. Vaihtoehtona on hijran langettama kirous. Osa hijroista kiristää ravintoloitsijoita roikkumalla - ja karkottamalla asiakkaita - ravintoiden edustalla.
Ohjelma muuten oli hyvä, todella hyvä itse asiassa. Hieman tosin häiritsi se, että intialaissyntyinen hupakkojuontaja ei ollut osannut pukeutua intialaista kulttuuria kunniottaen. Vartaloa nuolevat narutopit ja kaprit eivät kuuluu Intiaan!
Ohjelman juontaja, itsekin alkuperältään intialainen, oli varsinainen idiootti. "Normaalisti en lähtisi transvestiittien matkaan, mutta nyt uskalsin Lahskimi turvanani." Mikäköhän niin kovasti pelotti? "Miten normaalista tulee hijra?", ihmetteli tyttö myöhemmin. Mielenkiintoinen kysymys, mutta ehkä kysymyksenasettelu ei ollut ihan onnistunut.
Ohjelmassa käytiin Mundrain kaupunginosassa, joka toimii monien hijrojen kotina. Lisäksi kuokkavierailtiin häissä, jossa hijrat kävivät antamansa siunauksensa hääväelle ja hääväki antoi vastapalveluksena rahaa. (Toinen tapa elättää itseään on prostituutio, mutta tästä ohjelma ei hiiskunut. Hijrojen tosin nähtiin levittävän AIDS-lehtisiä.) Hijrat olivat pukeutuneet intialaisen naisen juhla-asuun, tanssivat, lauloivat ja olivat näkyvä osa juhlia. Häiden ohella he kiertävät myös ristiäisissä.
Ohjelma antoi ymmärtää, että hijrat ovat luonnollinen ja hyväksytty osa yhteisöä. Niinköhän? Itse olen ymmärtänyt, että totuus on hieman monimutkaisempi. Hijroja pelätään, siksi heille rahaa annetaan, ei siksi että heistä pidettäisiin. Aiemmin heidän asemansa oli toki parempi, ennen brittien ja länsimaisen, ahdasmielisen kulttuurin maihinnousua. Nykyään ilmeisesti moni hijra elättää itsensä kiristämällä myös tavallisilta pienyrittäjiltä suojelusalmuja. Vaihtoehtona on hijran langettama kirous. Osa hijroista kiristää ravintoloitsijoita roikkumalla - ja karkottamalla asiakkaita - ravintoiden edustalla.
Ohjelma muuten oli hyvä, todella hyvä itse asiassa. Hieman tosin häiritsi se, että intialaissyntyinen hupakkojuontaja ei ollut osannut pukeutua intialaista kulttuuria kunniottaen. Vartaloa nuolevat narutopit ja kaprit eivät kuuluu Intiaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kuullut useammalta taholta että täälläkin tavikset pelkäävät transihmisiä. Olen jonkun tällaisen ihmisen kanssa keskustellutkin, eikä osannut kertoa mitään syytä miksi pelkää. Kun sitten tutustui minuun, pelko hävisi.
Pelolla ja vihalla on hyvin pieni ero. Näin se on, vaikka kristillisen käsityksen mukaan pelolla ja kunnioituksella olisi vain pieni ero. Kun pelkäävä koira puree, niin se ei todellakaan tee kunniaa.
Tuntemattomien ilmiöiden pelkääminen on ollut eläinten keskuudessa hengissäpitävä voima jo niin kauan, että sen poistaminen ei tapahdukaan aivan hetkessä, vaikka ihmiselle onkin kehittynyt kyky tutustua niihin. Monet eivät tätä kykyään halua käyttää, vaan turvautuvat edelleen perinteiseen pelko/viha-malliin. Ehkä se on heille helpompi tapa kohdata tuntematon.
tuliko tilalle sääli vai nauru?
ymmärrys. Kun tavis saa todellista tietoa transihmisestä, hän tajuaa että se pelko olikin aivan turhaa.
Eilen tuli sub-tv:ltä ihan asiallinenkin dokkari parista genderqueer:ista. Tosin siinä oli transkundi ja muutama lepakko, eihän ne sellaset tosin taida "transtutkaajan" kaltaista vanhaa tiittiukkoa paljoa kiinnosta.
Mielestäni tuossa dokkarissa pääosissa oli transkundi ja pari transgenderiä. Lesbot oli sitten niitä tyttökavereita, joilla meni vähän pasmat sekaisin kun kaveri ei ollutkaan tavallinen lesbo.
Tuon genderqueerin voisi tulkita Suomessa näköjään transgenderiksi. Transgenderhän taas on englanninkielisissä maissa "sateenvarjonimitys", kuten transihminen täällä.