ette yrittäisi tutustua naiseen johon olette sydänjuurianne myöten rakastuneet? Tunnustatteko sopivaisuuden rajoja, vai onko kaikki sallittua rakkaudessa?
Missä tilanteessa
Harmaa kivi
253352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
rakkaudessa. Näin täytyy elää, muuten elämä on turhaa.
Kieroillen ei tietenkään kovin pitkälle pötkitä.
... ei kun kaikki keinot käyttöön... jos kohde on VAPAILLA markkinoilla!
olivatpa omat tunteeni mitkä tahansa...
Näin toivon minuakin kohdeltavan omassa suhteessani.
Suhteita on erilaisia, mutta aina niitä kunnioittaen. - Ja puhdas omatunto on paras tyynynalunen.
on toisen oma, niin ei saa yrittää tutustuakaan? Sehän on eri asia kuin iskuyritykset. Onko mahdollista rakentaa vilpitöntä kaveruutta jos on rakastunut, vai onko se vain itsensä huijaamista?
Niin se vaan on...
moraali, ainakin puheet ovat sen mukaiset. Mikäli rakastat teet kaikkesi niin se vain on. Lopputulosta elämällesi et voi kuin arvailla muutenkaan ja onni on kuitenkin vain hetki. Aina johonkuhun sattuu ja useimmiten se, johon tiedät sattuvan olet sinä itse. Elähän täysillä nyt vain. Tunnustele ja rakasta. Rakkautta se on ystävyyskin vähän passiivisempaa muotoa vain.
estä, hyvänen aika, eikä ystävystymistäkään. Ei kai kaikki mikä on toisen ole välttämättä minun!?
Ja mainitsemasi kaveruuskin perustuu mielestäni parhaimmillaan välittämiselle, ehkä rakkaudellekin. Onko siinä mitään pahaa? Ei minusta. Kaveria/ystävääkin voi rakastaa vilpittömästi, vaikka hän kuuluu toiselle; ei se tunne minun puoleltani ole kenenkään huijaamista.
Niin, ehkäpä minä olen elämässäni jo niin rutinoitunut "kakkosraiteelle" jäänyt, etten asiaa enempää edes pohdi. Surullinen olen toki joskus...
Mutta kukin tyylillään...
että ihan polttelee. Ystävänä oleminen voi olla tuskallinen kokemus, mutta voihan sitä silti kokeilla. Täällä sattuu, kun en tee jotain vaan päästän hänet menemään kerta toisensa jälkeen, koska pelkään. Niinps ihmeellistä on rakkaus.
pelkäät? Eikö kauheaa ole juuri se kun päästää menemään?
että antaa olla. Suurempaa rakkautta on se, että antaa varatun olla kuin, että sotkisi hänen elämänsä ja samalla omansa ja muutaman muunkin.
Jos tosissaan rakastaa toista, tahtoo hänelle vain parasta. Einari Vuorelaa lainaten:
Sinun onnesi tähden luovuin
paljosta- sinustakin.
Vaikka rakastan sinua yli kaiken.
mitä sitä kummemmin miettimään...anna mennä vaan..
mutta en halua loukata rakkauteni kohdetta enkä ketään enkä kenenkään lähiomaistakaan. Joskus olisi tehnyt mieli sanoa suorat sanat, mutta pidin kuitenkin suuni kiinni. Jatkuva salailu ottaa myös päähän. Luojan kiitos muuta tästä paikasta myöhemmin pois. Kaikkea ei ole pakko kestää. Naiset ovat oppineet kestämään vaikka mitä, vaikken kuulukaan tähän ryhmään.
rakastunut, niin mitä siinä sitten voi olla tekemättä. Voihan sitä koittaa tutustua ja luulotella itselleen että ihan vaan ystävänä, mutta ehkä on rehellisempää miettiä itsekseen seuraavat asia.
Jos on varattu, kestääkö oma pää sen että mahdollisesti hajoittaa tai sotkee ainakin kolmen ihmisen elämän.
Jos leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Se on rankempi juttu tuo naisen ryöstö. Joten on hyvä miettiä kestääkö sun ihastuminen/rakastuminen kaiken sen mitä siitä saattaa seurata.
Tiettyyn pisteeseen asti saa olla itsekäs ja mitä rehellisempi osaa itselleen olla, sen oikeamassa kohdassa se piste yleensä on.
Mitään ohjeita ei rakastumisiin ole, kuin se että jos oma pää kestää niin antaa mennä vain.
Niin ja tietysti on olemassa ikä, sen mukaan sopisi myös mennä. Sopivuus alkaa aikuisella siinä 18v iässä.
sun kanssas. Itsekästä ja häikäilemätöntä menoo tänään.
aikakin myös hyvien ihmisten olla vähän itsekkäitä ja rohkeita rakkauden edessä. Kaikki kilpakosijat ovat lipeviä valehtelevia renttuja. Koko kilpakosinnan käsite on kadotettu. Missä välissä on seurustellessaan niin varattu, että lakkaa olla olemasta ja muuttuu toisen omaisuudeksi, kun on naimisissa, lapsia...?
Kiltit ja hyvät ihmiset rakkaus on joskus vähän julmaa, se on hyväksyttävä.
kiinni ku sika limppuun!
Minulla oma raja menee siinä jos tiedän toisen olevan varattu. Silloinhan voi haaveilla ja ilmaista oman kiinnostuksen ja jäädä odottelemaan tekeekö toinen mitään aloitetta. En tuppautuisi toisen parisuhdetta hämmentämään vaan pysyttelisin taustalla. Ainahan toinen voi erota jos rakastuu...
taustalla kyräily ole sekin vähän arvelluttavaa. Reilusti ja avoimesti pitää tunteensa tunnustaa. Onnistuu vastuunjako myöhemmin, kun syyttelyitä alkaa sadella.
Koska ihminen; jokainen meistä, on mielenkiintoinen..
Ja rakkauttakin on monenlaista; platonista, eroottista jne..
Rakastua ei mun ajattelun mukaan edes voi, ellei tunne ihmistä kokonaisvaltaisesti, ja se vaatii aikaa -- Eikä ihastuminen tarkoita aina sitä, että rakastuuu..
Eli anna palaa vaan:)
Minusta tilanne, jossa toinen on varattu, olisi oltava erityisen varovainen. Silti, olen itse varattuna ilmaissut toiselle, että olen ihastunut. Haluan, että minulle kerrotaan, jos minuun ollaan ihastuttu, vaikka olisin parisuhteessa. Tällöin voisin tehdä tarvittavat muutokset elämääni. Olisi inhottavaa, jos joku johon myös minä olen vakavasti retkussa, ei kertoisi omista tunteistaan...
En ilmaise ihastustani/rakkautta jos toinen on mieheiin. Osoitan vain ystävyyttä, ja pidän siitä lujasti kiinni.
Joskus tosin jos on rakastunut on helpompi vain jättää koko nainen, eikä kiusata itseään.
onnesi ohi?
Saatan olla, tai sitten en. Sen verran optimistisyyttä löytyy, että toivon/uskon/luulen sellaisen onnellisen parisuhteen vielä löytävän.
Toivon niin muillekin :)
vakavampaa olisi itsellä menossa jonkun kanssa. Siinä oikeastaan kaikki mun rajat.