Olen huomannut, että kaikkialla aina puhutaan aknen kärsimisestä, eikä esim. potemisesta. Mutta aknesta tosiaan kärsii, niin minä ainakin olen viimeiset 3-vuotta.. :/
Ja olen jotenki onnistunut "unohtamaan" perseestä revityn naamani kun olen poissa kotoa. (Kotona voi sitten itkeä ja surkutella tarpeeksi.. )Asiaa ei vain yhtään paranna se, että kaikilla mun ystävillä on tosi hyvä iho muutamaa satunnaista näppylää lukuun ottamatta. Ja kaikkein eniten tässä ärsyttää se, että ne "kehtaa" mun aknenaamani kuullen valittaa, kuinka ne kuolee parin finnin takia kesällä. Tulee tunne, että mun pitäs olla oikein syvällä maan alla patteineni.. :( Tosin tähänkin olen kehitellyt oman suojamuurini: En osallistu huonoiho keskusteluihin. En tod. sano enää kertaakaan mun ystävillä, että niillä on hyvä iho, sillä ne tietää sen varmasti itsekin. Tuntuu vaa nii ikävältä, ku ne ei voi ajatella yhtään mun tunteita valittaesssaan parista näpystä.. Ja en itse jaksa enää yhtään valitella omaa huonoa ihoani, koska sekin on ärsyttävää, että ne sanoo tyyliin: No ei sul mtn aknea ole. Ja sitten ne käskee toisiaan todistelemaan, ettei mulla mtn aknea ole, "vähä vaan näppyi". Ja vitut on!
Niin ja eihän nämä mun ystävät tiedä paskaakaan aknen hoidosta ja siitä, miten siitä joutuu kärsimään. Mun yks ystävistä sano, että se hoitaa niin hyvi ihoaan, että sillä ei tule mtn näppyjä. -Jep, tonki sano ihan mun kuullen. Tais luulla, että mä en huolehdi ihoni pesusta?? Valaisin kyllä asiaa hänelle ystävällisesti.. Ärsyttävää silti.
Muilla samanlaisia ongelmia ystävien kanssa? Tai muita akeen liittyviä ongelmia kamujen kanssa? Kiinostaisi myös tietää, että onko kellään sellaisia ystäviä tai keitä tahansa tuttuja, jotka huomauttelis päin naamaa huonosta ihosta? (toiv. ei ole..) Niin ja olen 16-vuotta tyttö, joka kyllä muuten pitää todella paljon ystävistään. :)
Toiv. aurinko parantais edes vähä tätä paskaa..
Ja olen jotenki onnistunut "unohtamaan" perseestä revityn naamani kun olen poissa kotoa. (Kotona voi sitten itkeä ja surkutella tarpeeksi.. )Asiaa ei vain yhtään paranna se, että kaikilla mun ystävillä on tosi hyvä iho muutamaa satunnaista näppylää lukuun ottamatta. Ja kaikkein eniten tässä ärsyttää se, että ne "kehtaa" mun aknenaamani kuullen valittaa, kuinka ne kuolee parin finnin takia kesällä. Tulee tunne, että mun pitäs olla oikein syvällä maan alla patteineni.. :( Tosin tähänkin olen kehitellyt oman suojamuurini: En osallistu huonoiho keskusteluihin. En tod. sano enää kertaakaan mun ystävillä, että niillä on hyvä iho, sillä ne tietää sen varmasti itsekin. Tuntuu vaa nii ikävältä, ku ne ei voi ajatella yhtään mun tunteita valittaesssaan parista näpystä.. Ja en itse jaksa enää yhtään valitella omaa huonoa ihoani, koska sekin on ärsyttävää, että ne sanoo tyyliin: No ei sul mtn aknea ole. Ja sitten ne käskee toisiaan todistelemaan, ettei mulla mtn aknea ole, "vähä vaan näppyi". Ja vitut on!
Niin ja eihän nämä mun ystävät tiedä paskaakaan aknen hoidosta ja siitä, miten siitä joutuu kärsimään. Mun yks ystävistä sano, että se hoitaa niin hyvi ihoaan, että sillä ei tule mtn näppyjä. -Jep, tonki sano ihan mun kuullen. Tais luulla, että mä en huolehdi ihoni pesusta?? Valaisin kyllä asiaa hänelle ystävällisesti.. Ärsyttävää silti.
Muilla samanlaisia ongelmia ystävien kanssa? Tai muita akeen liittyviä ongelmia kamujen kanssa? Kiinostaisi myös tietää, että onko kellään sellaisia ystäviä tai keitä tahansa tuttuja, jotka huomauttelis päin naamaa huonosta ihosta? (toiv. ei ole..) Niin ja olen 16-vuotta tyttö, joka kyllä muuten pitää todella paljon ystävistään. :)
Toiv. aurinko parantais edes vähä tätä paskaa..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla oli joskus pari vuotta sitten aknea, johon söin 9 kuukautta tetralysalia ja reilut 4 kuukautta roaa. Iho on taas ruvennut vähän kukkimaan, mutta nyt oon jotenkin jo opetellut elämään näiden näppyjen kanssa.
Lukioaikoina mulla oli kaveri, jolle tuli suurinpiirtein yks näppy ehkä pariiin kuukauteen. Oli tosi vaikea kuunnella miten hän valitti siitä yhdestä näpystä ja selosti miten hän hoiti ihoaan, kun itse olin käynyt läpi monta ihonhoitotuotetta lähes tuloksetta.
Abivuotena seurustelin yhden tyypin kanssa, joka oli kaikkien kavereideni mielestä hyvännäköinen. Mulle tuli tietysti kauheat paineet siitä, koska itse en pitänyt itseäni kauniina ja ajattelin että en kelpaa miehelle. Ero tuli noin kuukauden päästä ja ajattelin että kaikki johtui näppylöistäni. Mieli oli tosi maassa ja pidin itseäni kahta kauheamman näköisenä. Silloin ei auttanut muu kuin ajatella että jos se jätti mut huonon ihon takia, niin ei siitä olisi poikakaveriksi ollutkaan. Ja näin myöhemmin ajatellen tuskin ero edes johtui ihostani.
Mutta siinä vaiheessa kun tajusin että en tule luultavasti koskaan saamaan sitä täydellistä ihoa josta aina unelmoin, olin oikeastaan aika helpottunut. Siihen meni pari vuotta, mutta nyt kun ajattelen asiaa jälkeen päin, suurin osa tuskailuistani ja häpeästä oli varmastikin turhaa. Tuntuu oikeastaan aika hyvältä kun voi sanoa että mulla on huono iho, entä sitten?
Ja voi oikeasti olla niin, että kavereiden mielestä se sun ihos ei oo läheskään niin pahan näkönen kun sä itse kuvittelet. Omissa ajatuksissaan sitä aina paisuttelee kaikki ongelmat moninkertaisiksi. Esimerkiksi yksi kavereistani, jolla on vaikea akne, ei näytä minusta ollenkaan pahalta enkä edes aina välttämättä huomaa niitä näppylöitä kun juttelen hänen kanssaan.
Älä anna aknen hallita tai pilata elämääsi, se tulee joskus vielä helpottamaan, usko pois. Ja siihen asti yritä ymmärtää ystäviäsi, he eivät voi tietää sinun kärsimyksistäsi koska eivät ole itse joutuneet niitä kokemaan. Epäreilua mutta näin se vaan menee.
Ja toivotaan sitä aurinkoista kesää. ;)
Olen 20-vuotias tyttö, joka kärsi melkoisen pahasta aknesta lukiossa. Tiedän, miltä tuo tuntuu. Varsinaisesti akneni ei ollut pahimmasta päästä: se lähti yhdellä "roaccutanin halvempi versio" -kuurilla, ja nykyään iho on sen verran normaalissa puitteissa (parilla matalalla arvella ja satunnaisella näpyllä), että olen jo pystynyt melkein unohtamaan kuinka paljon vaivasinkaan itseäni finneistä.
Pahinta akneeni liittyen oli todellakin suhtautumiseni: mietin jollain tasolla finnejäni joka ikinen hetki. En itse asiassa muista yhtäkään keskustelua jne. jolloin en olisi miettinyt hieman, miltä ihoni siinä valossa näyttää ja katsooko juttukaveri finnejäni ja mitähän se niistä ajattelee jne. Jouduin jopa käymään psykiatrilla, koska yhdessä vaiheessa näin elämäni alkavan vasta sitten aknen ja vielä sen jälkeisen laser-silotushoidon jälkeen. Toivon todella sydämestäni, että sinulla ongelman manioiminen ei ole eikä tule ikinä olemaan tuossa pisteessä.
Harmi kyllä totuus on, etteihän kukaan muu ihminen voi oikein täysin ikinä ymmärtää toisen tilannetta, sairauksia tai muita ongelmia. Ja toinen totuus on, että itse aina keskittyy johonkin (terveys-)ongelmaansa
(no ainakin jos on kovin ongelmiin kiinni jäävä ihminen, kuten noh ainakin minä... sinusta en uskalla yrittää sanoa millainen sinä olet, siis ihan kohteliaasti :D!... esim. aknesta päästyäni keskitin "kaiken energiani" vinoista hampaistani huolehtimiseen, jotka sitten oiotutin yksityisellä... ja nyt raudoista päästyäni huomaan keskittyväni hulluna muihin ongelmiin: särkeekö töiden jälkeen selkää... onko jalassa näkyvä suoni sittenkin jokin suonikohju jne. onneksi tiedän pahimman ongelman olevan tässä vikoihin keskittymisessä :D, tosin pään ongelmathan ne varmasti vasta ihania kai ovatkin hohoo)
vähintään 50-kertaisesti verrattuna muiden keskittymiseen. Ja parastahan näistä saarnaustotuuksistani on se, että ongelmat itse asiassa opettavat ja hiovat ihmisiä (yleensä tai ainakin toivon mukaan parempaan suuntaan) ihan helvetisti. Itse en esimerkiksi olisi ikinä tullut yhtä "hyväksi näyttelijäksi" (haha... mutta nooh), ellen olisi nuorempana tarkkaillut finnien kanssa aivan hulluna muiden ihmisten suhtautumisia ja ilmepeilailuja ja alkanut ymmärtää, kuinka paljon itse tuokaan tilanteisiin energiaa, hyvää tai huonoa. Välillä jopa mietin naureskellen, että akne oli sittenkin aivan siunaus.
No joka tapauksessa, toivon sinulle ihan kaikkea hyvää ja paljon aurinkoa (toivottavasti tosiaan auttaa, kun sitä toivot... ja muuten, jos finnit oikeasti aiheuttavat niinkin paljon vaivaa, että olet vaivaantunut ihmisten lähellä, kannattaa käydä lääkärillä hakemassa vaikkapa sitten lievempi näppyläkuuri, ei ne myrkkyroaccutanit ainoita ole :)). "Ja kokemuksesta voin sanoa" (no haah... siis kertoa vain yhden tapahtumakulun, joka kuitenkin toivottavasti auttaa), että hmm... niin no, asiat todellakin tapaavat järjestyä tavalla tai toisella.
Itse olen 18 vuotias poika ja aknen kanssa taistellut jo iät ja ajat. Ei kaverit tosiaan aknea ymmärrä. Ärsyttää vietävästi kun kaverit haukkuvat jonkun ihmisen ulkonäköä (lihavuutta tai vaikkapa näppyläistä ihoa), kun itse olen hirveä aknenaama.
Viime syksynä meni hyvin ihmissuhderintamalla. Alkuvuodesta akne räjähti ja huomasin kuinka ihmiset katosivat ympäriltäni. Masensi vietävästi kun ihmiset välttelivät katsomista silmiini ja muutenkin jotenkin kiersivät kaukaa. Lukittauduin neljän seinän sisälle ja kävin lääkärillä. Aloin syömään antibiootteja. Akne on nyt rauhoittunut, enkä usko että ihmiset enää niin kiinnitävät siihen huomiota. Mutta elän vieläkin kuin pahimpaan akneaikaan. Tulen varmaan lopunelämääni elämään. Välttelen ihmisiä ja nyt jos joku sattuu katsomaan silmiin käännän katseeni maahan. Olen tehnyt itselleni kovan kuoren ja muuttunut välinpitämättömäksi. Joskus sitä miettii että pitäisikö sitä jollekkin oikein varata aika päästä tästä keskustelemaan.
Tuon aknen kanssa kyllä huomaa ketä oikeasti on oikea ystäväsi. Näkee kuinka pinnallisia ihmiset oikeasti ovat.
Se myös on totta mistä joku jo mainitsikin, että itse aina suurentelee omia ongelmiaan. Itse uskon edelleen että minulla on maailman pahin akne, vaikkei enää oikeastaan ole kuin arpia. Kaikki akneihoiset ihmisit joita olen tavannut ovat mielestäni olleet hyvännäköisiä aknesta huolimatta. En ole kiinnittänyt heidän akneihinsa huomiota. Kyllä se niin on, että oma akne on se pahin akne.
Kyl jos mä näen jossain ihmisen jolla on paha akne niin kyl sen aknen huomaa, ja käy sitä ihmistä sääliksi.
Toiseksi kyl se akne on nyt ongelma! Ei sitä pidä vähätellä eikä pidä pitää itseään turhamaisena jne sen takia että murehtii omaa aknea, se on ihosairaus varsin ruma sellainen ja varsinkin kun se on yleensä naamassa joka on aina ihmisten näkyvissä ei ole ihme et se masentaa sitä sairastavaa ihmistä! Naamassa ei pidä olla mitään aknea, korkeintaan muutama näppylä teini-iässä tai naisilla kuukautisten aikaan. Mut jos on jatkuvasti naama tulehtunut niin se on oikeasti jo todellinen ongelma! Ärsyttää kun ihmiset vähättelee sitä, ja nyt näköjään itse aknepotilaatkin, kun sen ongelman pitää ottaa vakavasti, varmasti joku on tehnyt itsemurhankin aknen takia! Se ei tod. ole verrattavissa vinohin hampaisiin/nenään, pieniin rintoihin jne.
"Se ei tod. ole verrattavissa vinohin hampaisiin/nenään, pieniin rintoihin jne."
Kun hieman mietit mitä puhut niin ymmärrät kyllä itsekin... mitään ongelmia ei sinällään saisi vähätellä, sillä ongelmien suuruudesta kilpaileminen on loppujen lopuksi kaikista typerintä. Jokaiselle hei pitäisi riittää ihan omien ongelmien kanssa pärjääminen eikä se, että kaikki muutkin alkavat elää pitäen juuri sinun ongelmaasi mahtavimpana!
Tosin kyllähän täytyy myöntää, etten itsekään ole tuntenut olevani enemmän hajalla koskaan kuin itkiessäni vuosia sitten kuukausia pysyneiden paiseiden kanssa peläten jääviä arpia jne. Olen todella kai onnistunut työntämään nuo kovin yksinäiset ajat mielestäni. Kuten jo kävi ilmi sinunkin tekstistäsi, akne on toisaalta todellakin koko ajan esillä ja "kommunikaatiovälineen" (naaman siis hohoo) sairaus todella vaikuttaa kovin ihmissuhteisiin.
Mutta joka tapauksessa, jokaisella on oikeus pitää itse ongelmaansa suurinpana, mutta muiden saaminen mukaan omissa ongelmissa elämiseen ei kyllä ikinä tule täysin onnistumaan. Karu totuus. Omat vanhemmathan minutkin sinne psykiatrille passittivat todistaen listauksilla, etten mistään muusta enää puhunutkaan kuin aknesta, eivätkä he enää jaksaneet kuunnella (ja joo joo, halusivat kai samalla varmasti oloni paranevan...).
Tajusin ainakin yhden asian, kun luin vastauksia: Minunkin täytyy yrittää ymmärtää ystäviäni, eikä heidän vain minua. Kiitos tuhannesti vastauksistanne! :)
Nyt kun katsoin peiliin en näyttänytkään niin mahdottoman rumalta, kaipa sitä vikaa oli korvien välissä enemmän kuin itse naamassa.. Vaikka edelleen minulla on akne. Kesän jälkeen suostuttelen vanhempani hankkimaan mulle ajan ihotautilääkärille, tähän asti ovat hekin vain vähätelleet ongelmaani, tosin johtuneeko siitä, että näkevät mut aina meikattuna..
Aurinkoa tosiaan piristää. ;)
Tarkoitin lähinnä sitä et on joku vino nenä vaikkapa, niin sen kanssa on elänyt koko elämänsä ja tottunut jo siihen, sitä paitsi sitä ei tod. huomaa kaikki, itse en ikinä huomaa et joillain on kauhee nenä, vaikka yks kaveri on joku nenäfriikki joka aina huomaa joka julkkiksella olevan vino nenä :D Mut kun on aina ollut puhdas iho ja yhtäkkiä se menee ihan paskaks, niin kyl siinä voi menettää elämänhalunsa. Oon vaan niin loppu tohon aknen murehtimiseen, tuntuu et jos se ei lähde tällä roa kuurilla lopullisesti niin sekoan varmasti ja päädyn sinne psykiatriselle osastolle :/ Kiva kun poikaystäväkin niin ymmärtäväinen, välillä on päästänyt suusta sammakoita mun akneitkuaikoina:
- "Sä stressaat kaikkea niin paljon et sen takia sul on akne". Joo hitto tiedän et stressi pahentaa, mut jos akne alkanu murrosiässä kuukautisten kanssa niin syy on jossain muussa kuin stressistä" Jokainen aknepotilas tietää että aknesta on mahdotonta olla stressaamatta!
- "Syöt liian vähän roskaruokaa, jos söisit sitä enemmän niin aineenvaihduntasi vilkastuisi ja ihoisi puhdistuisi". Siinä vaiheessa istuin suu auki ja ihmettelin onko tollaisia idiootteja oikeesti olemassa :D
- "Käy solariumissa, se kuivattaa finnejä". Joo mut jos akne tulee sisältä niin se palaa heti takas, solkus pitäs käydä varmaan joka pv tuloksen (?) ylläpitämiseksi. Sitä paitsi se tietää et mun iho ei rusketu ja punoittaa solkun jälkeen, et aika fiksu neuvo.
- "Syöt niin paljon lääkeitä akneen et sekin lisää sitä aknea" Voi ei:D Kun on akne niin on valmis syömään mitä tahansa lääkettä jotta sais edes vähäksi aikaa paremman ihon ja mielenrauhan.
Ja jne.. Ja tuota puhui ihminen joka itse sairasti selkäaknea. (mut ei sitä mitenkään hoitanut, niin ei ole ihme jos ei tiedä asiasta mitään). Ja sit vielä vertaili naama- ja selkä-aknea : "Naaman sä saat ainakin meikattua mut mä en pystynyt kulkemaan ilman paitaa" :D hahahah, joo kulkemaan ilman paitaa Suomen rannoilla muutaman kerran vuodessa. Ja mä vietin melkein joka ikinen aamu peilin edessä itku kurkussa yrittäessäni peittää paiseitani, aika hyvä vertaus joo. Itse ottaisin mieluummin sen selkäaknen. Nyt kun iho on parantunut jonkin verran niin en murehdi naaman kuntoa enää niin paljon, sen sijaan murehdin aknen paluuta kuurin jälkeen, vaikka kuuria vielä yli 2kk.. Akne on kyl pahin riesa mitä tiedän.
Oon täysin samaa mieltä, että akne, varsinkin naamalla kukkiva, on pahempi ja näkyvämpi sairaus, kuin esim. pienet rinnat/vähän vino nenä, "ohuet huulet, ohuet hiukset ym. Noihin kaikkiin tottuu ja kaikki muut pikkuviat vain saavat ihmisestä persoonallisemman näköisen. Mutta akne ei tosiaan korosta kenenkään persoonaa.. :(
Mulla ei oo poikaystävää, enkä varmaan tuu saamaankaan.. Onneksi on kuiten hyviä ystäviä, joihon voin luottaa. Sunki täytyy vaa ymmärtää poikaystävääsi: Hän yrittää vain auttaa ja helpottaa oloasi kommenteillaan, jotka kyllä kuulostivat aika sammakoilta.. Tosin tiedän miten ärsyttävää on, kun joku tuttu antaa "neuovoja" tai muuten tulee tahattomasti loukanneeksi.. Täytyy vain ajatella, ettei ne tahallaan loukkaa. :/
Aamut ja illat on just pahimpia, aamulla kun herää ja katsoo peiliin.. Paisenaama punaisine silmineen katsoo takasi ja illalla kun joutuu peseen suojakerroksen naamalta pois sama paisenaama punaisine silmineen katsoo takas.. Päivällä osaan olla tressaamatta aknestasi, en oikeasti edes mieti sitä. Paitsi jos joku alkaa valittamaan esim. omista näpyistään ym..
että omat VANHEMMAT eivät ymmärrä aknen vakavuuttaa vaan vähättelevät sitä!!!
ei minkäänlaista ymmärrystä. kerran tai pari kertaa äitini on nähnytkin minun itkevän akneni takia ja kuuluu vaan syvä huokaus ja:
"miten sä jaksat märistä noin muutaman finnin takia"
..eikä minulla todellakaan ole vain muutamaa finniä. että tämmöstä >(
että omat VANHEMMAT eivät ymmärrä aknen vakavuuttaa vaan vähättelevät sitä!!!
ei minkäänlaista ymmärrystä. kerran tai pari kertaa äitini on nähnytkin minun itkevän akneni takia ja kuuluu vaan syvä huokaus ja:
"miten sä jaksat märistä noin muutaman finnin takia"