Kysely

just tuommoisen neitsyt-äidin minäkin tunnen. Tosin hänen lapsensa olivat aina välillä heitteillä, kun hänelle maistui ryyppy jos toinenkin tai kun piti päästä rakastajan luokse. Silloin lapset jäivät yksin nukkumaan.

En nyt ihan allekirjoita väitteitäsi. Minulla on ihana 10 v. tyttö ja omasta mielestäni olen esimerkilläni kasvattanut hänestä fiksun likan. En ole kateellinen kenellekään ja varsinkaan omalle lapselleni. Minun vaaka äitini kasvatti meidät lapset niin, ettei kateus kannata. Ulkona käyn, mutta aina on tyttärelläni sovittu hoitopaikka esim. isänsä luokse. Kaikki me ajattelemme itseämme se ei ole horoskoopista kiinni. Haluan kuitenkin kasvattaa lapseni niin, että hänellä on hyvät valmiudet pärjätä tässä maailmassa ja että on itsetunto kohdallaan.

Näitä erittäin "tasokkaita", "asiantuntevia" kommentteja aina riittää. Oletko tehnyt oikein tutkimuksen "neitsyt-äitiydestä"? Eli väittämäsi perusteella neitsyt-tytöt pitäisi steriloida viimeistään 13-vuotiaina... ettei vaan pääsisi kyseisiä julmuuksia tapahtumaan.

Voi sinua, kasva niin isoksi, että ymmärrät vähän paremmin elämää ja ihmisiä.

mutta on minussa paljon hyviäkin puolia,ja nytkun lapset on kasvaneet isoiksi,he ovat vain hyvillään kun saavat kavereita yökylään,kun äiti menee miesystävän luokse parin kilsan päähän.ja luulen että iän myötä tuokin huutaminen ja raivoaminen on loppunut,koska neitsyt on sitten onnellinen kun hän saa todellakin elää itselleen ja osaa hellittää vähän velvollisuudentunnostaan,ja sittenhän lapsetkin ovat onnellisia,kun äiti/vanhemmat ovat..
luulen että lasteni kaveritkin ovat sitä mieltä että olen huippuäiti!

...tuntuu teksti aivan oudoilta. Itse olen omistanut elämäni lapsilleni. Minulla ei ole mitään sellaista mitä itse tarvitsisin itselleni. Minulla on hyvä työ, olen korkeasti koulutettu, mutta koskaan ei ole mikään asia elämässä ollut lasteni edellä. He saavat kaiken rakkauteni kaikkina vuorokauden aikoina, sen edelle ei mene nyt eikä koskaan mikään maailmassa. Jos olen palaverissa ja lapseni soittaa..siihen jää palaverit ja tarkistan viestin tai puhelin, että asia voi odottaa, jos ei niin homma hoituu.

Silti olen perusneitsyt: hoidan vaan opiskelun, kuntoiluni ja kotityöt yöaikaan. Niin olen aina tehnyt ja hyvin on neitsyen enerigialla onnistunut. En koskaan missään tapauksessa miesystävän tai vastaavan takia jättänyt lapsiani hoitoon...mutta ehkä oikein hyvän ja harvinaisen taide-elämyksen edessä. Ja kun joskus jätin hoitoon, hoitajapuoli kyllästyi käydessäni läpi kaiken maailman hoitoseikkoja, vaikkakin sen ajan kun hoidossa ovat, en halua kyseenalaistaa hoitajaa, vaan luotan häneen. Harvoin näin kuitenkaan tapahtui, koska en tiedä mitään niin antoisaa kun viettää heidän kanssaan hetkiä jos ei muuta niin syvällisesti rupatellen tai pienempänä palloa heitellen tai muuten urheillen.

Nyt lapset ovat jo isoja, kohta aikuisia ja pitävät minua parhaimpana ystävänään. Usein kuulevat kavereiltaan, että mistä saa noin makeita äitejä, äitejä, jotka todella elävät meidän nuorten maailmassa ja pitävät puoliamme. Molemmat lapseni menestyvät elämässään paremmin kuin hyvin ja ovat saaneet kaiken maailman tunnustuksia nuoren elämänsä varrella itsenäisyydestään ja toisten huomioimisesta. Jokseenkin sydämmellisyys on tarttunut lapsiini ja kulkee eteenpäin kantaen hedelmää....olen paljon antanut heille, mutta vinhaa on se, että saan 300 % takaisin. Silloin koen olevani neitsyt; olen jättänyt jälkeeni sellaista luottamusta elämään, että lapseni voivat kohdata voimakkaina ja luottavaisesti tulevan.

Nyt alan pikkuhiljaa hiipua taka-alalle, mutta silti teen yhä kaikkeni, että heillä on mistä ponnistaa. Siihen liittyy myös hyvä ja turvallinen liitto, jossa ei olla peitelty ongelmia ja niistä on aina puhuttu avoimesti. Ei elämä ole pumpulia, mutta siihen ja elämäänsä pitää pystyä luottamaan, muutoin huominen on synkkä. Olen myös tartuttanut huumorin lapsiini, jota kappas vaan näyttävät viljelevän omina heikkona hetkinään kaveripiirissään...sekin siis tarttuu.

Yhdyn siihen, että neitsyt pitävät kuria ja karjuvat, mutta sitten 5 minuutin päästä ilmoitan olevana juntti ja mäntti ja että kestäkää muutama minuutti, kohta taas voi halata ja nauraa koko raivoamisjutulleni!...ja sen kaikki tuntuvat tekevänkin, mutta yllätyksekseni sanani on myös lempeä laki...on kuulemma hyvä juttu, että joku pitelee perheen naruja, kunhan niitä pidetään sillai lepposan tiukasti ja perustellen älykkäästi ja senhän neitsyt taitaa!