Uusi pentu tuli taloon, ennestään meillä on kaksi noutajaa. Toinen otti pennun iloisesti vastaan, viihtyy pennun seurassa... Toinen taas katsoo kulmien alta ja murisee, jos pentu yrittää ottaa kontaktia. Eniten tässä pelottaa, samainen tapahtuma, joka vanhemman "lapsuudessa" tapahtui.
Vanhemman ollessa pentu, labris näykkäsi kaulasta ja sisäiset arvet näkyy vieläkin, epäluottamus ja suhtautuminen toisiin koiriin..
Miten edetä?
Vanhemman ollessa pentu, labris näykkäsi kaulasta ja sisäiset arvet näkyy vieläkin, epäluottamus ja suhtautuminen toisiin koiriin..
Miten edetä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
no kannattaa alkaa totuttelemaan pikkuhiljaa koiria toisilleen.. niin että toinen pitää vanhempaa koiraa vaikka narussa, sillä jos on niin hermostunut ja voi puraista myös omistajaa niin naru ois siinä suhteessa hyvä..
anna vanhemmalle koiralle käsitys että pentu ei ole vaarallinen, leiki pennun kanssa ja hellittele niin että vanhempi koira näkee sen.. sitten jos vanhempi koira tulee mukaan "mustasukkaisena" lopeta pennun hellittely ja katso miten vanhempi koira reagoi
kannattaa myös vähän rohkaista vanhempaa koiraa mukaan jos sillä on sisäisiä traumoja jostain labriksen puremasta (?) jos oikein ymmärsin..
kärsivällisyyttä, ajan kanssa uskon että välit paranevat kun vanhempi koira huomaa että pentu kuuluu perheeseen eikä se tarkoita sitä että vanhempi koira jäisi perheen ulkopuolelle (muista myös hellitellä vanhempaa koiraa ettei koira tunne ulkopuolisuutta)
tossa jotain, kokemusta on lähituttavaperheen myötä.. vähän sama tilanne mutta perheessä oli ennestään yksi vanhempi koira ja kun pentu tuli taloon alkoi murista ja muuta.. (ei ollut kyllä sisäisiä traumoja mistään, ja koiraa ollaan hyvin pidetty ym.)
tutustutetaan ns. puolueettomalla maaperällä, näin vanhempi koira ei koe tarpeekseen puolustaa reviiriään.
Muista myös huomioida vanhemmat koirat AINA ensin, eli näin vahvistat niiden jo olemassa olevaa selvää lauman johtajuutta. Eli rapsuttelet vanhempia ensin, annat ruuan niille ensin, laitat remmit niille kiinni ensin jne. Käytä vanhempia myös yksinään lenkillä ilman pentua. Katso että koira joka ei tunnu pennusta piittaavan tai murisee, saa olla omalla pedillään tai paikallaan rauhassa.
Aikuinen koira voi jopa näykkäistä pentua, se ei ole yleensä vaarallista, näin se kertoo että anna minun olla rauhassa ja yleensä nopeasti pentu oppiikiin. Pentu voi jopa kiljaista mutta harvemmin aikuinen koira satuttaa pentua. Älä huomaa pentua silloin kun se huutaa, se oppii nopeaan että puolustat sitä enemmän kuin aikuisia koiria ja käyttää kiljuntaa hyväkseen.
Totuus on silti, kaikki koirat eivät vaan voi sietää pentuja mutta onneksi pentuaika menee nopeasti ohi.
"anna vanhemmalle koiralle käsitys että pentu ei ole vaarallinen, leiki pennun kanssa ja hellittele niin että vanhempi koira näkee sen.. sitten jos vanhempi koira tulee mukaan "mustasukkaisena" lopeta pennun hellittely ja katso miten vanhempi koira reagoi "
Hei ihan oikeasti. Jos vanha koira ei jo valmiiksi pidä pennusta niin ratkaisu siihenkö on se että sen vanhemman koiran NÄHDEN oikein lellitään ja leikitään sen uuden tulokkaan kanssa. Sehän nyt on jo ihan tyhmää. Viedään pentu muualle ja leikitään sen kanssa ja pennun nähden leikitään sen vanhemman koiran kanssa. Ja muutenkin pentua paljon erikseen lenkille vanhempien lenkityksen jälkeen. Eli kaikille tasaisesti sitä aikaa.
Yksin en jättäisi pentua sen toisen kanssa mutta muuten antaisin itse olla ja katsoa miten kehittyy. Ajan kanssa varmasti oppii hyväksymään, ehkä ei ylimpiä ystävyksiä tule mutta niin niillä koirillakin on kemiat.
En huolehtisi etukäteen jostain jota ei ole edes tapahtunut ja jonka tapahtumiselle et voi mitään muuta kuin vahvistaa niiden vanhojen koirien johtajuutta.