Kenelle pitäisi valittaa tai mitä tehdä?
Onko kyse säästöistä vai eikö saada viranhaltijoita?
Lähettävä sairaala sanoo: terapiaa pitäisi saada kaksi kertaa viikkoon. Totuus että soitettaessa MTTssä ei edes kanslisti vastaa. Sitten hoitajalle pääsee kolmen viikon päästä..
Jopa lääkäri ( poliisi) oli kehoittanut henkilöä hoidettavaksi. Ei otettu hoitoon, ryhtyipä vähän tuhoisimpiin hommiin sitten, miljoonavahingot.
Akuuteissa perhe-/uupumisongelmissa ajat ovat kahden viikon/kuukauden päässä. Mitä ehtiikään tapahtua sillä välin? Tuleekohan halvemmaksi ja mikä on hinta lasten mielenterveydestä?
Joku oli hakenut apua saamatta sitä. Joutui sitten suljetulle osastolle. Tuleeko halvemmaksi?
Ottaa välillä niin päähän, ettei tiedä mitä tekisi.
Mitä te olette tehneet vastaavissa? Vaikea näistä kirjoittaa lehden yleisönosastoonkin tietosuojan takia. Sähköposteja viskaaleille olen pannut, mutta auttaako ja milloin...
Sinänsä minulla ei ole henkilökuntaa vastaan mitään, asiallisia ovat olleet ja tekevät parhaansa mutta missä mättää???
Onko kyse säästöistä vai eikö saada viranhaltijoita?
Lähettävä sairaala sanoo: terapiaa pitäisi saada kaksi kertaa viikkoon. Totuus että soitettaessa MTTssä ei edes kanslisti vastaa. Sitten hoitajalle pääsee kolmen viikon päästä..
Jopa lääkäri ( poliisi) oli kehoittanut henkilöä hoidettavaksi. Ei otettu hoitoon, ryhtyipä vähän tuhoisimpiin hommiin sitten, miljoonavahingot.
Akuuteissa perhe-/uupumisongelmissa ajat ovat kahden viikon/kuukauden päässä. Mitä ehtiikään tapahtua sillä välin? Tuleekohan halvemmaksi ja mikä on hinta lasten mielenterveydestä?
Joku oli hakenut apua saamatta sitä. Joutui sitten suljetulle osastolle. Tuleeko halvemmaksi?
Ottaa välillä niin päähän, ettei tiedä mitä tekisi.
Mitä te olette tehneet vastaavissa? Vaikea näistä kirjoittaa lehden yleisönosastoonkin tietosuojan takia. Sähköposteja viskaaleille olen pannut, mutta auttaako ja milloin...
Sinänsä minulla ei ole henkilökuntaa vastaan mitään, asiallisia ovat olleet ja tekevät parhaansa mutta missä mättää???
Vastaukset 16
Vanhimmat
tässä
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tervh/thpal/hoitoonpaasy/perusteet.htx
Paljonhan tietoa noilta sivuilta löytyy (Sos. ja terv. ministeriö)
Ongelma ei ole tiedon puute vaan se, että ei ole henkilökuntaa riittävästi paikalla, ei saa yhteyttä kehenkään tai ei jaksa tosi sairaana niin kauan yrittää...
Samoin kuin se, että kuinka outo lääkäri voi esim. puhelimessa arvioida hoidon tarpeen kiireellisyyden, tai edes hätäisellä vastaanotolla. Kokemusta on ja metsään meni...
Tuttavani lapsi sai hyvää hoitoa aikoinaan,koska asui pienessä Eteläsuomen kaupungissa.
Tytöllä oli murrosikäisenä ongelmia itsensä kanssa ja hän pääsi vuodeksi sairaalahoitoon, mahtavaan paikkaan, nuoriso-osastolle. Toipuminen vei sitten muutaman vuoden.
Nyt Hän on aloittanut viimesyksynä Yliopisto-opinnot ja valmistuu aikanaan Kasvatustieteen maisteriksi,todella älykäs tyttö.Mutta näin vain voi käydä kenelle tahansa,elämä on niin kovaa nykyään.
Onko se taas niin, että resurssit ei riitä mielenterveyden hoitoon, koska ongelma on kasvanut niin suureksi? Valitettavaa, mutta mielenterveyslääkkeitä käytetään enemmän, kuin sydän-ja verisuonilääkkeitä.
Kyllähän se hoitamatttomuus tulee varmasti näkymään tulevaisuudessa, koska hoitajilla on niin huonot palkat, että ei se nuoria innosta alalle.
Sitten sattuu naitä tapauksia, joku lyö kirveen tuntemattoman kalloon metrossa, joku polttaa kirkon hätähuutona, onhan näitä esimerkkejä näkynyt.
Jaksamista heille, jotka asian kanssa painiskelee,tarkoitan myöskin omaisia,helppoa ei ole heilläkään.
T: Hoitsutyttären Äiti
pikkukaupungissa, erikoissairaanhoitoihin matkaa satakunta kilometriä lähti mihin suuntaan vaan.
Aivan totta on huonot palkat alalla ja hekin uupuvat siellä hoitotyössä. Tiedän monia, jotka ovat ottaneet vapaata.
Omaisena minäkin tässä, lasteni puolesta ja olen itsekin läpikäynyt monia juttuja, mutta kymmenen parikymmentä vuotta sitten homma vielä toimi ihan toiseen malliin.
Kiitos kommentistasi :) Sydäntäni puran, kunnes taas lähdettävä tekemään se, mitä itse voin eli auttamaan..
Roppakaupalla, asia on raskas, kun on omasta lapsesta kysymys.
Pidä puolesi ja taistele hoitopaikan saamiseksi.
Minun tyttäreni työskentelee hoitajana huumekuntoutujien parissa ja siellä riittää näitä mielenterveyshäiriöitä asian tiimoilta.
Työ on raskasta, mutta hän pitää työtään erittäin haasteellisena ja vielä viihtyy asiakkaittensa parissa.Hoitaja on silloin kutusmusammatissaan.
T:Hoitsutyttären Äiti vielä
Raskasta on, varsinkin lastenlasten kannalta, heitä useampia kyseessä myös.
Taistelen minä, aina ja loppuun asti. Nyt ei ehkä tarvita hoitopaikkaa vielä, loma ja terapia riittäisi nyt ja muut käytännön järjestelyt. Ongelmat johtuvat enimmälti olosuhteista, raskasta on nuorten perheiden elo nyky Suomessa. Emme ole mitenkään "hullua sukua", korkeakoulutettuja kaikki tyynni ja tietoa osataan hakea ja ymmärretään asioita aika paljon. Siksipä tämä niin sapettaakin.
Ihania hoitajia tapasin minäkin sairaalassa vieraillessa. Osaan antaa heille suunnattomasti arvoa.
Hyvät jatkot teille :)
Et kerro tarpeeksi että voisin yrittää neuvoa. Jos lähettävä sairaala "sanoo", niin ei ole mikään ihme jos ei saa aikoja. MTT:n tai esim. perheneuvolan lääkäri voi kirjoittaa B-lausunnon KELAn korvaamaa terapiaa varten. Terapiaa varten pitää olla kontakti samaan lääkäriin. Terveyskeskuksissa on kaupungin psykologeja. Noissa asioissa on pidettävä puolensa ja jos ei kontaktia saa, niin ota potilasasiamieheen yhteyttä.
että ei ole henkilökuntaa! Psykologit niin buukattuja ettei aikoja kerta kaikkiaan ole kuin kuukauden päässä.
Se nyt olisi ihme, jos täällä samalle lääkärille sattuu pääsemään, hyvä kun jollekin.
Ainoa toimiva olisi yksityislääkäri, ovat kaukana ja lastenhoito- ym. järjestelyt siihen päälle.
Minkä ikäinen henkilö on ? Onko hän psykoottinen tai mahdollisuus joutua psykoosiin kun kuvioissa on poliisi ?
ja tapauksia joista kerroin on useita. Aikuisia ovat läheiseni jo.
Psykoosi oli ja meni, hän juuri ei saanut toivottua jatkohoitoa, mutta tilanne hallinnassa. Ei joutunut pakkohoitoon.
Tuo poliisijuttu oli toinen tapaus, ei meidän.
Tuo potilasvahinkovalitus tulee tehdä jo tapahtuneesta vahingosta tai kohdistua johonkuhun hoitohenkilöstöön kuuluvaan, käsittääkseni. Semmosenkin olen itsestäni joskus tehnyt, mutta tutkimusten jälkeen vastaukset olivat niin ympäripyöreitä, että olisi muka tapahtunut joka tapauksessa...viivästys ei vaikuttanut. Että semmosta, en oikein usko siihenkään.
Luulin, että tilanne on akuutti. Silloinhan sitä apua on pakko saada. Potilasasiamies on mielestäni kuitenkin se, johon voi olla yhteydessä jos tilanne on akuutti, ja tietysti muutenkin.
Toisella on tilanne akuutti nyt, ei tosin vielä niin paha, toinen toipumassa, vahva lääkkitys kuukausia.... Että ei ne ongelmat lopu kun yhdestä selviää.
En minä ihan epätoivoinen ole, mutta kun rupeaa mättämään vähän jokaisella. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos yksi sairastuu, se vaikuttaa hyvin moneen lähipiirissä. Senkin takia yksi ongelma kannattaisi hoitaa kunnolla ettei koidu lisää jatkossa. Kaikkien voimavarat kohta äärirajoilla.
Asiakkaille sanotaan, että ei ole aikoja. Ei oota ja taas mennään kahville juoruamaan, suunnittelemaan laivaristeilyä, katselemaan työkaverin siskon likan kihlajaiskuvia jne jne. Siis missä on heidän kiire, hevon peet, annetaan vaan ihmisille käsitys omasta tärkeydestään ja kuinka taas voidaan lukijapalstoilta lukea omasta työkuormituksestaan.
Elämäni ensimmäinen pesti julkisella sektorilla, sijaistaen päihde-/mielenterveysosaston sihteeriä. Niin velttoa meininkiä en ole nähnyt missään pitkän työelämäni aikana. Tosin olen ollut aina yksityisellä sektorilla.
Vaatikaa palveluja, ottakaa yhteyttä paikkakuntanne sosiaalivirastoon ja vaatikaa selvityksiä vetkutteluihin. Julkiset palvelut ovat tehottomia, ikävä tosiasia.
Töitä heillä on vaikka muille jakaa. Kunnioitan sairaanhoitajia enkä moittisi heitä noin yleistäen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200706036182098_uu.shtml
tuttavani kertoi koko työuransa aikana varsinkin yövuoroissa ollessaan, kutoneensa lapsilleen villapaidat talven aikana, töissä kirjoitti joulukortit ja nukkui. Hän on töissä Keskus-Sairaalassa kirurgisella osastolla ja väitti, että samat soittavat "kelloa" jatkuvasti ja turhaan, ettei viitsi mennä joka soiton takia.
Olipa oma tyttärenikin siellä viikon liikenneonnettomuuden jälkeen, kauheat kivut eikä hoitaja tullut vaikka miten soitti. Hän oli juuri aikuisten osastolle kelpaava, joten minä valvoin sitten sen viikon hänen kanssaan yöt, luvan olin saanut. Alkoi kipulääkettä tulla kun hoitsut tajusivat, ettei 16-vuotias ole yksin.
Onneksi asuin lähellä sairaalaa.
Parasta,kun pyselee vain terveenä eikä availe sairaaloiden ovia.Siellä vasta taudin saa lopullisesti.
läheiseni menee lääkäriin. Ajat 2,5 tuntia myöhässä. Ensimmäiseksi lääkäri tokaisee "mulla on nyt 2 minuuttia aikaa, en paljon ehdi. Selvä tapaus, 2 viikkoa lisää sairaslomaa. En ehdi diagnoosia tekemään..."
Että näin meillä taas...