Meillä 14 vko pentu ja ulkoilu sujuu alkuvaikeuksien jälkeen (suuri maailma pelotti niin kauheasti) jo ihan kivasti, mutta..... kun ollaan tulossa kävelyltä kotiin päin, alkaa aivan järkyttävä vetäminen!! Tuntuu että pentu henki hieverissä kiskoo ja vetää ja kauhea läähätys päällä tempoo eteenpäin.
Itseä alkaa ahistaa ja suorastaan hävettää moinen vetäminen ja välillä nappaan pennun syliin rauhoittumaan, ettei sillä pumppu vallan petä.
Ollaan kokeiltu sitä, että kun veto alkaa, pysähdytään ja heti kun pentu pysähtyy ja kääntyy katsomaan, kehutaan kovasti ja jatketaan matkaa, mutta veto alkaa saman tien uudestaan. Ihan kuin kotitalossa olisi joku megamagneetti joka repisi pentua sitä kohti....
Olisiko mitään vinkkejä miten tuota armotonta vetoa saisi vähemmälle / loppumaan kokonaan???
Itseä alkaa ahistaa ja suorastaan hävettää moinen vetäminen ja välillä nappaan pennun syliin rauhoittumaan, ettei sillä pumppu vallan petä.
Ollaan kokeiltu sitä, että kun veto alkaa, pysähdytään ja heti kun pentu pysähtyy ja kääntyy katsomaan, kehutaan kovasti ja jatketaan matkaa, mutta veto alkaa saman tien uudestaan. Ihan kuin kotitalossa olisi joku megamagneetti joka repisi pentua sitä kohti....
Olisiko mitään vinkkejä miten tuota armotonta vetoa saisi vähemmälle / loppumaan kokonaan???
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pentu on niin pieni vielä, että et voi sanoa, että pysähtymis juttu ei tehoa. Se kestää yleensä useita kuukausia ennenkuin tuloksia näkyy. Meillä pentu on nyt 6kk ja nyt näkyy vasta kunnolla tuloksia vaikka pienestä pitäen on tehty niin, että pysähdytty, kun pentu vetää ja odotettu, että se itse löysää hihnan.Pentua ei tarvitse edes välttämättä kehua, koska yleensä palkkioksi riittää eteenpäin pääseminen. Jos pentu näkee jotain pelottavaa ja lähtee tempomaan eteenpäin, sellaisissa tilanteissa et voi vaatia pentua keskittymään hihnassa nätisti kulkemiseen. Nykyään ei tarvitse kuin vähän nykäistä hihnasta niin pentu hiljentää vauhtia. Malttia vain. Koiran koulutuksessa mikään ei tapahdu välittömästi, eikä edes välttämättä viikoissa.
Toki tiedän että mitään ei tapahdu hetkessä, ja samalla myönnän että ei olla tarpeeksi maltillisesti ja säännöllisesti tehty tuota pysähtymisjuttua. Tuntuu vaan että kun pentu vetää henkihieverissä, niin siihen ei tehoa mikään....
Eli eipä auta kuin kärsivällisyys ja pitkä pinna.
Ensimmäinen koira kun on kyseessä, tuntuu että aina ei oikein tiedä onko jokin tekeminen normaalia, ja miten siihen voi/saa puuttua. Mutta eiköhän tämäkin ongelma tästä ajan kanssa tokene. :)
namia mukaan. kun pentu alkaa vetämään, annat käskyn esim. ei vedä, pysähdyt, odotat että koira ottaa kontaktin, annat namin ja matka jatkuu. tee tämä joka kerta kun koira vetää. kohta sun ei tarvi kun antaa käskysi niin koira ottaa kontaktin ja saa namin. ennemmin tai myöhemmin vetäminen loppuu kokonaan ja tällä tavoin koira on aina kiinnostunut sinusta ja siksi tämä toimii hyödyksesi myös toisia koiria kohdatessa ja koiraa vapaana pidettäessä. itseasiassa tällä teet koko pohjan sille jos joskus aiot koiraasi johonkin kouluttaa. on toki monia muitakin tapoja opettaa koiraa, mutta tämä on toiminut minun kohdallani moitteettomasti ja usean koiran kanssa.
Namit on kokeiltu jo, ei toimi! Normaalisti kävellessä ja metsässä touhutessa, luokse kutsuttaessa kun palkitaan, namit maistuu, mutta kun on tuo veto päällä, namit ei voisi pentua vähempää kiinnostaa!! Saattaa nuuhkaista namipalaa mutta ei syö sitä, lähtee vaan ravaamaan saman tien uudestaan....
Mutta mutta, eiköhän me tästä ongelmasta vielä selvitä. Kaikki mahdollinen täytyy yrittää. ;)
namit matkassa. ei meillekään nappulat maistu, mutta valmislihapullat on elämää suurempi juttu ja niitä ei muualla saa kuin lenkillä. toinen tapa palkita voisi olla vaikka jokin rätti tai lelu jolla se tykkää leikkiä ylitse kaiken. eli sama asia kuin namilla. tärkeintähän tuossa on kuitenkin olla kärsivällinen tekee sen sitten millä tavalla tahansa.
Lohdutukseksi voin sanoa, ettei yksikään tuon ikäinen koira kävele nätisti hihnassa. Hihnaan oppiminen on pitkä prosessi, jossa koira oppii ajanmyötä oikean tavan, eikä tuon ikäiseltä paljon voi vielä vaatia.
Meillä oli pennun kanssa aikoinaan ihan vastaava tilanne. Muuten koira oli sellainen hidas löntystelijä, joka pysähtyi aina ihmettelemään kaikkea, mutta sitten kun se tajusi, että palataan kotiin alkoi armoton vetäminen. Itse käytin juuri tuota pysähtymistaktiikka. Todella hermoja raastavaahan se oli... Viimeiseen 100 metriin saattoi kulua puoli tuntia kun koira syöksyi taas vetämään kun otin askeleen. Mutta kyllä se on kannattanutkin. Nykyisin 8kk vanha koira kulkee kauniisti vetämättä ja tarjoaa löysää hihnaa ja katsekontaktia jos sattuu vahingossa vetämään.
Eli teräksisillä hermoilla ja ajan kanssa tuo kyllä loppuu. Tärkeintä on, ettet vahingossakaan palkkaa koiraa siitä, että se vetää. Eli kun se lähtee kiskomaan jonnekin pusikkoon, ei saa ensin kieltää ja sitten luovuttaa, et "mene nyt sitten". Kannattaa ottaa sellainen periaate, että vetämisestä tehdään koiralle kannattamatonta. Vauhti hidastuu, pysähtyy tai suunta kääntyy. Koira tajuaa pian, että sinne minne vetää, ei ainakaan pääse.
Unohtui pari tärkeää juttua.
Tärkein: Ethän vain taluta koiraasi flexissä? Flexin kanssa koira ei opi miten kauas se voi mennä ennen kuin tulee se näkymätön seinä vastaan, koska hihnan pituus vaihtelee. Jos olet sattumoisin sellaiseen aparaattiin sortunut, heitä se kiireesti pois ja hanki tavallinen kiinteä hihna tilalle.
Jos vetämisestä alkaa tulla ongelma kannattaa myös koittaa erilaisia pantoja. Kuristavia ja puolikuristavia monet kehuvat, mutta monilla koirilla se vain pahentaa ongelmaa kun koira pyrkii kuristavasta tunteesta eroon vetämällä lisää. Valjaat toimineet omalla koiralla parhaiten, tietenkään kasvavalle pennulle sellasia ei kannata hankkia.
Kiitokset lohduttavasta viestistä, että moinen kiskominen ON normaalia! ;)
Meillä on ihan tavallinen hihna käytössä, ja olen saanutkin jo infoa, että flexiä ei kannata pennulla käyttää, muuten ei opi kävelemään kiskomatta.
Eilen taas testailtiin pysähtymistekniikkaa, ja kyllähän se vaan tuntuu aika toivottomalta kun pentu pysähdyttyään ja vilkaistuaan silmiin, lähtee taas salamana kiskomaan, mutta eipä siinä varmasti auta muu kuin jatkaa moista taktiikka.
Tein siksakkia ja käännyin vastakkaiseen suuntaan ja ihmeissäänhän se neiti oli, että mitä hemmettiä tuo emäntä nyt pelleilee!
Jatkamme harjoituksia.... ;)
vastikään on ilmestynyt Turid Rugaas`n kirja Kiskomatta paras. keskittyy nimenomaa ko. ongelmaan