Nyt tuntuu, että ei jaksa enää. Olen eronnut muutama vuosi sitten, siitä selvisin kuin selvisinkin ja nyt sitten vuoden alussa tuli rintasyöpä, toinen rinta poistettiin kokonaan. Kyselee itseltä miksi, miksi.. olen puhunut tästä, se auttaa hetkeksi, mutta sitten tulee taas ahdistus ja yksinäisyys.
Ei jaksa...
Selviänkö
91080
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kerrallaan, ja suositelisin mielialalääkettä, mulla auttoi se. Ja saat saraalasta psyk. apua kun vaan pyydät. Huomenna on kaikki paremmin
Olisitkin outo ihminen, jollei tilnne ahdistaisi. Jos liikaa lakaa tuntumaan pahalta, kerro lääkärille. On tässä muutkin apua pyytäneet, - ja saaneet!
Kun olet yhteydessä hoitavaan lääkäriin,niin puhu hänelle tästä "henkisestä" ongelmasta.Hän antaa sinulle lähetteen psykiatriseen neuvontaan.Kun keskustelet siellä ,niin sieltä saat oikeat ohjeet ja mahdollisen lääkityksen.
Itselläni vaimo kuoli runsas 2v.sitten,ja minulla todettiin vajaa vuosi sitten syöpä Myelooma.Jo vaimon kuoleman tullessa pääsin psyk.vastaanotolle,ja nyt sairastuttuani olen taas käynyt hänen vastaanotollaan.Myös mieliala lääkkeitä syön edelleen.Samoin säännöllinen liikunta ja terveellinen ruoka,kuin myös hyvät ystävät edesauttavat milialan kohennusta.
Puhu vaan rohkeasti näistä asioista ,apua kyllä saat.
hyvää mieltä ja aurinkoisia päiviä sinulle.
linjoille , tervetuloa joukkoon.
Minäkin olen selvinnyt erosta ja rintasyövästä. Hoitoja vielä on pari!
Takuulla selviät! oletko missään terapiassa,mielenterveystoimista, syöpäyhdistyksestä saa tukihenkilön,ystävät! Mielialalääkitys!
Tiedän,että sinulla on vaikeaa. Häntä pystyyn ja päivä kerrallaan. Tarvitset paljon aikaa.
Itse sairastuin loppuvuodesta. Koko talvi meni kuin sumussa. Menetin täysin elämänhalun ja olin vaan kuin robortti. Mies hoiti kaiken. Minä vaan surin. Pyysin lääkäriltä mielialalääkityksen ja nyt on helpottanut. Olen käynyt kaupungilla ja syömässä jne. En olisi synkkinä hetkinä voinut kuvitella mennä minnekään, muuhun kuin pakollisiin hoitoihin ja verikokeisiin. edes kaupassa en uskaltanut käydä. Vapisin ja tuntui, että pyörryn. Pyydä lääkitys. Kyllä se siitä helpottaa.
Kiitos kannustuksista, olen menossa lääkärille torstaina. Elämän on mentävä eteenpäin, näin olen yrittänyt järkeillä itselleni. Minulla on ollut "kohtalo" tällainen, mutta sitähän ei tiedä mitä mukavaa elämä vielä tuo tulleessaan ja yksinkin voi elää ja nauttia tästä elämästä.
et ole ainoa samassa tilanteessa oleva. Jos tälläkin palstalla kysyttäisiin, kuinka monelle syöpä ja joku muu vastoinkäyminen on sattunut peräkkäin, vastaajien lista olisi pitkä.
Voimia sinulle!
Voimia sinulle jaksaa. Välillä tuntuu pahalta, ajatukset kiertää ja ahdistaa. Mutta tulee myös parempia päiviä. Juttele ja puhu, älä jää yksin. Ja tosiaan myös apua saa kun vain kysyy ja kertoo lääkärille. Kenenkään ei tarvitse jäädä ahdistuksen keskelle yksin. Toivotan sinulle aurinkoista päivää ja voimia arjen pienistä hetkistä! Me taistellaan, periksi ei anneta!