tullut outo loppusointu. Olen tänä kesänä ihmetellyt, miksi peippo on oppinut laulamaan eri tavalla kuin ennen. Normaalin lurituksen perään tulee aina muutama ylimääräinen haikea loppukaneetti. Tosin tuo loppukin on sentään miltei aina samansointuinen, vaikka joskus se jää pois.
Pipposen
lauluun
8546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Taitaa tipu pelätä Teoston kyttiä. Nyt kun lurittelee omia sävellyksiään niin ei voi kukaan tulla perimään rojalteja.
tahallaan matkivat toisia lajeja. Onkohan niiden rojaltit silti ajan tasalla?
on jotain samaa kuin pihapiirissä laulavan lehto-kertun esityksessä. Tuntuu, kuin ne neljä viimeistä nuottia olisi kopioitu suoraan kaikessa haikeudessaan.
..kirjoitetaan yhteen, ilman väliviivaa. Lehtokerttu.
tuota viivaakaan pahakseen ole pistänyt, vaan jaksaa luritella, kuten ennenkin.:)
Peipon laulu loppuu aina "kuin seinään" ja on reippaan jailoisen kuuloinen.
Sen sijaan pajulintu, jonka äänen miltei kaikki, jotka eivät lintuja aktiivisesti tarkkaile, sekoittaa peipon lauluu. Pajulinnun laulu on kuitenkin aavistuksen vaimeampi, enemmän mollivoittoinen ja nimenomaan laulun loppu on tunnusomainen; se ikään kuin vaipuu pois.
Otappa kiikarit silmille kun seuraavan kerran kuulet tuon laulun, niin huomaat vaatimattoman näköisen pajulinnun.
jota myös kuuntelin tuosta ääninäytesaitista pikkuisen alempana. Pajulinnun ääntä on pidetty suruvoittoisena, mutta mielestäni siinä on alakuloisuudessaan myös kuin välinpitämätöntä "hälläväliä" tyyliä. Kunhan tässä nyt laulelen.
eroa. Tiedä tuosta haikeudesta mutta loppusäe on toisilla yksilöillä pidempi. Huomasin eilen, kun metsässä kävelin, että kahta tyyliä löytyy. Molemmissa tosin ääni loppuu kuin seinään kunnes taas kuuluu seuraavan kerran. Onkohan ero naaraan ja koiraan keskinäinen asia?