Onko täälä

Ainakin suurimmaksi osaksi aikaa onnellinen tapaus :) Tottakai minuakin suututtaa ja keljuttaa kun on aihetta, mutta ei sellainen rakkautta tai onnea mihinkään onneksi hukuta.

Minusta tuntuu, että muut kailtaiseni ovat sen verran kiinni töissä ja muissa puuhissa, ettemme edes vietä aikaamme näillä palstoilla pyöriessä ja itsesäälissä rypien. Löydät varmasti onnellisia äitejä tuota netin ulkopuolisesta elämästä muitakin!

Mun mielestä on jotenkin helpompaa valittaa anonyymisti, purkaa hetkellistä pahaa oloa tai turhautumista. Ei tarvi miehenkään jokaista valitusta kuunneella. Helpottaa monesti, kun saa päästellä höyryjä ulos.
Näin ainakin minä. Hirveän onnellinen olen ja sen onnen näytän miehelleni. Kyllä siis tietenkin joskus huononkin olon mutta mielestäni hyvä suhde kärsii jos joka asiasta mikä ärsyttää, alkaa nipottamaan. Niinpä nipottelen täällä ja elän onnellista elämää mieheni kanssa :)

Kyllä ollaan onnellisia! Tyttäreni on ihana ja vilkas vauveli ja mieheeni rakastuin jo 7 vuotta sitten. Eli ei tässä enää mitään rakastuneita olla, mutta toisiamme silti kovasti rakastetaan. Ja mikä hauskinta, miehelläni on lomaa elokuun puoleen väliin saakka. Nyt me vaan nautitaan, kun multakin puolittui velvollisuudet.

jos ei olis vastoinkäymisiikin joskus. Mistäs sitten tietäs olla onnellinen?

juuri nyt ainakin elämä hymyilee leveästi! Päästään muuttamaan omaan taloon parin viikon päästä, tyttö kasvaa ja näyttää millanen persoonallisuus se onkaan :) ja syksyllä naimisiin rakkaimman miehen kanssa!

Olen onnellinen ja nautin täysillä äitiydestä ja kotona olosta, mutta niinkuin tuossa yksi jo sanoikin että onhan se kivampi täällä naputtaa ja nalkuttaa niin sitten voi ukkokullalle olla aurinkoinen kun se raahaa luunsa töistä kotiin.

Huono tuuli tulee usein purettua tänne mutta äitiys on ihanaa noin suuremmassa mittakaavassa. Päälimmäisenä tässä kuitenkin on se *onni*, olen aivan pöljänä rakastunut mieheeni :D *kujertaa* viisi vuotta pian naimisissa ja ai että... nyt on taas sellainen kausi päällä että en saa tarpeekseni siitä äänestä, suukoista ja kosketuksesta..!

*juoksee pihalle kullan perään*

***

Se vaan tunnutaan näkevän usein kehuskeluna, jos puheissa käy ilmi että on elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen.. Jokainen voi itse valita, millaista elämää elää ja millaisen miehen kanssa..! :)

Miksi tosiaan olisin mieheni kanssa jos en olisi onnellinen? Me si olla ede naimisissa, koeaikaa seittemäs vuos menossa katotaan sovitaanko yhteen ja hyvältä näyttää. Ollaan uskallettu rakentaa oma koti ja kaikkea muuta paitsi lapsia. Hrjoiteltu on rankasti...

onneaan saisi kovasti täällä hehkuttaa.
Itse olen todella onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
Meillä on 5 tervettä ja iloista lasta, jotka saavat yllinkyllin rakkautta. Miestäni rakastan mielettömästi vieläkin, lähes 20 yhteisen vuoden jälkeen. Meillä näytetään tunteet, halaillaan ja suukotellaan.
Terveys ja talous ovat kunnossa ja tulevaisuus näyttää kauniilta.
Hyvää kesää kaikille onnellisille!

ukkokulta on edelleen ukkokulta vaikka joskus risoo ja raastaa eikä karikoiltakaan olla vältytty.

Lapset ne vasta rassaakin välillä vaikka ovatkin sitten taas välillä aivan ihania. Jostain ihmen syystä lasten kohdalla aina paha ja hyvä kasaantuu eli ei koskaan tunnu että toisen kiva juttu osuu toisen tolloilun kanssa samaan aikaan jolloin ne tasoittaa toisiaan..

Tokarit oli kiva taas saada käteen ja havaita että kukin porskutta aomalla sarallaan ja nousevaan suuntaan. Toiselle kun seiska on maailmanloppu ja toiselle kovan työn tulos!

Tuossa juuri yhtenä iltana uhden lapsen kanssa katselimme illan myöhempää elokuvaa. Kiva kölliä siinä saman peiton alla kaakaomukit kädessä. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, mutta josko se seuraava olisi vaikka aika pian..

Elämäkin on mallillaan, vaikka rahaa ei koskaan ole tarpeeksi niin aina se riittää, lisäkään ei haittaa. Pitkälti oman elämäntavan ja työn valintakysymyksiä eli syyllinen katsoo peilistä, asialle ei kuitenkaan ole tarkoitu stehdä nyt toviin mitään joten ok näin..

Onnen hehkutukset saa kyllä yleensä täällä aika kitkerän vastaanoton vaikka niissä on provohenkeä kyllä aina mukana oman itsen ylistyksineen joten ymmärrettävää? Jos harmitta aniin se pitää purkaa ja hakea tukea toisilta, luonnollista sekin?

yksi :)