Eli olisin kysellyt gallupin muodossa mistä suosio syntyy? Saavatko jotukut karisman synnynnäisenä lahjana vai voiko vuorovaikutukseen vaikuttaa vanhempien läsnäololla?
1. Olivatko vanhempasi kiinnostuneita seurastasi?
2. Oliko sinulla selkeä rooli perheessä?
- kaikkien yhteinen kullannuppu jolle oltiin aina valmiita antamaan aikaa.
- jaloissa pyörivä seuranhakija.
- kiireen keskelle jäävä hissukka.
....ym?
Tällä koetan kartoittaa sitä pysyykö perheessä annettu rooli istumaan meihin niin tiukasti että vielä aikuisenakin toivomme että joku tulisi ja huomaisi meidät sellaisena kuin olemme.
Itse muistelen, että sain kyllä vanhempieni huomion välillä mutta usein sain myös tyytä leikkimään yksikseni ja mitä vanhemmaksi tulin, sitä vähemmän perhe vietti yhteisiä hetkiä.
Perheemme suosituin oli ehdottomasti äiti, jonka huomiosta isäni kanssa koetimme kilpailla. Isä nujersi minun huomionhaku-yritykseni ja näin ollen olin se armopaloista nauttiva ikuinen yrittäjä. Ja samalla matkalla ollaan vieläkin =)
Uuteen porukkaan meneminen ujostuttaa ja usein käy niin että kun muut saa kamuja, minä en koe olevani oikeutettu solmimaan uusia tuttavuuksia koska pelkään että minua pidetään riesana! Etenkin jos kaksi tyyppiä tutustuu ja minä tulen heidän kanssaan juttuun, teen kuitenkin aina tilaa, jotta he saavat tutustua rauhassa =(
Muiden elämän stoorit kiinnostaa ja niitä saa tänne laittaa!
Mukavaa kesää!
1. Olivatko vanhempasi kiinnostuneita seurastasi?
2. Oliko sinulla selkeä rooli perheessä?
- kaikkien yhteinen kullannuppu jolle oltiin aina valmiita antamaan aikaa.
- jaloissa pyörivä seuranhakija.
- kiireen keskelle jäävä hissukka.
....ym?
Tällä koetan kartoittaa sitä pysyykö perheessä annettu rooli istumaan meihin niin tiukasti että vielä aikuisenakin toivomme että joku tulisi ja huomaisi meidät sellaisena kuin olemme.
Itse muistelen, että sain kyllä vanhempieni huomion välillä mutta usein sain myös tyytä leikkimään yksikseni ja mitä vanhemmaksi tulin, sitä vähemmän perhe vietti yhteisiä hetkiä.
Perheemme suosituin oli ehdottomasti äiti, jonka huomiosta isäni kanssa koetimme kilpailla. Isä nujersi minun huomionhaku-yritykseni ja näin ollen olin se armopaloista nauttiva ikuinen yrittäjä. Ja samalla matkalla ollaan vieläkin =)
Uuteen porukkaan meneminen ujostuttaa ja usein käy niin että kun muut saa kamuja, minä en koe olevani oikeutettu solmimaan uusia tuttavuuksia koska pelkään että minua pidetään riesana! Etenkin jos kaksi tyyppiä tutustuu ja minä tulen heidän kanssaan juttuun, teen kuitenkin aina tilaa, jotta he saavat tutustua rauhassa =(
Muiden elämän stoorit kiinnostaa ja niitä saa tänne laittaa!
Mukavaa kesää!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meitä oli useampia lapsia ja sen takia ihan noin selvää jakoa äidin huomiosta en muista kokeneeni, mutta tottakai joku meistä sisarista oli varmasti helpompi kasvatettava vanhemmille kuin taas joku vaikeampi.Joten voisin sanoa, että isommassa sisarusparvessa "karisma" kasvaa omaa paikkaa raivatessa. Ja minä olen aina ollut erikoinen lapsi ja erikoinen aikuinenkin, jonka vuoksi monivuotiset terapiat ja sairaslomat ovat tulleet todellakin tarpeeseen vahvistamaan itsetuntoani. Minut siis huomataan halusinpa tahi en, koska olen ns karismaattinen, voimakas ihmistyyppi. Vanhempani ihmettelivät syvästi mistä olen persoonani perinyt ;)
Sinun tilanteesi on erikoinen ja näin pikaisesti pohtien isäsi ei ole vaikuttanut aivan kypsältä vanhemmalta, mutta sen suhteen en näe mitään uutta koska sellaista on valitettavan paljon muutoinkin. OLisikin mielenkiintoisempaa lukea sinun tarinasi, koska jos olet jostakin lapsena jäänyt paitsi saat asiaa varmasti jonkun vuoden elämässäsi työstää.Ikäänkuin kasvatat sen syrjään vetäytyneen pienen itsesi omilla voimillasi. Se nimittäin onnistuu ihan varmasti kunhan käsittää, että työ kannttaa tehdä.
Totta, eräissä tilanteissa isäni on ollut erittäin lapsellinen, toiminut kypsymättömästi.
En kuitenkaan osaa sinällään enää kantaa kaunaa sillä tiedän millaisista oloista hän taas on. Häntä on lapsena hakattu todella paljon, on ollut alkoholismia ym. Koskaan hän ei kuitenkaan minuun ole käynyt käsiksi. Sen on tarvinnut olla vaikeaa, olenhan ollut melkoinen menijä =)Hän on myös parhaansa mukaan koettanut hoitaa minua kun olin lapsi ja äitini meni matkatöihin. Viikko kotona, viikko reissussa. Hän todella yritti.
Luulen, että isäni on ollut masentunut suuresti ja siksi kaikenkaikkiaan käyttäytynyt muutenkin oudosti. Sen ajan ihminen, ettei niitä suruja mennä minnekään ulkopuoliselle ulvomaan.
Mitä tulee todelliseen epäkypsyyteen, niin sitä on ollut ennemminkin havaittavissa äitini puolelta, joka ei ole osannut suhtautua minuun kuin lapseen. Olin hänelle jatkuva uhkatekijä, kilpailija. Nyt kun sanoin tämän ääneen, niin voin kuvitella, että hän on saattanut jopa nauttia isän ja minun välisestä kilpailutilanteesta hänen suosion saavuttamiseksi.
Hän aina mollaa isää ja joskus jopa ilkkuu tätä tämän kurjasta lapsuudesta ja että kukaan ei ole rakastanutkaan tätä. Minusta äitini on ollut todella epäkypsä. Hän on entinen koulukiusaaja. Nyt esimies asemassa. Hän on aina ollut suosittu, itse en ole tippaakaan suosittu ja välillä olen hänelle jopa kateellinen.
Olen jo jonkin aikaa tätä työstänyt. Nyt alkaa moni asia hahmottumaan ja löytämään ne oikeat jamansa. Suuri saavutus on ollut se, etten yritä tehdä vaikutusta äitiin. Elän omaa elämää ja teen asioita joissa pärjään. Se tuo suurta helpotusta.
Joka tilanteessa, aina, joka ikinen sekunti, unissasikin mieti, "mitä FONZIE tekisi?" ja tee kuten Fonzie tekisi. Let us all Hheeey
Juu, muuten hyvä mutta yritän päästä roolin vetämisestä nimenomaan eroon =)) Kiitti piristyksestä silti!
Avoimuus on kai avainsana, sellainen pirteä ja ulospäinsuuntautunut olemus, jonka kanssa toisten on helppo tuntea itsensä jotenkin arvostetuksi. Henkilön seura on siis mieluisaa ja sen kanssa on helppo olla.
Itse taas olen ujo ja hiljainen jolloin ihmiset ympärilläni luulevat kai että olen jotenkin torjuva ja vihainen mikä ei oikein nosta suosiotani.
Vastauksia:
1. Eivät ole ollenkaan.
Siskon kanssa ovat jatkuvasti yhteyksissa.
2. Rooli?
Ehkä se kiireen keskelle jäävä hissukka.
Olen aina se viimeinen.
Isän sanoin olen maailman pahin ihminen.
isäsi on mulkku.