Mitä mieltä olette kyseisen koirankouluttajan tyylistä opettaa koiria? Luin juuri hänen kirjansa ja täytyy sanoa, että aika "erlainen" oli kuin muiden. Ajatuksia??
Pertti Vilanderin koulutusmetodit
Sunny
102154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni Vilanderin metodit eivät ole edes koulutusmetodeja vaan ihan normaalia elämää jossa koiraa kohdellaan koirana eikä tasavertaisena tapauksena ihmisen kanssa.
Joskus mietityttää kun ihmiset eivät viitsi pysähtyä miettimään sitä elämämäänsä sen koiran kanssa sen enempää ja että mistä ne ongelmat ovat syntyneet. Monessa tapauksessa vastaus on liiallisesta paapomisesta.
Mietin omia vanhempiani joilla on vuosikaudet ollut koiria kuten myös minulla ja koiria on aina kohdeltu kunnioittaen mutta myös ns koirina. Ei mitään liiallista pehmeitä koirankoulutustapoja joissa Ei-sanat ja rankaisut on pannassa. Koirat ovat kaikki kunnioittaneet omistajaansa mutta eivät pelänneet, sillä erolla;)
Kaikissa asioissa en ole Vilanderin kanssa samaa mieltä mutta niin on erilaisia koiriakin ja eihän mikään ole koirien kanssa niin yksioikoista.
Ei se nyt niin kovin erilainen ollut ;)
Riippuen mihin tai keneen vertaa.
Metodit on niiden taitajalle ihan ok.Jos niitä ei hallitse,ihan niin kuin muitakin,niin asia on eri.
Minulla on ihan sama asenne koiriin kuin Vilanderilla,joissain kohtiin "käsittelypuolessa" olen eri mieltä.
Eka vastaaja vastasikin mielestäni hyvin ja aika kattavasti.
Tuohon paapomiseen sanoisin pikemmin näin,että "vääränlainen paapominen" saa ongelmia aikaan ;=)
Koirani veli oli hänen luonaan koulutuskäynnillä ja sanoi sen omistajalle, että ei ihme jos on ongelmia kun on nuori naisomistaja!! Että ehkä ihan vähän voisi tarkistaa asenteitaan.
Kuten sanoin,kaikissa asioissa en ole samaa mieltä ;=)
kunnon johtajuusongelma koko mies.
Vilander, ja kaikki muutkin koirankasvattajat ja -kouluttajat, jotka perustavat metodinsa koiran luonnolliseen laumakäyttäytymiseen, ovat mielestäni kuuntelemisen/lukemisen arvoisia. Jos koirankoulutusohjeet pystytään perustelemaan tarkastelemalla koira- tai susilauman luonnonmukaista käytöstä, ohjeet eivät mitenkään voi olla aivan metsäänmenneitä, ellei perustelija ole ihan idiootti.
Vaikka ihmisen sanotaankin olevan niin hirveän kehittynyt ja älykäs eläin, välillä tuntuu siltä ettei jotkut lajin edustajat vääntämälläkään voi käsittää niinkään itsestäänselvää asiaa kuin eläinlajien eroja elintavoissa. Jo pelkän ihmislajin sisällä on eroja, joiden takia kaikki ihmiset eivät voi täysin ymmärtää toisiaan: esimerkiksi puhuttu kieli voi olla eri. Suomalaiselle on turha puhua kiinaa - ellei suomalainen sitä ole oppinut aikaisemmin puhumaan! Samoin kiinalainen voi oppia suomea.
Koiralle asia on eri, sillä koira ei voi oppia suomen kieltä, ei aivojensa rakenteen eikä äänentuottoelimistönsäkään puolesta. Ihminen taas hienon ja erilaisen järkensä takia pystyy tarkkailemaan koirien käyttäytymistä laumassa ja sitä kautta löytää tiettyjä käyttäytymiskaavoja. Koska jonkunlainen kommunikointikanava täytyy löytyä, ihmisen on opittava koiran kieltä, joka on pääosin elekieltä. Samoin Kiinaan mennessään suomalaisen on opittava selviytyäkseen maan kulttuuria, tai muuten hänelle tulee ongelmia maan asukkaiden kanssa - ihmisen on koiran kanssa opittava koiran "kulttuuria" eli laumakäyttäytymistä, jotta häneen ei kohdistuisi turhia väärinkäsityksiä.
Koiran järki ei riitä ymmärtämään täysin ihmistä, vaan koira yrittää ymmärtää ihmisen käytöstä oman kielensä pohjalta. Jotkut "sanat" ovat samoja, mutta merkitys on eri (esim silmiin katsominen). Nämä sanat tuottavat niitä ongelmia yhteisymmärryksessä, ja se on ihminen, jonka pitää nyt sopeutua ja muuttaa käytöstään, koira ei siihen pysty. Samoin kulttuurissa on eroja: länsimaiselle ihmisille luultavasti tuntuu ainakin tietoisesti vaikealta asettaa tovereitaan arvojärjestykseen, mutta koiralle se on jokapäiväinen selviytymisen edellytys. Koira ei muunlaiseen kulttuuriin aivojensa rakenteen takia kykene.
Pääsääntö on se, että jos jollekin toiminnalle koiran kanssa löytyy vastine susilaumasta, koira ymmärtää sen koirankielensä avulla selkeästi, "mustavalkoisesti". Jos täyttä vastinetta ei ole (esimerkiksi temppujen teko), tullaan harmaalle alueelle, ja koira saa tilaisuuden etsiä käyttäytymistapansa itse. Punainen, eli vaara-alue tulee vastaan siinä, kun ihminen käyttäytyy niin, ettei koira voi käytöstä käsittää. Otetaan esimerkiksi koira, joka rähjää remmissä vastaantulijoille, ja kun omistaja kieltää, se hyökkää omistajan käteen kiinni. Koira kokee olevansa johtaja, jonka pitää suojella ihmistänsä. Se ei voi käsittää ihmisen hyökkäystä sitä eli johtajaa kohtaan, ja täten se aggressionpuuskassaan ottaa ja puraisee omaa ihmistään, osin kurinpalautusmielessä ja osin "sekaisten tunteiden myrskyssä".
Ähh, kamalan pitkä teksti, johonki pitää lopettaa. Tärkein asia on se, että kannattaa tarkastella koiraohjeita, jotka eivät perustu luonnolliseen laumakäytökseen, hyvin kriittisten lasien läpi, ja vaikka itse pohtia, että mitenhän se koira sen ymmärtää. Jotkut ohjeet kannattaa heittää suosiolla romukoppaan.
Voi, kun kaikki fiksut ihmiset pääsisivät itse tarkastelemaan susi- tai koiralauman luontaista käyttäytymistä, ja soveltaa huomaamiaan käyttäytymiskaavoja omien koiriensa kanssa. Sillä olisi jo lähes 100% kaikista koiran käytösongelmista ratkaistu.
Kuinka monen suden olet nähnyt heittelevän toisia susia kettingeillä tai räminäpurkeilla?
Kyllä todella kyseenalaistan minäkin tämän räminäpurkin ja ketjut. Toinen tapa pitäisi olla, liian kovalta kuulostaa...
Erkki Pulliainen on kuvannut asiantuntevasti suden ja koirasuden laumakäyttäytymistä. Olen lukenut erään kirjansa (en nyt muista nimeä) jo ennen kuin tiesin Vilanderin metodeista mitään ja teki vaikutuksen!! Nykyisin omistan myös Vilanderin opuksen, varmuuden vuoksi... :)
Itse toimin koirieni kanssa kuten parhaaksi koen. Ja pakko myöntää, samoilla eväillä kuin Vilander aika pitkälle mennään. Oma ajatusmaailmani on ehkä hiukan erilainen, mutta olen kyllä sitä mieltä, että Vilander tietää mistä puhuu.
Kun oikeasti seuraa koiran käyttäytymistä ja sitä, millä menetelmillä saa parhaat tulokset (toivotunlaista käyttäytymistä), helposti huomaa että johtajuudestahan se aika pitkälle on kiinni. Kaikkia ongelmia en sysää johtajuusongelmien nimeen, mutta jos johtajuus ei ole kunnossa, on kyllä varmasti ongelmiakin.
Jotkut ihmiset eivät vain tajua ongelmia (tunnen tapauksia joissa koira päättää milloin se saa ruokaa ja jopa saattaa purra omistajiaan, mutta ei, eihän tässä mitään ongelmaa ole!).
En sokeasti luota mihinkään koirankouluttajiin, vaan yritän miettiä aina itse miten asiat tulisi hoitaa. Ja tadaa, useimmiten huomaan, että taas se Vilander tietää. :)
Itse olen erittäin kiinnostunut koirien käyttäytymisestä ja kouluttamisesta, olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan ongelmakoirakoulutusta ja kenties esimerkiksi vapaana kulkevia koiria. Vilander on itse kuulemma ollut Venäjällä tarkkailemassa päiviksi vapaaksi päästettyjen koirien käyttäytymistä keskenään. Se jos mikä olisi kivaa!