Moikka!
Haluaisin kertoa muutaman tarinan.
Aloitetaan vaikka itse tapahtumasta, rakas ja tärkein ihminen menehtyi minulle ja koko perheelle tapaturmaisesti vuonna 2003. Ukkini siis. Tasan puoli vuotta ennen tätä turmaa äitini näki tälläisen unen : Hän istui mäen alla ja huomaa kuinka vihreä auto ajaa mäeltä ja lentää suoraan veteen, hän tajuaa unessa että se on hänen isänsä. Uni oli niin voimakas että äiti heräsi kyynelissä ja tuskissaan, huutaen. Aamulla äiti kertoi unestaan kaverilleen mutta tämä vain rauhoitteli että Ukki elää vielä monta vuotta kun on niin terve ja nuori ( kuollessaan vasta 57 vuotias ).
Tapaturmaa edeltävänä yönä mummoni näki unen että on leikkauspöydällä ja hänen sydämenalueensa on auki, siinä oli siis jonkinlainen iso haava jota lääkärit eivät saaneet ommeltua.
Päivänä jolloin Ukki kuoli hän teki ihan normaalit asiat, kun hän haki mummoni töistä niin kummini ( joka työskentelee samassa paikassa) kysyi ukiltani miksi hän näyttää niin oudolta, ihan kuin kuolleelta.. Ukki sanoi leppoisasti vain että ehkä olenkin. Illalla hän osti itselleen yhden iltakaljan ja laittoi sen jääkaappiin, hän sanoi mummolle että juo sen sitten kun tulee kotiin. Hän oli menossa hakemaan töistään sipulia meidän alakerran naapurin kanssa. Lupasi mummolle että tulisi uutisten aikaan takaisin varmasti. Ja ukki aina piti lupauksensa ja oli täsmällinen. Kun hän oli menossa alakertaan toinen naapuri tuli vastaan ja sanoi että hän voisi heittää ukin sinne työpaikalle kun on itse menossa käymään samassa paikassa. Näin ei tarvitsisi häiritä alakerran naapuria. Ukkini sanoi : Ei, minun täytyy mennä Sergein kanssa.
Kuolema itsessäänkin oli aika epäselvä. Jos joku on käynyt Viipurissa linnan luona niin ehkä ymmärtänee paikan. He ajoivat tietä joka on yksisuuntainen, ylittivät sillan, lopusta me ei tiedetä muuta kuin suorat renkaiden jäljet nurmikolla ( mäki) ja sen että auto meni juuri betonitolppien välistä suoraan veteen. Ihmeellistä on se että näyttää siltä ettei Sergei olisi edes jarruttanut koska auto lensi yllättävän pitkälle. On meillä tietysti teorioita..
Mummolle tuli tasan kello 19.13 joku ihme tunne että ukin olisi jo pitänyt tulla. Hän tajusi että jotain oli tapahtunut ja romahti lattialle.. Loppu onkin pelkkää helvettiä..
Haluaisin vielä muutaman asian mainita tästä tapauksesta..
Muutama kuukausi ukin kuoleman jälkeen pikkuveljeni joka oli tuolloin 3 vuotias tuli keskellä yötä äidilleni sanomaan vakavana : Äiti mä näin sellaista unta että olin juuttunut autoon ja se auto oli vedessä, siellä oli paljon kaloja. Sitten pikkuveli halasi äitiä ja sanoi että hänellä on ollut ikävä ja että rakastaa äitiä. Äitini pelästyi koska kyseessä kuitenkin on 3 vuotias.
On ollut paljon muutakin outoa, mutten jaksa kaikkea luetella tänne, erään unen kuitenkin vielä haluan sano.
Ukki oli minulle kaikista tärkein henkilöm esikuvani joka asiassa ja rakastin häntä kuin isää, veljeä, kaveria jne. Hän oli minulle sitä kaikkea. Myös ukki rakasti minua. Kaikki tiesi sen että olen hänelle tärkein. Selvisin jotenkuten hänen kuolemastaan, tuolloin olin 13.. Tai no, en ole vieläkään selvinnyt lopullisesti, sydäntä riistää vieläkin ja on tyhjä olo. Muutin pari kuukautta sitten kihlattuni kanssa asumaan saman katon alle, harmitti tosi paljon ettei ukki ollut mukana siinä koko asiassa. Tiedän että hänkin olisi halunnut olla. Unessa hän tuli luokseni keskustelemaan kanssani, hän heräsi kuolleista.. Sen yön jälkeen näin hänestä kahden-kolmen viikon ajan melkein joka yö unta hänestä. Äiti sanoi että minun täytyisi päästää hänestä irti jotta hänkin saisi rauhan. Tiedän sen itsekin mutten ole varma osaanko.
Itse en oikein osaa sanoa mitään siksi pyydänkin teitä sanomaan mielipiteenne. Voin kertoa tarkemmin jos jotain kysymyksiä teille tulloo :) Kiitoksia kovin paljon
Haluaisin kertoa muutaman tarinan.
Aloitetaan vaikka itse tapahtumasta, rakas ja tärkein ihminen menehtyi minulle ja koko perheelle tapaturmaisesti vuonna 2003. Ukkini siis. Tasan puoli vuotta ennen tätä turmaa äitini näki tälläisen unen : Hän istui mäen alla ja huomaa kuinka vihreä auto ajaa mäeltä ja lentää suoraan veteen, hän tajuaa unessa että se on hänen isänsä. Uni oli niin voimakas että äiti heräsi kyynelissä ja tuskissaan, huutaen. Aamulla äiti kertoi unestaan kaverilleen mutta tämä vain rauhoitteli että Ukki elää vielä monta vuotta kun on niin terve ja nuori ( kuollessaan vasta 57 vuotias ).
Tapaturmaa edeltävänä yönä mummoni näki unen että on leikkauspöydällä ja hänen sydämenalueensa on auki, siinä oli siis jonkinlainen iso haava jota lääkärit eivät saaneet ommeltua.
Päivänä jolloin Ukki kuoli hän teki ihan normaalit asiat, kun hän haki mummoni töistä niin kummini ( joka työskentelee samassa paikassa) kysyi ukiltani miksi hän näyttää niin oudolta, ihan kuin kuolleelta.. Ukki sanoi leppoisasti vain että ehkä olenkin. Illalla hän osti itselleen yhden iltakaljan ja laittoi sen jääkaappiin, hän sanoi mummolle että juo sen sitten kun tulee kotiin. Hän oli menossa hakemaan töistään sipulia meidän alakerran naapurin kanssa. Lupasi mummolle että tulisi uutisten aikaan takaisin varmasti. Ja ukki aina piti lupauksensa ja oli täsmällinen. Kun hän oli menossa alakertaan toinen naapuri tuli vastaan ja sanoi että hän voisi heittää ukin sinne työpaikalle kun on itse menossa käymään samassa paikassa. Näin ei tarvitsisi häiritä alakerran naapuria. Ukkini sanoi : Ei, minun täytyy mennä Sergein kanssa.
Kuolema itsessäänkin oli aika epäselvä. Jos joku on käynyt Viipurissa linnan luona niin ehkä ymmärtänee paikan. He ajoivat tietä joka on yksisuuntainen, ylittivät sillan, lopusta me ei tiedetä muuta kuin suorat renkaiden jäljet nurmikolla ( mäki) ja sen että auto meni juuri betonitolppien välistä suoraan veteen. Ihmeellistä on se että näyttää siltä ettei Sergei olisi edes jarruttanut koska auto lensi yllättävän pitkälle. On meillä tietysti teorioita..
Mummolle tuli tasan kello 19.13 joku ihme tunne että ukin olisi jo pitänyt tulla. Hän tajusi että jotain oli tapahtunut ja romahti lattialle.. Loppu onkin pelkkää helvettiä..
Haluaisin vielä muutaman asian mainita tästä tapauksesta..
Muutama kuukausi ukin kuoleman jälkeen pikkuveljeni joka oli tuolloin 3 vuotias tuli keskellä yötä äidilleni sanomaan vakavana : Äiti mä näin sellaista unta että olin juuttunut autoon ja se auto oli vedessä, siellä oli paljon kaloja. Sitten pikkuveli halasi äitiä ja sanoi että hänellä on ollut ikävä ja että rakastaa äitiä. Äitini pelästyi koska kyseessä kuitenkin on 3 vuotias.
On ollut paljon muutakin outoa, mutten jaksa kaikkea luetella tänne, erään unen kuitenkin vielä haluan sano.
Ukki oli minulle kaikista tärkein henkilöm esikuvani joka asiassa ja rakastin häntä kuin isää, veljeä, kaveria jne. Hän oli minulle sitä kaikkea. Myös ukki rakasti minua. Kaikki tiesi sen että olen hänelle tärkein. Selvisin jotenkuten hänen kuolemastaan, tuolloin olin 13.. Tai no, en ole vieläkään selvinnyt lopullisesti, sydäntä riistää vieläkin ja on tyhjä olo. Muutin pari kuukautta sitten kihlattuni kanssa asumaan saman katon alle, harmitti tosi paljon ettei ukki ollut mukana siinä koko asiassa. Tiedän että hänkin olisi halunnut olla. Unessa hän tuli luokseni keskustelemaan kanssani, hän heräsi kuolleista.. Sen yön jälkeen näin hänestä kahden-kolmen viikon ajan melkein joka yö unta hänestä. Äiti sanoi että minun täytyisi päästää hänestä irti jotta hänkin saisi rauhan. Tiedän sen itsekin mutten ole varma osaanko.
Itse en oikein osaa sanoa mitään siksi pyydänkin teitä sanomaan mielipiteenne. Voin kertoa tarkemmin jos jotain kysymyksiä teille tulloo :) Kiitoksia kovin paljon
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on unia että minut on jätetty yksin omaan materialistiseen maailmaani... Olen käynyt limaisimmassa ja synkimmässä helvetissä jossa minun sydämestäni tehtiin alaston ja pääni leikattiin irti... Yritin laskeutua polvilleni peilikuvaani vastaan, mutta se oli hyvin vaikeata, koska turvauduin itseeni liikaa koko elämäni ajan...
Kukaan ei ole koskaan sanonut mitä minun ystävyyteni merkitsee heille, koska pelkään, että olen aivan hirveä moralisti. Olen nähnyt unessani myös kirkon tuhoutuvan. Haluan sanoa että itse menetin jonkun tässä puoli vuotta sitten ja hän roikkuu vieläkin kahleissa meidän unissammme. Samasta syystä kuin minä ja suurin osa tämän planeetan ihmisistä.
Aina on näin nähty ja tiedetty asioita ennen ja jälkeen tapahtumien, peruuttamattomienkin. Olkaa onnellisia että teillä on niin vahvat sukulaissiteet, että ne ulottuvat moneen sukupolveen ja kuolemankin taakse. Mikä sen hienompi asia voisi olla elämässä! Se kaikki mitä olette kokeneet, on totta siinä toisessa olemisessa, maailmassa, josta oikeasti tulemme ja olemme kotoisin. Ukillasi on siellä hyvä olla ja hän haluaa seurata toki vielä pitkään, mitä hänen rakkaimmilleen tapahtuu, niin kauan kunnes tapaatte jälleen.
Puhu vain hänen kanssaan, kuuntele sydämesi ääntä. Ehkä hän kertoo sinulle mietteensä ja neuvoo ja auttaa sinua elämänpolulla sieltä ajattomuudesta käsin.
Lukemattomat kerrat olen kokenut samantapaisia asioita eri tilanteissa. Minullakin on edesmennyt isoisä, joka on auttanut minua sieltä toisesta maailmasta käsin. Joskus erään työsuhteen päättyessä kättelimme unessa toisiamme ja silloin tiesin että pappa oli ollut juonessa mukana, että olin ylipäätään siinä vaativassa työpaikassa.
Olen nähnyt etukäteen unissa myös toisten kuoleman, olen nähnyt unissani ihmisiä jotka ilmestyvät elämääni ensimmäistä kertaa vasta tämän jälkeen, ehkä seuraavana päivänä. Tälläistä monien mielestä merkillistä se "salattu" elämäni on ollut lapsuudesta asti, joten ymmärrän täysin, mitä olet kokenut. Iloa!