Onnistuuko harmaantuneen puun ehostus?

20-luvun pöytä ei ole pyökkia jos se on kotimaista tekoa. Ruotsissa pyökkiä on käytetty. Maalikerrosten alta saattaa löytyä viitteitä tekijästä. Puulaji selviää parhaiten kysymällä asiaa esim. jostakin puusepänverstaasta terveen mallipalan kanssa.

Harmaantuneen puun ehostus ilman, että pinnasta poistetaan harmaantunut materiaali on vaikeaa tai mahdotonta.

Materiaalin poistaminen höyläämällä on helppo homma mutta jos pöydän kansi on kovin huonokuntoinen se oikeastaan sulkee pois sen vaihtoehdon, että kansi pyrittäisiin palauttamaan alkuperäiseen luonnonväriinsä. Vetyperoksidilla voi yrittää vaalentaa harmaantunuttakin puuta mutta tulos on mikä on, eli yleensä aika heikko. Vetyperodiksi puree paremmin puun luonnolliseen tummumisen vaalentamiseen. Muitakin aineita on, kovia myrkkyjä kaikki, joilta edes jotakin tulosta voi odottaa.

Kolot pöydän pinnassa pitää täyttää puulla. Sama puulaji ja sävyltään, sekä syyrakenteeltaan mahdollisimman tarkoin ympäröivää puuta mukaileva. Oksa- ja tulppaporalla homma käy helposti mutta näkyy. Säännöllisen pyöreä muoto pistää näet hyvin silmään. Toinen vaihtoehto on lamellon "paikkakone" mutta se on taas erittäin kallis ammattityökalu. Vaihtoehdoksi jää kärsivällisyys, tarkkuus ja taltta.

Kitit paistavat hyvin pahasti silmään öljyjen ja vahojen alta. Samoin liima. Eli paikan pitäisi sopia paikalleen kuin nyrkki silmään.

Jos kansi on pahoin halkeillut muualta kuin saumoista on korjaaminen vaikeaa. Halkeamat vain korostuvat ympäristöään tummempina jos kansi on muutoin hiottu/höylätty terveeseen puuhun saakka.

Joissakin tapauksissa on muuten fiksuinta kääntää pöydän alapinta uudeksi yläpinnaksi. Usein se tosin on ruuvattu ja naulattu täyteen reikiä.

Jos kansi on kovin yksinkertainen ei tietenkään ole vaikeaa tehdä pöytään uutta kanttakaan. Tosin uusien osien valmistaminen vanhaan kapineeseen on sikäli aina tarkoin harkittava sillä jossakin vaiheessa entisöinnistä tuleekin uuden tekemistä.