Voisko joku antaa mielipiteitä tai kokemuksia pitäskö mun tehä abortti.
Eli oon 17v ja raskaus on just alkanu. Ei tätä oltu suunniteltu, mut oon alkanu pitää tästä pienestä vaik en jaksa iloita tai enää ees ajatella ku oon niin väsyny. Kerroin omille vanhemmille ja ensijärkytyksen jälkeen ne vaikuttaa ilosilta vaikka eivät sitä mulle näytäkää. Poikaystävä painostaa abortii ja sano et jos pidän tän nii meijän juttu on loppu! Olisin valmis ottamaan siit pienest ihmisenalust vastuun, mut ku koulut on kesken ja ilman lapsen isää se voi olla tosi rankkaa. Aborttia haluaisin kyl välttää, mut en tiiä onks se sit ainut vaihtoehto.. Pelkään vaan et teen sen ja sit tää alkuraskauden väsymys menee ohi ja kokisinki jaksavani pitää lapsen, mut kaikki ois myöhästä..
Eli oon 17v ja raskaus on just alkanu. Ei tätä oltu suunniteltu, mut oon alkanu pitää tästä pienestä vaik en jaksa iloita tai enää ees ajatella ku oon niin väsyny. Kerroin omille vanhemmille ja ensijärkytyksen jälkeen ne vaikuttaa ilosilta vaikka eivät sitä mulle näytäkää. Poikaystävä painostaa abortii ja sano et jos pidän tän nii meijän juttu on loppu! Olisin valmis ottamaan siit pienest ihmisenalust vastuun, mut ku koulut on kesken ja ilman lapsen isää se voi olla tosi rankkaa. Aborttia haluaisin kyl välttää, mut en tiiä onks se sit ainut vaihtoehto.. Pelkään vaan et teen sen ja sit tää alkuraskauden väsymys menee ohi ja kokisinki jaksavani pitää lapsen, mut kaikki ois myöhästä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulla on mahdollisuus myös antaa lapsesi adoptoitavaksi, jos et halua keskeytystä tehdä. Sitä päätöstä sinun ei tarvitse tehdä lopullisesti kuin vasta lapsen syntymän jälkeen. Tämä antaa sinulle mahdollisuuden pitää lapsesi, jos sen koet haluavasi. Jos taas haluat tehdä keskeytyksen, ajattele asiaa oman ja lapsen tulevaisuuden kannalta.
Älä turhaan kerää painolastia ja syyllisyyksiä sillä tämä on sinun elämäsi ja ratkaisusi. Vanhempiesi kanssa näköjään voisit asiaa rakentavasti tarkastella ja pohtia, koska he kuulostavat järkeviltä ja vastuuntuntoisilta AIKUISILTA. ( koska saivat alkujärkytyksen, mutta tokenivat)
Itse olen tehnyt keskeytyksen, enkä ole ratkaisuanu katunut, vaikka joskus hymyssä suin miettinyt sen isosiskon tai veljen menevän jo kouluun tms.. Minulla se oli ainoa järkevä vaihtoehto, mutta sinun elämäsi ja tilanteesi on ehkä erilainen.
Voit ottaa yhteyttä nuorisoneuvolaan tai äitiysneuvolaan keskustellaksesi asioista, jos haluat ulkopuolista keskustelu kumppania. He myös osaavat kertoa vaihtoehdoista ja toiminta tavoista.
Älä lannistu! Sinulla on iso ratkaisun paikka edessäsi oli valintasi mikä tahansa. Muista, että sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija ei kukaan muu! Onnea ja jaksamista kesään. Voimahalaus!!
Ensiksikin, olen sinua paljon vanhempi, joten en osaa asettua sinun asemaasi niin paljon kuin tahtoisin. Joutuessani samaan tilanteeseen - tulin raskaaksi ilman suunnittelua, olin, olen ihan erilaisessa tilanteessa. Silti mietin aborttia mutta lopulta lapsi voitti, ja olen vain ja ainoastaan iloinen vauvasta, joka potkii masussa innokkaasti. Jos sinulla on jo nyt tunteita vauvanalkua kohtaan, en usko abortin olevan oikea ratkaisu. Varsinkin sitten kun saat katsoa vauvaa ultrassa, tulet rakastumaan syvemmin lapseesi! Anna sille mahdollisuus jos suinkin voit!
Et itse halua aborttia tehdä, muodostat tunnesidettä sikiöön ja olet jo ekrtonut asiasta vanhemmilelsikin. Olet valmistautumassa äidiksi tuloon, yksinkertaisesti ilamistuna. Ja keskeytyksen tekisit koska poikaystävä käskee? Elähä nyt, sinun raskaudestasi tässä kyse on. Sinun. Juuri siksi päätös on Sinun ja Sinun tulee se täysin itsekkäästi tehdä. Mitä Sinä haluat?
Sivuhuomautuksena, jos ekskeytät raskauden poikaystäväsi mieliksi, kuinka kauan luulet suhteenne jatkuvan? Kunnes alat vihata häntä siitä mitä hän painosti sinut tekemään?
***
Kyllä ymmärrän sinun väsymyksen ja pelon.Jos sinun poikaystävä sinut hylkää JOS päätät synnyttää lapsen niin kyllä minä uskon että saat varmasti apua esim.omilta vanhemmilta..sen verran tiedän että jos ei ole varma abortista niin sitä ei kannata tehdä se olisi liian rankkaa jos jonain päivänä tajuaisit että olisit halunnutkin pienin piettää..Minä suosittelen sitä että otat yhteyttä lääkäriin tai perheneuvolaan, siellä voisist jutella rauhassa omista tunteista ja ajatuksista..ehkä sen jälkeen voit päättää mitä teet.Mutta muista hyvä ystävä tämä.älä anna kenenkään muun vaikuttaa SINUN päätökseen! Ei poikaystävän,vanhempien tai kenenkään muun! Se on sinun päätös teetkö abortin vai haluatko synnyttää...Älä kiltti mene katsomaan mitään aborttivideoita tai kuvia se ei tee hyvää kenellekkän..Haleja ja voimia sinulle!
Terve..
Itellä tilanne, jossa tulin raskaaksi kanssa 17-vuotiaana.
Koulut kesken, ja isä jätti, koska pidin lapsen.
Isä ei näe lastaan koskaan, mutta olen tyytyväinen, että lapseni pidin.
Hyvin on selvitty ja ensi syksynä aloitan koulun uudestaan, kun lapsi täyttää 3-vuotta.
Jokaisen oma päätös, pitääkö lapsensa vai ei, mutta alussa väsymys johtuu pääosin raskaudesta.
Kun raskaus etenee virkistyt ja olet lähinnä onnellinen (yleensä lapsensa pitävä on onnellinen) kun et abortoinutkaan lastasi.
Aina saa apua kun vaan pyytää.
Et jää aivan yksin lapsesi kanssa.
On olemassa kaikenlaisia tukiryhmiä jne. :)
Onnea päätöksentekoon, oli se sitten mikä tahansa..
Itse olin myös 17 kun tulin raskaaksi (tällä hetkellä pieni poika on 3kk). Poikaystävä oli kyllä vierellä, mutta ei kovinkaan paljoa ensimmäiseen puoleen vuoteen (kiersi baareissa kun oli niin shokissa), Mutta ystäväni ja vanhempani olivat todella paljon tukena. Joten jos sinulla on tukea antavat vanhemmat, sinä pärjäät. Ja mistäs sitä tietää jos poikaystäväsi mieli muuttuu kun sattuu jossain näkemään pyöristyvän vatsasi ja myöhemmin teidän lapsenne. Eihän ne miehetkään ihan täysin tunteettomia ole vaikka siltä vaikuttaa. He ottavat kaikki asiat paljon raskaammin ja jos menevät asiasta shokkiin ja järkyttyvät niin pahasti että laukasevat päin naamaa asioita joita välttämättä ei tarkoita. Näin kävi minulle, mutta mieli muuttui hyvin äkkiä :) Onnea sinulle jatkossa jos aiot pitää tämän pienokaisen.
...jos kerran vanhempasikin ovat tukenasi niin varmasti pärjäätte pienen kanssa tulevaisuudessa. Poikaystäväsi mieli voi muuttua myöhemmin. Väsymys menee joidenkin viikkojen jälkeen ohi ja olet entistä energisempi. Ei koko raskausaika ole väsymystä. Anna pienen syntyä sanoisin minä jos minulta kysyttäisiin. Et osaa kuvitella vielä miten paljon enemmän kuin ketään muuta tulet rakastamaan omaa lastasi. :o)