Mminulla on ollut parisuhde ongelmia ja aikaisemmin työ stressasi. Nyt olen ollut lomalla ja töihin palaaminen tuntuu ylivoimaiselta. Koko loman aikana en ole pystynyt rentoutumaan. Koko ajan on raskas, ahdistava tunne päällä. Tuntuu että en pääse työasioista eroon, pienistäkään asioista. lisäksi kaikki muutkin asiata painavat. Kaikki asiat tuntuvat raskailta ja ylivoimaisilta. Viime päivät olen vain nukkunut ja maannut, katsellut televisiota. Kodin hoito on jäänyt täysin. Silti, välillä on parempiakin hetkiä joukossa. Joskus ajattelen että olen luontaisesti laiska. Ehkä ei vain huvita mennä töihin. Toisaalta, töissä keskittymiskykyni on mennyt todella huonoksi. Mokailen, unohtelen, asiat jäävät kesken.
Mistä oikein tietää että loppuun palaminen on lähellä? En pysty menemään lääkäriin. En todellakaan tiedä mitä sanoisin. Pelkään, että jos en osaa sanoa asioita oikein, minua ei oteta tosissaan ja nolaan itseni. Olisiko kellään mitään neuvoja.
Mistä oikein tietää että loppuun palaminen on lähellä? En pysty menemään lääkäriin. En todellakaan tiedä mitä sanoisin. Pelkään, että jos en osaa sanoa asioita oikein, minua ei oteta tosissaan ja nolaan itseni. Olisiko kellään mitään neuvoja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun aloin olla aivan lopussa ja ystäväni sanoivat, että nyt lääkäriin, ajattelin ihan samalla tavalla kuin sinä. Mitä jos lääkäri ei uskokaan, mitä jos olenkin liian asiallinen, mitä jos ... Yhden illan jossiteltuani varasin lääkärille ajan. Kun lääkäri kysyi ensimmäisen kysymyksen, aloin vain itkeä vuolaasti. Sitten sain sanottua, että olen aivan loppu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tämän jälkeen lääkäri alkoi esittää kysymyksiä ja minä vastasin. Poistuin vastaanotolta sairaslomatodistuksen kanssa ja menin nukkumaan.
Minusta kuulosti, että sinulla saattaa olla jo hieman sellaisia (hiipivän) masennuksen oireita ilmassa, joten kannattaa mennä lääkäriin saman tien.
Tsemppiä!
kiitos vastauksestasi. Nyt on taas se hyvä hetki. Aamusta ei taas sitten tiedä...
Pelkään kuitenkin että lääkäri toteaa olevan normaalia väsymystä. Sehän olisi tietysti hyvä mutta kun tosiaan hetkittäin tuntuu että maailma kaatuu päälle ja varsinaista syytä en siihen osaa kertoa. Toisinaan on kauhea into ja energia ja välillä lamaannun täysin. onko tämä vain ailahtelevaa luonnetta...
Hienoa että sait apua! Tuli tuosta lääkärin esittämästä kysymyksestä mieleen, että ennen sairaslomaani melkein pahinta mitä pelkäsin, oli se, että joku saattaisi ohimennen kysyä töissä, että ?Mitä kuuluu?? tms, tai että jos olisin töissä ollessani vastannut puhelimeeni, ja joku olisi kysynyt tuollaista. Pelkäsin, että silloin ratkeaisin sellaiseen itkuun, jolla ei olisi loppua... Tsemppiä kaikille!
Voin lohduttaa, että uupumus yleensä pahenee hoitamattomana ja joku päivä sinun ei tarvitse enää miettiä uskooko kukaan vai ei koska elimistösi joka tapauksessa alkaa vielä rankemmin oireilemaan. Joten jos tahdot voit sotkea itsesi korvia myöten uupumukseen tai lähteä nyt topakasti lääkäriin selvittämään asiaa, jolloin kuntoutuminen on ajallisesti lyhyempi kuin vaikeassa uupumuksessa.
Hyvään uupumukseen kuuluu vuosien saatossa sekin, ettei enää edes käsitä olevansa väsynyt ja tottuu olemaan joka päivä alamaissa ja hirveän väsynyt. Siinä sivussa sitten saa tukahdutettua ihmissuhteita, jää harrasteet ja mielihyvät, innottomuus yleensä mitään kohtaan ja mikä parasta jos on työelämässä touhuaa kuin hullu työnsä ääressä saamatta loppujen lopuksi enää kovinkaan suuria aikaiseksi ylitöistä huolimatta.
Uupumushan ei ole selvästi tunnistettava sairaus, jonka kanssa kulkisi ympäriinsä vaikkapa pyörätuolissa ja keräisi myötätuntoa puoleensa. Suurin osa ihmisistä todellakin voi pitää uupumusta laiskan sekopään merkkinä ja taivastella ettei meidän suvussa ennenkään ole kuokan kanssa maahan tuuperruttu. Mutta olemme erilaisia ja jonkun on suvussakin kerran kaaduttava, että älyttäisiin ettei sitä kuokkaa tartte niin hirveästi koko ajan heilutella.
takana, kokemusta on. Viimeisellä kerralla alkoi työpaikalla tuntumaan, että ihan oksennan kohta koko touhulle. Itkuherkkyys on yksi viimeisimmistä merkeistä Se vaan alkaa eikä pysty lopettamaan. Mihinkään lehden lukuun ei jaksa keskittyä, muisti pätkii, ketään ei halua tavata. puhelimeen en vastannut. Kauppareissu vaatii ylettömän suuren tsemppauksen, monesti jäi tekemättä. Söin mitä kaapista löytyi.
Paras neuvo toipumislomalle on se, että tee sitä mistä tulee hyvä mieli. Vaikka sitten makaat päivän sohvalla.
On vielä paljon yleisessä asennoitumisessa parantamisen varaa. Eivät läheiset eikä kukaan todellakaan tajua miten totaalista uupumus voi olla. Ei silloin jaksa muista huolehtia kun ei itsestäänkään.
Parasta on mennä lääkäriin ajoissa. Toipuminen todella silloin nopeampaa. Uskon että saat asiallisen kohtelun siellä. Osaavat ne kysellä. Tuttava juuri kävi vastaavanlaisessa tilanteessa. Kai siellä serlaa kului. Lääkäri oli sitten kyseltyään sanonut: Ihan selvä tapaus.
unohtui kun niin päivänselvä. Yöunet menee, ei pysty rentoutumaan. Työasiat ym. pyörii vaan mielessä ja yö tuntuu liian lyhyeltä. Aamulla ihan rättiväsynyt. Töihinmeno ei kiinnosta lainkaan, päinvastoin on tunne: mitenkähän tämänkin päivän jaksaa. Piti ajatella tunti kerrallaan, lopulta vain hetki kerrallaan. Jos vähänkin ylimääräistä häikkää, niin jo katkesi kamelin selkä oitis. Rutiinit hoituivat kyynisesti puskemalla vaan.
Todellakin mua myös oksetti töissä ja itkuherkkyys oli tosi pinnassa. Hyviä ajatuksia sinulla. Kaikkea hyvää sulle!