Miten te muut nuoret äidit/odottajat olette kertoneet vanhemmillenne raskaudesta? Minä olen 19-vuotias, mutta tuleva yksinhuoltaja. Poikaystävän kanssa erottiin muutaman kuukauden jälkeen, eivätkä vanhemmat tavanneet häntä ikinä.
Vanhempani ovat jo aika vanhoja, ja ovat aina olleet sitä mieltä että lapsia hankitaan vasta avioliitossa. Miten uskaltaa kertoa? Olen rv 14.
Vanhempani ovat jo aika vanhoja, ja ovat aina olleet sitä mieltä että lapsia hankitaan vasta avioliitossa. Miten uskaltaa kertoa? Olen rv 14.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei,
ota vaan asia rohkeasti esiin mahdollisimman pian. Alkuhämmästyksen jälkeen kaikki menee varmasti hyvin. Tärkeintä on, että itse tiedät, mitä haluat. Aina asiat eivät mene niinkuin suunnitellaan. Hyvää jatkoa ja onnellista odotusta!
mutta kyllä se iloksi muuttuu! Niin on käynyt kautta aikojen. Oma lapsenlapsi on vanhemmillesi kuitenkin sellainen aarre, että joku mies sinne tai tänne ei tunnu sen rinnalla missään - kunhan ajatukseen tottuu.
Kun olet vasta 19-vuotiaita, eivät vanhempasi mitään yhdeksänkymppisiä voi olla. Kyllä he kestävät uutisen, ja ovat sitä paitsi nähneet paljon enemmän kaikenlaista kuin sinä.
Ja vielä yksi juttu: Mitä muitakaan vaihtoehtoja sinulla on? Eli siitä vaan ja mahdollisimman pian.
Hyvää kesää!
Moikka!
Mä olen 17 vuotias äiti. Mulla oli sama ongelma kun sulla kun aloin odottaa.. Tai no mulla oli mies, mutta äiti ei ollu sitä vielä kertakaan nähny. Mut äidillä vankka mielipide siitä, että lapsia tehdään vasta kun ollaan saavuttu avioliiton onnelliseen satamaan.
Mä venytin venytin sitä kertomista äidille ja taisin lopulta olla jo viidennellä kuulla kun vasta kerroin. Oli hyvä peitellä kun olen hieman pyöree muutenkin eikä vatta kasvanu kun vasta viimosina kuukausina :D
No sit kun kerroin olin varma et äiti huutaa saman tien et ulos, mut toisin kävi. Olihan se eka järkyttyny ja paasas jotain yh äidin elämästä. (en siis sanonu mitään miehestä) pari päivää meni ja tuleva mummi oli jo ihan intoa täynnä ja kaikki periaatteet ja mielipiteet unohtu jonnekin. Sain sit kerrottua viikon sen jälkeen kun olin raskaudesta kertonu ni vasta et ukkokin löytyy.. Nyt se ihastelee melkein joka päivä sen pientä silmäteräänsä ja päivä on pilalla jolle se nää likkaa..
Joten ihan rohkeesti vaan kertomaan.. sä olet kummiskin mua vanhempi ym ni eiköhän ne sinunkin porukat sen sulata aika nopeesti, kun alkujärkytys on menny pois :)
Hyvää kesää ja ihanaa odotus aikaa.. Sellasta mulle ei suotu viime kesänä kun oli pahoinvoinnit päällä :D
Eipä tuo oikeastaan ole paha vanhemmille ilmoittaa kun olet kuitenkin jo täysi-ikäinen ja omillaan toimeen tuleva, itse olen 15 ja pitäisi tässä saada kohtapuoliin vanhemmille kerrottua. Kuvitteleppa itsesi minun tilanteeseeni. ;)
Minä olen samanikäinen kuin sinä, 19 vee.
Äitini oli ERITTÄIN jyrkkämielinen, seksiä vasta avioliitossa ja niinpäinpois. Minulla oli kuitenkin poikaystävä ja kihlauduimmekin ennen vauvauutista.
En uskaltanut kertoa raskaudesta ennenkuin se alkoi selvästi näkyä, muistaakseni viikolla 28.
Ei kannata venyttää ainakaan niin pitkään. Enemmän oli vihaisena raskauden salailusta kuin itse raskaudesta. Ja nyt hoitaa erittäin onnellisena 4 viikkoista tyttärenpoikaa:).
Mä olin kanssa 19 vuotias kun aloin odottamaan poikaani.Itse en uskaltanut kertoa vanhemmilleni sillä luulin että alkaa jäkätys siitä kun jää koulu kesken.Siskoni kertoi äidilleni.Hän oli todella iloinen puolestani eli otti asian ihan eri tavalla kuin kuvittelin.Isälleni kerroin puhelimessa ja sanoin myös että pidän lapsen.Hän sanoi minulle että kaunis ajatus ja oli todella iloinen puolestani.
elikkä seurustelitko tän kyseisen jätkän kanssa muutaman kuukauden, sitten tulit raskaaksi????
ei hemmetti!suunnittelitko yksinäs lapsen saamista tämän jätkän kanssa, vai kysyitkö edes häneltä haluaako hän lapsia?ei noin suhteen alussa kannata tai ole edes järkevää alkaa tekemään lapsia!se kannattaa aina olla n. vuosi tai kaksi ainakin suhteessa, ennenkuin harkitsee/tekee lapsen/lapsia suhteen toisen osapuolen kanssa. ja asiasta kannattaa myös keskustella, että onko toinen edes valmis saamaan lapsen. tuollainen hätäily ja noin tärkeistä asioista yksin päättäminen ei ole hyvästä tai edes järkevää..jos olisit odottanut suhteessa kauemmin, ja oppinut tuntemaan tämän jätkän paremmin niin et välttämättä olisi nyt tuossa tilanteessa, vai mitä luulet..?sitä saa joskus ajatella asioita järkevästikin...
ja sinun ongelma oli?? ei kuule kaikki voi sille mitään että lapsi tulee suunittelematta,kun ehkäisy ei 100% varmaa. ainoa varma ehkäisy on selibaatti,eli ihmisten pitäis elää kaks ensimmäistä seurusteluvuotta selibaatis jotta varmasti tietää mitä mieltä mieskin asioista on??? Ja maailma on nykyään täynnä yksinhuoltajia. onko niissä jotai vikaan,kun noin morkkaat ihmisiä siitä että on tulossa yh-äidiksi?? Ja sitäpaitsi kun sanoit että kahden vuoden seurustelun jölkeen voi alkaa miettiä vasta lasten hankintaa,niin tuliko sinulle edes mieleen että jokainen ihminen on yksilö ja jotkut tuntee esim 2kk seurustelun jälkeen todellakin että ovat luodut toisilleen ja valmiit vanhemmaksi,niin silti pitäis odottaa. eiköhän ole kuule ihan ihmisten oma asia mitä elämällään tekee...
alkuperäiselle toivotan onnea lapsen saannista,toivottavasti yh-äitinä kaikki sujuu ja saat tukea muilta!
Pillerit pettivät, en suunnitellut mitenkään lapsen hankkimista. Tuleva isä sanoi, että saan itse päättää mitä lapsen kanssa teen. Hän tukee rahallisesti, vaikka ei haluakkaan vielä "isäksi". Tähän tilanteeseen ei olisi vaikuttanut seurustelun pituus, tuleva isä ei halua isäksi moneen vuoteen vielä.
Toteat että mies tukee taloudellisesti.
Ok hyvä niin, mutta mielensä voi muuttua.
Joten lapsen synnyttyä on syytä tehdä sosiaaliviranomaisten luona isyydentunnustus ja lastenvalvojan luona sopimus elatuksesta.
Ellet sitten itse ole niin varakas, ettei moisella ole väliä.