Vittu, että asiat on päin helvettiä.
Tutustuin duunin kautta noin vuosi sitten erääseen tyttöön, jonka kanssa synkkasi alusta asti todella hyvin. Siinä vaiheessa hän oli kaiketi sinkku, mutta koska olimme kollegoita, en rohjennut pyytää häntä treffeille. Tiedättehän, työpaikkaromanssit ovat aina riski; riski, jota minä en uskaltanut ottaa. Sittemmin hän löysi kundikaverin, mutta me jatkoimme ystävinä. Ystävyys on hieno asia, mutta kun haluaisi olla jotain enemmän, niin pelkkä ystävyys ei tunnu riittävän. Ei tässä mitään, jos olisin varma, että ko. neito ei minusta pitäisi. Silloin nostaisin kädet pystyyn ja unohtaisin hänet. Mutta hän on rivien välistä vihjaillut, että hänellä on lämpimiä tunteita myös minua kohtaan. Olemme tapailleet kahvin (ei päiväkahvin, harmi sinänsä) merkeissä ja halailleet sekä suudelleet toisiamme poskelle, mutta voi hitto soikoon, viimeeksikin meinasin suudella suulle intohimoisesti, kunnes (onneksi) tajusin, että tämä neitohan seurustelee, jopa ilmeisen onnellisesti. En ole suhteen rikkojatyyppiä, joten mopo on toistaiseksi pysynyt käsissä. En sitten tiedä, pitäisikö siitä olla onnellinen vai pahoillaan; vähän kakspiippuinen juttu. Kismittää vaan, kun tiedän, että jos tilanne olisi toinen, meistä tulisi helvetinmoinen pari. Salaa toivon, että hänellä menisi poikki nykyisen poikaystävänsä kanssa. Oikein hävettää myöntää tuollaista... =/ Toisaalta haluaisin, että tämä neito lakkaisi olemasta kiinnostunut minun seurastani, sillä halaukset tekevät oikeastaan tosi pahaa, kun niiden pitää olla kaverillisia eikä voi oikeasti näyttää tunteitaan. Harvoin olen tavannut naista, joka on huumorintajultaan samalla aaltopituudella kanssani ja jonka kanssa tulee aidosti hyvä fiilis; voi olla oma itsensä eikä tartte esittää parempaa kuin on. Vielä kun tähän yhdistetään maailman kauneimmat silmät ja viehättävin hymy niin paketti on suht hyvin kuosissa.
Sääli, että tästä paketista pääsee nauttimaan joku muu kuin minä.
Terveisin,
"En ole katkera, mutta..."
P.S. Jotta homma ei vaikuttaisi liian helpolta niin pitänee vielä mainita, että minäkin olen varattu.
Tutustuin duunin kautta noin vuosi sitten erääseen tyttöön, jonka kanssa synkkasi alusta asti todella hyvin. Siinä vaiheessa hän oli kaiketi sinkku, mutta koska olimme kollegoita, en rohjennut pyytää häntä treffeille. Tiedättehän, työpaikkaromanssit ovat aina riski; riski, jota minä en uskaltanut ottaa. Sittemmin hän löysi kundikaverin, mutta me jatkoimme ystävinä. Ystävyys on hieno asia, mutta kun haluaisi olla jotain enemmän, niin pelkkä ystävyys ei tunnu riittävän. Ei tässä mitään, jos olisin varma, että ko. neito ei minusta pitäisi. Silloin nostaisin kädet pystyyn ja unohtaisin hänet. Mutta hän on rivien välistä vihjaillut, että hänellä on lämpimiä tunteita myös minua kohtaan. Olemme tapailleet kahvin (ei päiväkahvin, harmi sinänsä) merkeissä ja halailleet sekä suudelleet toisiamme poskelle, mutta voi hitto soikoon, viimeeksikin meinasin suudella suulle intohimoisesti, kunnes (onneksi) tajusin, että tämä neitohan seurustelee, jopa ilmeisen onnellisesti. En ole suhteen rikkojatyyppiä, joten mopo on toistaiseksi pysynyt käsissä. En sitten tiedä, pitäisikö siitä olla onnellinen vai pahoillaan; vähän kakspiippuinen juttu. Kismittää vaan, kun tiedän, että jos tilanne olisi toinen, meistä tulisi helvetinmoinen pari. Salaa toivon, että hänellä menisi poikki nykyisen poikaystävänsä kanssa. Oikein hävettää myöntää tuollaista... =/ Toisaalta haluaisin, että tämä neito lakkaisi olemasta kiinnostunut minun seurastani, sillä halaukset tekevät oikeastaan tosi pahaa, kun niiden pitää olla kaverillisia eikä voi oikeasti näyttää tunteitaan. Harvoin olen tavannut naista, joka on huumorintajultaan samalla aaltopituudella kanssani ja jonka kanssa tulee aidosti hyvä fiilis; voi olla oma itsensä eikä tartte esittää parempaa kuin on. Vielä kun tähän yhdistetään maailman kauneimmat silmät ja viehättävin hymy niin paketti on suht hyvin kuosissa.
Sääli, että tästä paketista pääsee nauttimaan joku muu kuin minä.
Terveisin,
"En ole katkera, mutta..."
P.S. Jotta homma ei vaikuttaisi liian helpolta niin pitänee vielä mainita, että minäkin olen varattu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
aivan hyvin mä oisin voinut kirjoittaa ton! jollain muullakin on näköjään samanlaisia fiiliksiä...
ite oon yrittäny vältellä liikkumasta paikoissa (baareissa) joissa on mahdollista nähdä sitä mukavaa tyttöä. on se ainakin tähän mennessä auttanut, en tiedä mitä tapahtuu sitten jos vielä näen sen...