Kadun varjoisampi puoli
Vielä seuraat, vaikka ilta laskeutuu
ei laske katseesi, vaikka yö jo saapuu
kadut kylpevät aaveiden tanssiessa ympärilläni
tartun, kosketan, vaan aina menetän
yhä uudestaan, kompuroin ja etsin nimeäsi
kirjoituksiasi
seinistä, vaahterapuiista, jalavista
merkkejä siitä, että olisit täällä
ihmiset tallovat yhä neilikoita,
kompastuvat omiin muistoihin,
joita tuuli on kylvänyt, yhä sydämiin
Vielä seuraat, vaikka ilta laskeutuu
ei laske katseesi, vaikka yö jo saapuu
kadut kylpevät aaveiden tanssiessa ympärilläni
tartun, kosketan, vaan aina menetän
yhä uudestaan, kompuroin ja etsin nimeäsi
kirjoituksiasi
seinistä, vaahterapuiista, jalavista
merkkejä siitä, että olisit täällä
ihmiset tallovat yhä neilikoita,
kompastuvat omiin muistoihin,
joita tuuli on kylvänyt, yhä sydämiin
Vastaukset 2
Vanhimmat
kulkiessani
etsin askeltesi jälkiä
vaan sade ne oli pessyt pois
Samoja katuja olin kulkenut usein
ennenkin vaan en tuntenut niitä
omikseni, yksin vaelsin
kujia ylös ja alas
mutta tavannut sinua en
Päivä oli jo mennyt nukkumaan
minä palasin kotiin
pimeisiin huoneisiin
ei vastassa ollut kukaan
Rohkenin kirjoittaa jonkinlaisen vastausrunon,
toivottavasti sinulla ei ole mitään sitä vastaan.
Hieno oli runosi jälleen alusta loppuun ja kolme viimeistä säettä oli erityisesti mieleeni
Ei tietenkään =]
Mukava kun joku vastaa, kommentoi, kirjoittaa. Se tarkoittaa, että kirjoituksesi on herättänyt jotain, eikä jättänyt kylmäksi, tai ettei viestiäsi ole ymmärretty.