Sitten vielä pohdintaa "jumalan" alkuperästä.
Itse sanana "jumala" on epäselvä. Ei tiedetä, mitä sanalla on alunperin tarkoitettu, eikä edes sitä, onko se alkuperäinen suomalainen sana vai lainasana. Joka tapauksessa se on ilmeisesti tarkoittanut jotain palvottavaa, joko paikkaa tai henkilöä. Eräs teoria sanan alkuperästä on, että sana olisi muodostunut kahdesta arabiankielisestä sanasta, nimittäin sanasta "Jum", joka ilmeisesti (en ole aivan varma, pyydän anteeksi, jos olen väärässä) tarkoittaa aikaa, päivää jne. (ilmeisesti sama kuin heprean "Jom" vrt. "Jom kippur") ja Jumalan nimestä "Allah", tästä "Jum Allah", "Jumala", joka tarkoittaisi kutakuinkin "Allah:n päivä", t.s. Tuomiopäivää. Tätä ei kuitenkaan ole todistettu, joten se on vain yksi teoria muiden joukossa.
Kuitenkin itse sanan "jumala" merkityksestä on päästävä yksimielisyyteen tyydyttävällä tavalla, ennen kuin on mieltä puhua siitä. Muuten käy niin, että toinen puhuu kepistä ja toinen porkkanasta. Ehdottaisin väliaikaisesti, että vastedes "jumalaan" viitataan merkityksessä "joku (tai jokin), jota palvotaan". Ja kun viitataan nimenomaan Islamiin on johdonmukaista kirjoittaa se isolla alkukirjaimella. Ei tarvinne perusteluita?
Jumala hypoteesinä.
Tämän tarkoituksena ei edelleen ole todistaa Jumalan olemassaoloa, vaan ainoastaan selventää käsiteestä ”jumala” puhumista. Nyt pyrin tarkkaillemaan sanaa ”jumala” puhtaasti hypoteettisessä merkityksessä.
Mikäli lähestytään ”jumala”-sanaa puhtaasti oletuksellisesti, on syytä pitää mielessä seuraava. Tällöin ”jumala”, mihin sillä sitten viitataankaan, on oletusarvo, jolloin selvyyden vuoksi on hyvä erotella sana merkityksessä ”joku (tai jokin), jota palvotaan” uskonnon, tässä tapauksessa lähinnä Islam:n, näkemyksestä siitä.
Tähän loppuun vielä lyhyt selvennys Islam:n näkemyksestä asiaan.
Arabian ”jumalaa” (pienellä) vastaava sana, ”ilah”, tarkoittaa suurin piirtein juuri tuota (”joku tai jokin, jota palvotaan”). Kun siihen lisätään etuliite ”Al”, joka on suomeksi suurinpiirtein ”lopullinen” tai ”ehdoton”, ”varma” jne., tulee tästä Allah, joka on Jumalan nimi arabiaksi, ja joka suomeksi siis tarkoittaa suurinpiirtein ”lopullinen palvonnan kohde” tai ”korkein palvonnan kohde”.
Tämä on siis islam:n näkemys Jumalasta, joten tämä ero on hyvä pitää mielessä puhuttaessa ”jumalasta” muodossa tai toisessa.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa. Palataan taas asiaan (toivottavasti) antoisten keskustelujen merkeissä, jos Jumala suo!
Itse sanana "jumala" on epäselvä. Ei tiedetä, mitä sanalla on alunperin tarkoitettu, eikä edes sitä, onko se alkuperäinen suomalainen sana vai lainasana. Joka tapauksessa se on ilmeisesti tarkoittanut jotain palvottavaa, joko paikkaa tai henkilöä. Eräs teoria sanan alkuperästä on, että sana olisi muodostunut kahdesta arabiankielisestä sanasta, nimittäin sanasta "Jum", joka ilmeisesti (en ole aivan varma, pyydän anteeksi, jos olen väärässä) tarkoittaa aikaa, päivää jne. (ilmeisesti sama kuin heprean "Jom" vrt. "Jom kippur") ja Jumalan nimestä "Allah", tästä "Jum Allah", "Jumala", joka tarkoittaisi kutakuinkin "Allah:n päivä", t.s. Tuomiopäivää. Tätä ei kuitenkaan ole todistettu, joten se on vain yksi teoria muiden joukossa.
Kuitenkin itse sanan "jumala" merkityksestä on päästävä yksimielisyyteen tyydyttävällä tavalla, ennen kuin on mieltä puhua siitä. Muuten käy niin, että toinen puhuu kepistä ja toinen porkkanasta. Ehdottaisin väliaikaisesti, että vastedes "jumalaan" viitataan merkityksessä "joku (tai jokin), jota palvotaan". Ja kun viitataan nimenomaan Islamiin on johdonmukaista kirjoittaa se isolla alkukirjaimella. Ei tarvinne perusteluita?
Jumala hypoteesinä.
Tämän tarkoituksena ei edelleen ole todistaa Jumalan olemassaoloa, vaan ainoastaan selventää käsiteestä ”jumala” puhumista. Nyt pyrin tarkkaillemaan sanaa ”jumala” puhtaasti hypoteettisessä merkityksessä.
Mikäli lähestytään ”jumala”-sanaa puhtaasti oletuksellisesti, on syytä pitää mielessä seuraava. Tällöin ”jumala”, mihin sillä sitten viitataankaan, on oletusarvo, jolloin selvyyden vuoksi on hyvä erotella sana merkityksessä ”joku (tai jokin), jota palvotaan” uskonnon, tässä tapauksessa lähinnä Islam:n, näkemyksestä siitä.
Tähän loppuun vielä lyhyt selvennys Islam:n näkemyksestä asiaan.
Arabian ”jumalaa” (pienellä) vastaava sana, ”ilah”, tarkoittaa suurin piirtein juuri tuota (”joku tai jokin, jota palvotaan”). Kun siihen lisätään etuliite ”Al”, joka on suomeksi suurinpiirtein ”lopullinen” tai ”ehdoton”, ”varma” jne., tulee tästä Allah, joka on Jumalan nimi arabiaksi, ja joka suomeksi siis tarkoittaa suurinpiirtein ”lopullinen palvonnan kohde” tai ”korkein palvonnan kohde”.
Tämä on siis islam:n näkemys Jumalasta, joten tämä ero on hyvä pitää mielessä puhuttaessa ”jumalasta” muodossa tai toisessa.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa. Palataan taas asiaan (toivottavasti) antoisten keskustelujen merkeissä, jos Jumala suo!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielenkiintoinen tuo sinun näkemyksesi.
Jumi, Juma, Jom, Jomi, Jomala, Jumal, Jamal, Jumala. Kaikkia näitä esiintyy suomalais-ugrilaisten kansojen Jumalaa tarkoittavana sanana.
Jomala niminen paikkakunta löytyy nykyiseltä ahvenanmaalta, mutta nimi osoittaa ahvenanmaankin joskus kuuluneen suomalais-ugrilaisten kansojen paikaksi.
Jumi, Jom ja Jomi ovat Eestissä ja nykyisellä Venäjällä esiintyviä sanoja.
Jamal Siperiassa viitannee myös Jumalaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jamal).
Suomessa tunnetaan kirosanat kuten Juman'kautta tai Jumal'auta.. Mistä lienee ?
Jomala voisi olla Jomin paikka (huom. -la, esim. mummola). Tai se voisi olla se Jom'al(l)a(h) kuten esität.
Jumala, Jumal voivat olla ehkä opittu ääntämään kuten ruotsalaiset ääntävät sanan keskellä olevan o:n u:ksi. Ovat sitten sanoessaan Jomala sanoneet Jumala ja suomalaiset ovat oppineet sanomaan samoin ja myöhemmin kirjoittaneet kuten sanovat.
Nämä kaikki ovat spekulaatioita, mutta eikö olekin mielenkiintoista että vanha sana kuin Jumala voisi olla tosiaan jopa Assyrian, Persian tai Mesopotamian ajoilta asti.
Tämä saattaa jopa olla myöhemmin tärkeä asia, kun raamatun kansojen liikkeistä halutaan ottaa selvää. Katsokaa linkit : www.britam.org/issachar.html ja www.britam.org/tribes.html
"Nämä kaikki ovat spekulaatioita, mutta eikö olekin mielenkiintoista että vanha sana kuin Jumala voisi olla tosiaan jopa Assyrian, Persian tai Mesopotamian ajoilta asti."
On hyvinkin mahdollista, että jotkut sanat eri kielissä ovat yhteydessä toisiinsa. Esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla: Esim. Turkin "minua" ja "sinua" tarkoittavat sanat ovat "män" ja "sän" (vrt. "minä" ja "sinä"). Ja sankriitin "sataa"(lukua) tarkoittava sana on juuri sama, "sata". Ja jossain aasian maassa "kävelyä" tarkoittava sana oli (muistaakseni) "askeltaa" tai jotain sinne päin. Joten tältä pohjalta ei ole ollenkaan kaukaa haettua että asia olisi juuri niin kuin sinä sanot.
P.s. olen myös lukenut, että "suomi" tulisi sanasta "sumer", joka siis viittaisi muinaisiin sumerialaisiin. Mene ja tiedä...
Sattumalta tapahtuu hyvinkin uskomattomia asioita. Niitä tapahtuu paljon, joten sitä voi pitää arkipäivään kuuluvana.
Nuo toisiaan muistuttavat sanat eri kielissä näyttävät juuri sattuman aikaansaamilta.
"Sattumalta tapahtuu hyvinkin uskomattomia asioita."
Mikä on "sattuma" ja kuinka se toimii?
"Niitä tapahtuu paljon, joten sitä voi pitää arkipäivään kuuluvana."
Kts. ed.
"Nuo toisiaan muistuttavat sanat eri kielissä näyttävät juuri sattuman aikaansaamilta."
Voi olla, että "näyttävät". Kuu "näyttää" pieneltä, vaikkei se sitä ole. Joten?
P.s. Mikä on "sattuma" ja kuinka se toimii?
Sattuma on sellainen, kun löytää heti etsimänsä suuresta vaihtoehtojen joukosta. Tavallisesti ei heti osu oikeaan, mutta jos osuu heti, se on sattumaa.
Älä kysele tänään enempää.
koeta ensin hankkia kannuksesi tieteen saralla ja tulet sitten vasta oppejasi ja teesejäsi tänne saarnaamaan.
Ettei menisi liikaa arvailuksi, niin suomen kielen jumala-sanan etymologia on aika hyvin selvillä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumala