Päivä uusmaalaisen kaupunkilaismaatilalla
(mm. historiamme suurimmat perinnöt mahdollistavat esim. oman tuvan ja perunamaan monille maalle kaipaaville)
[ ... muuttoaalto laskelmien mukaan tapahtuu asutuskeskittymiin ja pääkaupunkiseudulle vielä seuraavienkin parinkymmenen vuoden aikana; maaseutu autioituu ja palvelut kuihtuvat - tyypillistä uutisointia päivästä toiseen, mutta mitä tuleekaan tapahtumaan? ... ]
Kesäisin joka viikonlopun autojonot matkaavat maaseudulle, rannoille, mökeille ja mummolaan ja verenperinnön synnyinsijoille. Moni suomalainen kaipaa vettä kohdukseen ja maaseudun hiljaisuutta sekä vihreyttä rauhakseen. Mummon mökit nousevat arvossaan ja kaupunkilainen ahertaa yhä useammin omassa lintukodossaan palauttaen mieliin isoisien ja -äitien työnjälkeä.
Päivä uusmaalaisen kaupunkilaisen maatilalla ei ole viljelyä ammattitarkoituksessa, se ei ole lypsyaikoja aamuisin, se ei ole myöskään jatkuvaa halkometsää, kuten oli vielä maalla niin tavallista muutamia vuosikymmeniä sitten. Päivä kaupunkilaisen "maalla" on saunapuiden tekoa, aitan laudoitusta, saunan lattian laatoittamista - se on kaikkea sitä pientä puuhastelua, mistä peruskaupunkilainen on jäänyt paitsi toimistoissaan ja konttoreissaan.
Päivä maalla talkoissa on ruumiintyötä, joka yllättää monen fyysiseen työhön tottumattoman lihaskunnon. Moottorisaha, puhumattakaan pokasahasta, onkin väsyttävä ilmestys, mutta se tuntuukin mukavalta auringon paahtaessa ylivoimasella ultraviolettisäteilyllä selkään. Maalla on mukavaa - sanoo jo muinoinen laulu, ja niin se onkin: Rauha, hiljaisuus, yksinolo - hilippaseminen alastomana oman pikku peltotilkun ympäri on halpa ja luontoa säästävä toimi omaksi viihdykkeeksi.
Nyt olevat aktiivisukupolvet ovat saamassa historiamme suurimmat perinnöt. Nämä perinnöt tuovat eloa maaseudulle. Kaupunkilaiset ostavat enenevästi omia maatilkkujaan - maaseutu saa uusia asukkaita, meille syntyy uusmaalaiset, joille elämänarvot ovat muuttumassa luonnoksi, harmoniaksi ja arvostukseksi maata kohtaan, joka meidät kuitenkin viime kädessä elättää.
Suomi on suuri maa asua. Meillä on ainutlaatuisen rehevä, ihmisistä miltei autio rauhan tyyssija ja luonnoltaan rikas ja puhuttava maaseutuluonto, jossa ihmisen mieli lepää. Tähän miljööseen lähivuosina hakeutuu yhä useampi kiireeseen, ruuhkiin, saasteisiin ja jatkuvaan meluun kyllästynyt väestön osa - ainakin osaksi aikaa. Tämän kaiken monelta osin mahdollistavat mittavat perinnöt. Samalla monelle avautuu mahdollisuus palata luontoon ja palata sukunsa maille, mistä Suomen väkevyys, voima ja keskinäinen yhtenäisyys on vaikeina hetkinä hätää hoitamaan lähtenyt.
Päivä maaseudulla on henkistä voimaa uupuneelle kaupunkilaiselle, se on terapiaa vetten ja humisevien metsien ääreltä. Hetket maalla ovat vaihtelua, se on myös kysyntää muutoin toistaiseksi autioituvalle maaseudulle, jossa usein on erinomaiset ja kiireettömät palvelut myös kaupunkilaisille.
Suomi virallisten tilastojen mukaan kasautuu väestökeskuksiin. Epävirallinen tieto kertoo, että monet ovat jo kyllästyneet hälinään, oravanpyörälliseen juoksukiertoon, ruuhkaisiin terveyskeskuksiin, pinnan alla piilevään väkivaltaan kuin muihin vaikeuksiin, mitä kasautuvat ihmislaumat yhä suuremmissa kerrostaloissa synnyttävät. Huomenna monille avautuu aivan uusi mahdollisuus - se on muutto maalle, perintömaille tai muutoin omistusjärjestelyjen kautta punaiseen mökkiin oman perunamaan viereen. Kaupunkiin saattaa siitä huolimatta jäädä monelle koti satunnaisia käyntejä varten.
Maaseutu on luonnon väkevyyttä, se on aidon lehmänlannan tuoksua, kuin myös ääniä, jotka ovat monien korvasta jo kadonneet. Maalla on käden työlle aina tehtävää. On vain omasta tahdosta kiinni, kuinka palauttaa sitä tekemisen riemua ja havaintoa, että osaa se konttoristi, myyntimies, filosofi kuin sairaanhoitaja ja pappikin vääntää muutakin kuin allekirjoituskynää, rattia ja kirjaa - niin suurta kuin pientäkin.
Maaseutu on tullut vaihtoehdoksi. Paluumuutto on tullut piristykseksi riutuville pienkunnille. Kansalaiset eivät kaikki halua tornitaloja, neljiä maanalaisia kerroksia, metroja kuin jalkapallokentän kokoisia parkkipaikkoja autoilleen, joita jo pitää olla kaksi per perhe. Maallakin tuo auto tarvitaan - ehkä se huomenna tankataan sianpaskasta tehdyllä biopolttoaineella omasta tilabiotankista. Ehkä muutoinkin paluumuutto ideoittaa aivan uusia ratkaisuja kiihtyvään ilmastomuutokseen, joka ajaa ylitsemme vääjäämättä. Maaseutua odottaa uusi investointien aalto - ellei sitten kaupunkilainen vaadi aivan kaikkeen sähköä, energiaa ja apuvälineitä kätensä helpotteeksi.
Maalla kulutus voisi olla pienempää ja luonnollisempaa - ehkä paluu maalle ratkaisee luomun, omavaraistuotannon ja riippumattomuuden sekä tuottaa mielenrauhan vedestä, metsästä ja pöllön huhuilusta kuin suden ulvonnasta - olemmehan osa luontoa, jota olemme jo nyt raiskanneet ylitse sen kestokyvyn.
Ilkka Luoma
[email protected]
http://ilkkaluoma.blogspot.com
---------------------------------------------
Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
(todellisuudessa tapahtunut 3. kesäkuuta 2007, kuvasarjan maatilaa ei ole hankittu perintörahoilla)
1 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117794/ --- DSC_7552.JPG
Teksti
1950-luvun navetta saunoineen taka-alalla ja edessä hyvin pikaruokaloissa syönyt kaupunkilainen moottorisahan varressa kaadetun puun pätkinnässä - puu kaadettiin tuvan laajennuksen tieltä, tuonee uusia työtilanteita ja ostostapahtumia pienen kunnan työtätekeville vähäverisille kauppiaille.
2 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117806/ --- DSC_7556.JPG
Teksti
Kutsuivat maalla traktorin perässä ollutta värkkiä kahmuriksi - se oli suuri helpotus työssä, kun monisatakiloista puunrunkoa siirreltiin, tosin kuljetuksessa heijaava liike oli viedä kaupunkilaisen dieselfarkusta kylkipellit. Millaistahan olisi ollut sahaus vanhan ajan pokasahalla?
3 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117816/ --- DSC_7558.JPG
Teksti
Moni 1940- ja 50-luvuilla rakennettu hartiapankkitalo päätyy kaupunkilaisille tuomaan rauhaa, sielunhoitoa, puuhailua ja luontohetkiä äänien ja hajujen kanssa, jotka olivat kaupunkilaisen korvista ja nenistä jo hävinneet. Kaupunkilaiset haluavat apuvälineellistää maaseutuasumisensa, monia laitteita ja vempaimia tullaan hankkimaan paikallisesta "osuuskaupasta".
4 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117854/ --- DSC_7563.JPG
Teksti
Kytkin on yllättävän raskas täystehostettujen henkilöautojen jälkeen, mutta pohjaan se meni sittenkin. Vivut ja laitteet olivat rouvia tekoa, mutta taipuihan se harjoittelun jälkeen hikoilevan kaupunkilaisen allekirjoituskynäkourissakin. Monet maaseutujen traktorit ovat yllättävän vanhoja, kaikkea ei tarvitse alvariinsa vaihtaa!
5 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117858/ --- DSC_7564.JPG
Teksti
Monia apuvälineitä kulkeutuu ja hankitaan uusmaalaisten maaseutuasumuksiin helpotteiksi kädentyölle, jossa kaupunkilainen löytää uutta puhdetta sohvien valtakunnan jälkeen. Maalla on mukavaa, ainakin kesällä ja mukavissa pikkupuhteissa, mutta entä kun pakkanen paukkuu ja tuuli tuivertaa?
6 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117880/ --- DSC_7567.JPG
Teksti
Tähän aittaan meni tasan 30 noin 2,92 metristä panelilautaa, jotka oli hankittu paikallisesta liikkeestä tuoden kassavirtaa myös maaseudulle. Työ tehtiin itse - puuha oli terapiaa ja oli kiva tuntea hien virtaavan muuallakin kuin saunassa. Entä sitten, kun työ olisikin joka päiväistä?
7 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530256977/ --- DSC_7570.JPG
Teksti
Talkoiden jälkeen sauna virkisti, puu sellainen - tuhdit löylyt, ympäröivä rauha, hiljaisuus ja kiuasmakkara. Olut jäi juomatta, koska paluu kaupunkiin tapahtui autolla ja moottoripyörällä - 365 km. Isäntä kaupungista palasi vasta seuraavana aamuna kukon laulun aikoihin työmaalleen pääkaupunkiseudulle - työn piti uusmaalaisella jatkuman niin tilalla kuin kaupungissakin, mutta kuinka kauan Helsingissä?
(mm. historiamme suurimmat perinnöt mahdollistavat esim. oman tuvan ja perunamaan monille maalle kaipaaville)
[ ... muuttoaalto laskelmien mukaan tapahtuu asutuskeskittymiin ja pääkaupunkiseudulle vielä seuraavienkin parinkymmenen vuoden aikana; maaseutu autioituu ja palvelut kuihtuvat - tyypillistä uutisointia päivästä toiseen, mutta mitä tuleekaan tapahtumaan? ... ]
Kesäisin joka viikonlopun autojonot matkaavat maaseudulle, rannoille, mökeille ja mummolaan ja verenperinnön synnyinsijoille. Moni suomalainen kaipaa vettä kohdukseen ja maaseudun hiljaisuutta sekä vihreyttä rauhakseen. Mummon mökit nousevat arvossaan ja kaupunkilainen ahertaa yhä useammin omassa lintukodossaan palauttaen mieliin isoisien ja -äitien työnjälkeä.
Päivä uusmaalaisen kaupunkilaisen maatilalla ei ole viljelyä ammattitarkoituksessa, se ei ole lypsyaikoja aamuisin, se ei ole myöskään jatkuvaa halkometsää, kuten oli vielä maalla niin tavallista muutamia vuosikymmeniä sitten. Päivä kaupunkilaisen "maalla" on saunapuiden tekoa, aitan laudoitusta, saunan lattian laatoittamista - se on kaikkea sitä pientä puuhastelua, mistä peruskaupunkilainen on jäänyt paitsi toimistoissaan ja konttoreissaan.
Päivä maalla talkoissa on ruumiintyötä, joka yllättää monen fyysiseen työhön tottumattoman lihaskunnon. Moottorisaha, puhumattakaan pokasahasta, onkin väsyttävä ilmestys, mutta se tuntuukin mukavalta auringon paahtaessa ylivoimasella ultraviolettisäteilyllä selkään. Maalla on mukavaa - sanoo jo muinoinen laulu, ja niin se onkin: Rauha, hiljaisuus, yksinolo - hilippaseminen alastomana oman pikku peltotilkun ympäri on halpa ja luontoa säästävä toimi omaksi viihdykkeeksi.
Nyt olevat aktiivisukupolvet ovat saamassa historiamme suurimmat perinnöt. Nämä perinnöt tuovat eloa maaseudulle. Kaupunkilaiset ostavat enenevästi omia maatilkkujaan - maaseutu saa uusia asukkaita, meille syntyy uusmaalaiset, joille elämänarvot ovat muuttumassa luonnoksi, harmoniaksi ja arvostukseksi maata kohtaan, joka meidät kuitenkin viime kädessä elättää.
Suomi on suuri maa asua. Meillä on ainutlaatuisen rehevä, ihmisistä miltei autio rauhan tyyssija ja luonnoltaan rikas ja puhuttava maaseutuluonto, jossa ihmisen mieli lepää. Tähän miljööseen lähivuosina hakeutuu yhä useampi kiireeseen, ruuhkiin, saasteisiin ja jatkuvaan meluun kyllästynyt väestön osa - ainakin osaksi aikaa. Tämän kaiken monelta osin mahdollistavat mittavat perinnöt. Samalla monelle avautuu mahdollisuus palata luontoon ja palata sukunsa maille, mistä Suomen väkevyys, voima ja keskinäinen yhtenäisyys on vaikeina hetkinä hätää hoitamaan lähtenyt.
Päivä maaseudulla on henkistä voimaa uupuneelle kaupunkilaiselle, se on terapiaa vetten ja humisevien metsien ääreltä. Hetket maalla ovat vaihtelua, se on myös kysyntää muutoin toistaiseksi autioituvalle maaseudulle, jossa usein on erinomaiset ja kiireettömät palvelut myös kaupunkilaisille.
Suomi virallisten tilastojen mukaan kasautuu väestökeskuksiin. Epävirallinen tieto kertoo, että monet ovat jo kyllästyneet hälinään, oravanpyörälliseen juoksukiertoon, ruuhkaisiin terveyskeskuksiin, pinnan alla piilevään väkivaltaan kuin muihin vaikeuksiin, mitä kasautuvat ihmislaumat yhä suuremmissa kerrostaloissa synnyttävät. Huomenna monille avautuu aivan uusi mahdollisuus - se on muutto maalle, perintömaille tai muutoin omistusjärjestelyjen kautta punaiseen mökkiin oman perunamaan viereen. Kaupunkiin saattaa siitä huolimatta jäädä monelle koti satunnaisia käyntejä varten.
Maaseutu on luonnon väkevyyttä, se on aidon lehmänlannan tuoksua, kuin myös ääniä, jotka ovat monien korvasta jo kadonneet. Maalla on käden työlle aina tehtävää. On vain omasta tahdosta kiinni, kuinka palauttaa sitä tekemisen riemua ja havaintoa, että osaa se konttoristi, myyntimies, filosofi kuin sairaanhoitaja ja pappikin vääntää muutakin kuin allekirjoituskynää, rattia ja kirjaa - niin suurta kuin pientäkin.
Maaseutu on tullut vaihtoehdoksi. Paluumuutto on tullut piristykseksi riutuville pienkunnille. Kansalaiset eivät kaikki halua tornitaloja, neljiä maanalaisia kerroksia, metroja kuin jalkapallokentän kokoisia parkkipaikkoja autoilleen, joita jo pitää olla kaksi per perhe. Maallakin tuo auto tarvitaan - ehkä se huomenna tankataan sianpaskasta tehdyllä biopolttoaineella omasta tilabiotankista. Ehkä muutoinkin paluumuutto ideoittaa aivan uusia ratkaisuja kiihtyvään ilmastomuutokseen, joka ajaa ylitsemme vääjäämättä. Maaseutua odottaa uusi investointien aalto - ellei sitten kaupunkilainen vaadi aivan kaikkeen sähköä, energiaa ja apuvälineitä kätensä helpotteeksi.
Maalla kulutus voisi olla pienempää ja luonnollisempaa - ehkä paluu maalle ratkaisee luomun, omavaraistuotannon ja riippumattomuuden sekä tuottaa mielenrauhan vedestä, metsästä ja pöllön huhuilusta kuin suden ulvonnasta - olemmehan osa luontoa, jota olemme jo nyt raiskanneet ylitse sen kestokyvyn.
Ilkka Luoma
[email protected]
http://ilkkaluoma.blogspot.com
---------------------------------------------
Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
(todellisuudessa tapahtunut 3. kesäkuuta 2007, kuvasarjan maatilaa ei ole hankittu perintörahoilla)
1 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117794/ --- DSC_7552.JPG
Teksti
1950-luvun navetta saunoineen taka-alalla ja edessä hyvin pikaruokaloissa syönyt kaupunkilainen moottorisahan varressa kaadetun puun pätkinnässä - puu kaadettiin tuvan laajennuksen tieltä, tuonee uusia työtilanteita ja ostostapahtumia pienen kunnan työtätekeville vähäverisille kauppiaille.
2 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117806/ --- DSC_7556.JPG
Teksti
Kutsuivat maalla traktorin perässä ollutta värkkiä kahmuriksi - se oli suuri helpotus työssä, kun monisatakiloista puunrunkoa siirreltiin, tosin kuljetuksessa heijaava liike oli viedä kaupunkilaisen dieselfarkusta kylkipellit. Millaistahan olisi ollut sahaus vanhan ajan pokasahalla?
3 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117816/ --- DSC_7558.JPG
Teksti
Moni 1940- ja 50-luvuilla rakennettu hartiapankkitalo päätyy kaupunkilaisille tuomaan rauhaa, sielunhoitoa, puuhailua ja luontohetkiä äänien ja hajujen kanssa, jotka olivat kaupunkilaisen korvista ja nenistä jo hävinneet. Kaupunkilaiset haluavat apuvälineellistää maaseutuasumisensa, monia laitteita ja vempaimia tullaan hankkimaan paikallisesta "osuuskaupasta".
4 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117854/ --- DSC_7563.JPG
Teksti
Kytkin on yllättävän raskas täystehostettujen henkilöautojen jälkeen, mutta pohjaan se meni sittenkin. Vivut ja laitteet olivat rouvia tekoa, mutta taipuihan se harjoittelun jälkeen hikoilevan kaupunkilaisen allekirjoituskynäkourissakin. Monet maaseutujen traktorit ovat yllättävän vanhoja, kaikkea ei tarvitse alvariinsa vaihtaa!
5 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117858/ --- DSC_7564.JPG
Teksti
Monia apuvälineitä kulkeutuu ja hankitaan uusmaalaisten maaseutuasumuksiin helpotteiksi kädentyölle, jossa kaupunkilainen löytää uutta puhdetta sohvien valtakunnan jälkeen. Maalla on mukavaa, ainakin kesällä ja mukavissa pikkupuhteissa, mutta entä kun pakkanen paukkuu ja tuuli tuivertaa?
6 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530117880/ --- DSC_7567.JPG
Teksti
Tähän aittaan meni tasan 30 noin 2,92 metristä panelilautaa, jotka oli hankittu paikallisesta liikkeestä tuoden kassavirtaa myös maaseudulle. Työ tehtiin itse - puuha oli terapiaa ja oli kiva tuntea hien virtaavan muuallakin kuin saunassa. Entä sitten, kun työ olisikin joka päiväistä?
7 --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/530256977/ --- DSC_7570.JPG
Teksti
Talkoiden jälkeen sauna virkisti, puu sellainen - tuhdit löylyt, ympäröivä rauha, hiljaisuus ja kiuasmakkara. Olut jäi juomatta, koska paluu kaupunkiin tapahtui autolla ja moottoripyörällä - 365 km. Isäntä kaupungista palasi vasta seuraavana aamuna kukon laulun aikoihin työmaalleen pääkaupunkiseudulle - työn piti uusmaalaisella jatkuman niin tilalla kuin kaupungissakin, mutta kuinka kauan Helsingissä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
???
... mutta maitohan tulee Valintalon kylmäkaapista...
No, eipä näkynyt, muutoinkin kylällä oli hiljaista, "mutta huominen uuden päivän tuo..." :)
juontoKOURA,eikä mikään kahmuri.
sanotaan sitä rohmuriksikin... :)
Jutti sinänsä oli asiallinen!
Isoisäkö pojan opetti näsäviisaaksi, vai jäikö välistä pois sukupolvi?
Kiitos hyvästä kirjoituksesta, se voisi olla alkua kaupunkilaisten ja maalaisten lähentymiselle. Tämä ikiaikainen puolin ja toisin nokittelu voisi vihdoin loppua, tehdään tästä alku uudelle yhteisymmärrykselle!
Syyllistyn nokitteluun, myönnän! Joskus nokittelu on ihan tarpeenkin. Mutta Eskon oikaisu asiaan! Siinä on hyvä haaste. Miten maaseudulla asuva mäkitupalainen voisi tuntea kuuluvansa samaan kastiin, kuin naapuri maatalousyrittäjä?
Mäkitupalainen voi kokea tasa-arvoa, selittämällä itselleen" minähän maksan kaksinverroin, koska yhteiskunta vaatii minua maksamaan myös naapuri-isännän ja emännän toimeentulon. Me, johon minä kuulun maksamme kunnankantoa 75%, isäntä ja emäntä 0,4 %. Ja saavat 50 kertaa enemmin kuntaan sijoittamillaan veroilla kuin minä. Oikeestaan minulle ei jääkkään mitään.
2. Unohdetaan vääryys ja vyträydytään
Omavaraisuus kasvaa kun kaupunkilaiset ostavat hyljättyjä pientiloja ja alkavat puurtamaan omassa luomupuutarhassa omia vihanneksia ja porkkanoita :)
On vihdoin aika päättää "ikuinen viha-rakkkaus -suhde" kapunkilaisten ja maalaisten välillä ja tässä operaatiossa nämä "uusmaalaiset" auttavat erinomaisesti, ikäänkuin ymmärrys lisääntyy :)
Jo olisi aika nostaa maaseutukin kunniaan ja sille kuuluvaan arvoon - joka päivä on mukava syödä leipää! :)
Kansantaloutta tukee ihmisten tasaisempi jakaantuminen koko maahan, meillähän on miltei koko maa täysin asumiskelpoinen - ei suuria vuoristoja, autiomaita jne..., meille mahtuu noin 30 miljoonaa ihmistä, Etelä-Euroopan kuivuessa 50 vuoden kuluessa, kasvaa muuttoliike Suomeen ja Pohjoismaihin runsaasti. Maaseutumme arvo nousee arvoon arvaamattomaan!
että ihminen ei elä pelkästään leivästä. Voisko sitä soveltaa maaseutuunkin? Leippää toki on mukava syödä. Nälkä kun ei ole enää vieraanamme.
Suuntaan minäkin, 3-kymppinen nainen. Stadin kuppilat on nähty ja jatkuva kiireinen työelämä,jossa mikään ei tunnu riittävän saa jäädä! Mahtava tunne nousta aamukasteen aikaan heittämään elukoille heinät silmille ja nauttia rauhassa kahvit suunnitellen pvän ohjelmaa,säästä riippuen. Illalla sitten töiden jälkeen lämmittää sauna ja pulahtaa järveen,ja käydä vielä pvän päätteeksi toivottamassa hyvät yöt tyytyväisinä ja puhtaina heiniänsä pureskeleville "työnantajille". Mulla oli mahdollisuus toteuttaa haaveeni=)
Onneksi olkoon, sielu lepää ja rauha ympärillä on käsin kosketeltava, näplään tätä järven rannalta, tuulee, laineet kohisee, mutta mitä odotan?
Tuntuu meille kaupungissa eläneille olevan joskus pirun vaikeaa. On outoa kun kellon kanssa kilpaa juokseminen loppuu ja elämä muuttuu..Älä siis odota mitään;nauti vain tästä päivästä, mukavista ihmisistä, luonnosta, ELÄMÄSTÄ..RAUHALLISTA JUHANNUSTA!
Noinhan se kuuluisi olla, kuinka moni oikeasti "tyytyy" tuollaiseen luontoarvoon. Ehkä käy niin, että kyllästymme oravanpyörälliseen kujanjuoksuun...