Tiedän itse mikä olen. Ensinnäkin nainen. Ujo sellainen. Sitten tulevat ei niinkään mairittelevat puolet, jonkinlainen luulotautisuus (kuvittelen tietäväni kuka pitää/ei pidä minusta...) vaihteleva itseluottamukseni (tapauksesta riippuen).
Olen aina ollut huono ihmissuhdeasioissa ja mitä miehiin tulee, en tunne olevani kovin kiinnostava persoona, joten en edes aina jaksa yrittää. Vain ysi tapaus on joka on jaksanut pitää mielenkiintoani yllä, jopa kuutisen vuotta (säälittävää...) Kaikkien muiden tapausten keskellä olen salaa ollut ihastunut työkaveriin. Ongelmani onkin tähän asti ollut kuinka näyttää se. Kuitenkin vasta aivan parina viime kuukautena olen uskaltanut ensimmäisiä kertoja puhua hänelle (todella säälittävää...). Tässä siis esimerkki ujoudestani. Mutta, sentään olin se joka puhui ensin ja on yrittänyt puhua sen jälkeenkin. En vain vieläkään tiedä mikä tilanne on ja miten edetä tästä, sillä olen nyt huomannut että kysessä oleva henkilö on itsekin jonkin verran ujo (tai sitten vain ei pidä minusta/ei tahdo puhua/pelkää minua -wau mitkä chänsit...) Onko minkäänlaisia neuvoja??
Olen aina ollut huono ihmissuhdeasioissa ja mitä miehiin tulee, en tunne olevani kovin kiinnostava persoona, joten en edes aina jaksa yrittää. Vain ysi tapaus on joka on jaksanut pitää mielenkiintoani yllä, jopa kuutisen vuotta (säälittävää...) Kaikkien muiden tapausten keskellä olen salaa ollut ihastunut työkaveriin. Ongelmani onkin tähän asti ollut kuinka näyttää se. Kuitenkin vasta aivan parina viime kuukautena olen uskaltanut ensimmäisiä kertoja puhua hänelle (todella säälittävää...). Tässä siis esimerkki ujoudestani. Mutta, sentään olin se joka puhui ensin ja on yrittänyt puhua sen jälkeenkin. En vain vieläkään tiedä mikä tilanne on ja miten edetä tästä, sillä olen nyt huomannut että kysessä oleva henkilö on itsekin jonkin verran ujo (tai sitten vain ei pidä minusta/ei tahdo puhua/pelkää minua -wau mitkä chänsit...) Onko minkäänlaisia neuvoja??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jep samanlaisia tilanteita on elämässäni , Nyky hetkessä ja kestänyt myös vuosia . Sitä pelkää satuttavansa toista enemmän kuin kielteistä reaktiota . Mikä ihmistä silloin vaivaa kun asiat tekee niin saavuttamattomaksi . Joillain on vaikeuksia saada tehtäviä päätökseen , tavallaan siinä kuölee jotain silloin . Ei tässä asiassa voi näin olla . olisi vaan asia hoidettava tänään tai hamaan tulevaisuuteen, heti kun tapaa hänet vaikka kadulla niin kertoo mikä mieltä painaa , että olenko tulkinnut asiat väärin kuula hänen kantansa asiasta. ettei taevisi syyttömänä kärsiä jostain ja lukea rivien väleistä vuosia . tänne päin.
Haasteellisissa tilanteissa muistaa aina kaiken sen kielteisen, mitä itsestään vain saa kaiveltua. Joten voit jatkaa itsesi kritisoimista hamaan loppuun asti, koska pääset niin helpommalla kuin yrittää tutustua työkaveriisi.
Anteeksi julma aloitus, mutta ujous on kyllä ymmärrettävää, vaan ei selitys sille ettei uskalla tehdä jotakin. Ujot ihmiset ovat ihmisiä siinä kuin muutkin ja kykenevät kohtamaaan elämässä samat vastoinkäymiset kuin muutkin, joten sen suhteen koen sinun laittavan pääsi pensaaseen.
Ei sinun mihinkään muuttua tarvitse, mutta lähinnä voisit niinä paremman itseluottamuksen hetkinä ehdottaa työkaverillesi jotakin tekemistä töiden jälkeen.Eihän sen tarvitse olla mitään mielettömän mahtavaa, vaan vaikka käppäilyä kesämaisemissa. Jonkun tekosyyn nojalla vaikkapa työasioista tmv.
Ja minusta sinä et ole todellakaan säälittävä ihmissuhdeasioissa, vaan liikaa jäänyt miettimään epäonnistumisia ja unohtanut sen missä onnistuit.
Onnea tutustumisille!
no oletpa ihan liian itsekriittinen. Arvostelet itseäsi kaikesta todella rankalla kädellä. Miksi ihmeessä?!
Luuletko että muut ihmiset toimivat jotenkin ansiokkaasti ja normien mukaan? Ja pöh. Lopetat nyt heti paikalla itsesi peilaamisen ja omaan napaasi tuijottamisen.
Aloitat nyt itsetuntosi kohottamisen ja alat arvostaa ihan niitä pieniä tekojakin juuri sinulle sopivina tekoina. Katsos kun ne ovat kertakaikkisen loistavia ja aivan sopivia juuri sinulle.
Kehu itseäsi joka aamu ja sano että oletpa juuri niin mainio pakkaus kuin oletkin. Oikeasti.
Ja mitä tulee tuohon mieheen, niin olet jo aloittanut kuoriutumaan ulos ujoudestasi, hienoa. Nyt sitten toimit niinkuin muutkin, eli jatkat miehen pommittamista jos se edelleen kiinnostaa sinua, ja jos et saa vastakaikua niin sitten et. Se on sitä tavallista riskinottoa. Sinun pitää vain luottaa siihen että mies voi olla kiinnostunut tai sitten ei. Samanlaista kokee tuhannet ja miljoonat muutkin ihmiset tällä planeetalla. Joskus onnistaa ja joskus ei. Ethän sinäkään tykkää kaikista.
Nyt vaan tsemiä ja kokemuksia plakkariin.
Kiitos kaunis teille kaikille! Kaikki nuo ihanat sanat ja neuvot pistivät ihan kyynelehtimään... Mutta jotenkin tunnen itseni entistä vahvemmaksi, ehkä voisin jopa uskaltaa enemmän. Näe ja tiedä. Mutta ainakin tiedän sen, etten ole tässä kaikessa yksin ja vaikka olisinkin, niin aina löytyy teitä ihania ihmisiä, joilta voi odottaa hyväksymistä ja muita kuin niitä sääliviä katseita. Eli vielä suuri kiitos ja ihanaa kesää!
ps. silti vielä vähän pelottaa miten käy, mutta toisaalta; mitä sitä saa, jos ei koskaan yritä? :)