Tämä sydän, mikä aidosti hakkaa.
Ei nyt miettimästä lakkaa.
Minä mietin ja mietin illoin.
Minä mietin päivin ja öin.
Mitä outoa tapahtui silloin
kun kohtasin tuon oudon linnun,
verhossa aamun hämärän hunnun.
Hän tanssien luokseni kiisi.
Sydämeni täytti ja pois taas liisi.
Hän katsoi minua kerran,
leikki ja nauroi.
Jäljelle siitä jäi sen verran
ettei pysähtyä vieläkään saata,
tämä sydän, mikä kulkenut on
pitkin mustaa maata.
Tiedän, aitoa ei ole kai mikään
mutta sitä tiedä ei kukaan,
miten paljon jää kaipuuta rintaan
niistä suudelmista, joihin hukutit
huuleni silloin, kun eron hetki niin kaunis
antoi elämän puhjeta kukkaan.
Siinä mitään ei mennyt hukkaan.
Kasvosi loisti yhtä onnen hymyä,
jotakin uutta ja kaunista minulle.
Mitä antoikaan se sinulle?
Näitä mietteitä ei kai minun pidä
miettiä nyt, eikä koskaan.
Se johtaa vain pettymykseen ja tuskaan.
Jos rakkauden siemen ei idä.
Voit kertoa minulle sinä kuitenkin sen verran.
Miten pääsen minä vapaaksi tästä pienestä ikävästä.
Ole armelias edes tämän kerran.
Kiittäen yhä vielä siitä pienetä hetkestä jonka
kanssasi vietin.
Minne tiemme tällä kertaa viekin.
Koska kerran sytyttit rintaani liekin,
jolla jatkan elämää eteenpäin.
Kiitäen myös siitä, että sinut minä näin.
Jotain uutta ja kaunista minulle.
Ei nyt miettimästä lakkaa.
Minä mietin ja mietin illoin.
Minä mietin päivin ja öin.
Mitä outoa tapahtui silloin
kun kohtasin tuon oudon linnun,
verhossa aamun hämärän hunnun.
Hän tanssien luokseni kiisi.
Sydämeni täytti ja pois taas liisi.
Hän katsoi minua kerran,
leikki ja nauroi.
Jäljelle siitä jäi sen verran
ettei pysähtyä vieläkään saata,
tämä sydän, mikä kulkenut on
pitkin mustaa maata.
Tiedän, aitoa ei ole kai mikään
mutta sitä tiedä ei kukaan,
miten paljon jää kaipuuta rintaan
niistä suudelmista, joihin hukutit
huuleni silloin, kun eron hetki niin kaunis
antoi elämän puhjeta kukkaan.
Siinä mitään ei mennyt hukkaan.
Kasvosi loisti yhtä onnen hymyä,
jotakin uutta ja kaunista minulle.
Mitä antoikaan se sinulle?
Näitä mietteitä ei kai minun pidä
miettiä nyt, eikä koskaan.
Se johtaa vain pettymykseen ja tuskaan.
Jos rakkauden siemen ei idä.
Voit kertoa minulle sinä kuitenkin sen verran.
Miten pääsen minä vapaaksi tästä pienestä ikävästä.
Ole armelias edes tämän kerran.
Kiittäen yhä vielä siitä pienetä hetkestä jonka
kanssasi vietin.
Minne tiemme tällä kertaa viekin.
Koska kerran sytyttit rintaani liekin,
jolla jatkan elämää eteenpäin.
Kiitäen myös siitä, että sinut minä näin.
Jotain uutta ja kaunista minulle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Poikkesin pikasesti vielä tänne, vaikka kohta
pitää pinkaista jo lenkille kovaa.
Toisen säkeen alun olisin muuttanut
" minä mietin päivin, illoin
ja öin
alla tähtivöin "
kun kerran olet näämmä tässä runossa melkoisen
taiten käyttänyt riimitystä.
Tuo oma valintasi ehkä olisi voinut alkaa
" minä mietin illoin " (toinen mietin pois )
ja jatkaa " päivin ja öin "
Kolmannen säkeen kiisi olisi oikeampi " kiiti "
vaikka tuossakin muodossa käytetään ja jatko
päättyä liiti sanaan.
Tuntuu olevan niin pitkä, ettei mulla ole nyt
aikaa käydä koko runoa läpi ajatuksella - kello
rientää.
Kopsaan runosi ja palaan siihen myöhemmin, nyt
on pakko mennä ...
Ja sitten luen myös toisen runosi kunhan palajan
tuolta lenkkipoluilta, heips !
Nöyrä anteeksipyyntöni sekoilustani !!
Luin Lionan runoa ensin ja bongasin Sinun runosi sitten.
Sitten vasta huomasin, että nyt tuli emämoka.
Anteeksi molempien puolesta, ja Sinulle suurempi
sen vuoksi, etten lähde runoasi arvostelemaan
noin, kun sen tein. Meillä vaan on Lionan kanssa
sopimus, että käyn hänen runonsa läpi, joten en
ota kantaa muuten nyt sitten tähän, kuin että
keskityn lukemaan sen myöhemmin.
Tällaista arvostelun pitää ollakin, kuten sinä esitit.
Ei haittaa ollenkaan. Mie tykkään suorasta ja rehellisestä arvostelusta.
Matti
että runosi oli yhtä kaunis, kuin aiempasikin.
Ja kuten sanoin, en arvostele täällä kenenkään
kirjoitustyyliä, Lionaa lukuunottamatta. Hän ei
ole suomalaissyntyinen, ja on itse pyytänyt alle-
kirjoittanutta antamaan palautteen täällä, vaikka
olemme postitsekin yhteydessä.
No kiva kuulla, jos sie tykkäät suorasta
palautteesta, niin miekin, ellei se
suoranaisesti loukkaa, vaan on rakentavaa tai
sitten kiitos itse runosta. Kaikkia ei voi miel-
lyttää eikä tarvitsekkaan.
On aina ilo, jos oma runo saa jonkun
kommentoimaan - kiitos omasta työstä.
Oikein runoudellista kesää sinulle ja kiitos
että osasit ottaa palautteeni oikein.
terkuin Rellu
Minusta tämä on laulu,
niin sen jotenkin koen.
Eikä mikään huono,
ajatus kohillaan ja herkyyttä
sanoissa ja niitten takana.
Kyllä, tykkäsin! :)
Kesäiltaa mukvaa sinne, PJ ! :)