olen sairastanut paniikkihäiriötä talvesta alkaen. Kohtaus alkaa yleensä pelosta, pelkään että saan sydänkohtauksen tms. Kohtaus iskee yleensä matkalla, kun ajattelen että lähimpään sairaalaan on pitkämatka ja jos tulee joku oikea kohtaus niin se on sitten henki pois, eli jonkin sorttista kuoleman pelkoa. Nyt minun pitäisi matkustaa lentämällä, yhteensä neljä lentoa, tosin lyhyitä (noin kaksi tuntia). Lennoissa pelottaa se että jos saa jonkun kohtauksen (siis oikean kohtauksen ei paniikkik.) niin siellähän on suljetussa tilassa ja kukaan ei pysty auttamaan mitenkään. Itse lentämistä en jännitä tai pelkää yhtään ainoastaan tuo kohtauksen pelko on jo nyt kamala vaikka ko. lentoihin on aikaa pari viikkoa. Lääkärit ovat sanoneet yksi toisensa jälkeen että mitään fyysistä vikaa minulla ei ole. Minulla on tällä hetekllä SRRI lääkitys ja en ole saanut varsinaisia kohtauksia, mutta tuntemuksia rinnassa on melkein koko ajan. En haluaisi missään tapauksessa peruakkaan noita lentoja koska ko. matka kiinnostaa minua ja liittyy työhöni ja olen luvannut hoitaa ko. homman. Mites muut on selvinneet tuollaisista tilanteista?
Sairaukohtauksen pelko
ja lentäminen
162769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suotta pelkäät, et sinä mitään "oikeata" kohtausta saa !! Paniikkihäiriön yksi keskeisimmistä oireistahan juuri on tuo että pelko laukaisee uuden kohtauksen !! Paniikkihäiriön parhaita kavereita ovat juurikin nuo "mitäs jos" "entäs jos" ja "jos kuitenki" ajatukset jotka saavat hermostumaan, koitappa seuraavan kerran ajatella että "minulla ei ole mitään hätää, tiedän mitä tämä on" "Olen selvinnyt tästä ennenkin ja niin helvetti selviän nyttenkin" ja koitat noilla positiivisilla ajatuksilla syrjäyttää ne negatiiviset, tiedän ettei se ole helppoa mutta mahdollista kylläkin, olet oppinut tietyn tavan ajatella ja reagoida ensimmäisiin tuleviin ns. yllykeajatuksiin ja sen voi myöskin poisoppia !
Tsemppiä, ei sinulla mitään hätää ole... Yritä noita positiivisia ajatuksia, toimivat minulla...
Lue Ben Furmanin Perhosia Vatsassa jos tahdot vertaistukea ja vinkkejä selviämiseen.
Vaikka oireet voivat todella tuntua fyysisiltä, ja se sydän todella voi tykyttää lujempaa ja hiki nousee pintaa niin todennäköisesti siltikään et saa sydänkohtausta, etkä ole samassakaan.
Paniikissa normaalia onkin se, ettei pahinta ja yleisintä välttämättä olekaan ne itse kohtaukset vaan pelko niistä. Sinulla se on pelko sydänkohtauksen saamisesta ja jollain toisella se on jotain muuta.
Monet syövät beetasalpaajia matkustellessa tai esiintymistilanteissa (tai muissa jännissä tilanteissa), ne rauhoittavat sydämenlyöntejä ja estävät fyysisten oireiden räjähtämistä paniikin hiipiessä.
oon ottanut mutta ei niistä niinkään ole hyötyä. Joo niillä saa tykytystä laantumaan, mutta niiden lisäksi tulee muutkin fyysiset oireet, mm. kasvot, kädet, jalat ja rintakehä puutuvat toispuolisesti. Kylmät väreet ja huimaus, ilmeisesti johtuvat paljolti hyperventilaatiosta. Betasalpaajan ottaminen kohtauksen aikana vain yleensä pelottaa ja paahentaa muita oireita entisestään. Yleensä rauhoittavat mulla jeesaavat mikäli kohtaus pääsee oikein pahaksi.
Oletko koskaan ollut todistamassa tilannetta, jossa joku saa sairaskohtauksen? MInä olen ja voin vakuuttaa, että ihmiset eivät kävele päältä ja jätä kohtauksen saanutta sätkimään oloihinsa. Toisekseen lentoyhtiöiden henkilökunta joutuu opettelemaan ensiaputaidot, joten jos oikein käytät rehellistä maalaisjärkeä olet todennäköisesti huomattavasti paremmassa turvassa kuin yksin kotona.Mahdollisuutesi kuolla sairaskohtaukseen on siis hyvin pieni ja niinpä voit myös miettiä sitä "riskiä", että selviät kaikesta hyvin.
Oletkohan mahdollisesti ylirasittunut, stressaantunut ja tehnyt liika töitä viime talven? Sekin nimittäin laukaisee paniikkioireita ja on vähän sama kuin joku saa migreenin, joten kannttaa tutkiskella myös kuinka tiukan aikataulun mukaan elelet.
ei niinkään töistä mutta muista asioista. Toisaalta tuo reissu voisi olla hyvä että saisi vähäksi aikaa etäisyyttä ja miettiä asioita uudelta kantilta. Tosin eihän tuo ole kuin viikon.
mitä ajattelit katsoa uudesta näkövinkkelistä, mikä stressaa, onko parisuhteessa ongelmia esim,funtsitko eroa matkan aikana?
niin mitä pahaa se on sulle tehnyt
Eli tälläisiä asioita pyörii päässä, nämä eivät ole missään järjestyksesä. Uuden asunnon hankinta, vanhasta pitää päästä eroon. Meneillään oleva työhön liittyvä kurssi, täytyisi läpäistä. Ylipaino, haluisin laihduttaa, en todellakaan tiedä miten pitäisi syödä tai paljonko. Vanhempien terveyden tila.
Kumppanin masennus ja terveydentila, onko minusta tarpeeksi tukea kun olen itsekkin sairas. Haluaisin että kumppani ottaisi yhteyttä ammattiauttajiin, mutta se tuntuu olevan hänelle vaikeaa, minkä kyllä ymmärtää hänen tilanteessaan.
En ole ajatellut eroa, haluaisin nykyisen parisuhteen kestävän. Parisuhteessa on ollut ongelmia, olen ollut viimeaikoina poissaoleva, kuulemma lähes zombi, mietin johtuuko se nykyisestä lääkityksestä ja pysyykö nuo ominaisuudet. Yritän olla enemmän aktiivinen ja piristyä.
Minä sairastan paniikkihäiriötä ja minulla on säännöllinen lääkitys sairauteeni. En voisi kuvitella matkustavani lentokoneella, koska jo linja-autolla ja junallakin, varsinkin Pendolino (matala) on vaikeaa juuri tuon suljetun paikan ja kohtauksen pelon vuoksi. Minullakin on tosiaan usein päällä tuo sairauskohtauksen pelko, varsinkin tukehtumisen pelko on minulla hyvin tuttu tunne. Ja varsinkin myös tuo, että johonkin sairaalaan on pitkä tai että olen jossain vieraalla paikkakunnalla, jossa ei ole tuttuja tukena.
Sen olen huomannut, että varsinkin väsymys (lyhyt yöuni) lisää pelkotilaani sekä ylenmääräinen kahvinjuonti. Siitä olemme lääkärinikin kanssakin jutelleet ja tulleet samaan tulokseen.
Koita jos mahdollista, ottaa rauhallisesti ennen matkaa ja keskustella vaikkapa työpaikkalääkärisi kanssa ennen matkaasi peloistasi.
Hyvää matkaa !
Eli liian lyhyt yöuni lisää varmasti kohtauksen mahdollisuutta. Kahvia en onneksi itse juo ja jätin Cola juomatkin vallan kun kohtauksia alkoi ilmaantua. Autossa ja junassa sitä yleensä miettii päässään että missä kohtaa ollaan menossa ja kuinka pitkä matka tästä on lähimpään sairaalaan jos jotain tulee.
Todella helpottavaa kuulla, että on myös samankaltaisia kuin minä.. Minäkin olen samanlainen kuin aloitusviestin tyyppi.
MOI !
Olen täsmälleen samanlainen, kohtauspelkoinen. SSRI-lääkitys päällä paniikkihäiriöön, joka viekin pahimman terän tältä vaivalta. Mutta kohtauspelot on ja pysyy, en esim. mene lenkille kotoa kuin 500 m päähän ja kierrän siellä kehää, koska JOS tulee sydäri, niin kukaan ei ole auttamassa. En voi lähteä esim. ulkomaille tämän takia.
Sama juttu täällä, kun voisikin elää taas "vapaata" elämää, ilman, että sitä varjostaa tuollainen pelko. Muut oireet ja fiilikset vielä menee, jos niitä kerran on ollakseen, mutta toi sairauskohtauksen pelko on ärsyttävää. Mulla se alkoi noin neljä vuotta sitten, kun sairastin viruksen jälkitaudin, johon liittyi melkein vuoden kestäneet erilaiset sydänoireet. Se oli suht. rankka kokemus. Ennen sitä mun mieleen ei juolahtanutkaan, että mulle voisi tulla mitään kohtausta, tuskin olin edes koskaan tiennyt miltä tuntuu rytmärit! Olisi ihana hypätä koneeseen ja lähetä reissuun, ilman ahdistusta! Paska "kaveri", jonka on riesaksi saanut. Nykyään nimittäin jännittäminen tekee ihan niitä oikeitakin oireita, ei vain kuviteltuja. Noh, ehkä joskus...
mitään sydänkohtauksen saamista. minä pelkään paniikkikohtauksen saamista niin paljon että jos sydänkohtaus iskisi, olisi siinä ainakin yksi hyvä puoli: ei tarvitsisi koskaan enää kärsiä paniikkikohtauksista!!!!
On kyllä inhottava tämä sairaskohtauksen pelko, rajottaa paljon..
Minä ajattelen asiasta ihan samalla tavalla. Paniikista ei parane koskaan, sen kanssa on vain opittava elämään. Uskoni Jumalaan auttaa minua. Saan rohkeutta elää.Jumala tietää minun kohtaloni ja jos kuolen sydäriin, niin ainakin paniikki olisi poissa.Kaikki sanovat, että minä olen niin rauhallinen, jo lapsesta saakka olen kuullut sitä. Mutta vaikka olen perusluonteeltani rauhallinen, niin paniikki vain iskee, mutta silloinkin olen ulospäin rauhallinen, vaikka sisällä kuohuu.