Niin se sitten taas iski, ihan yhtäkkiä lähes vuoden tauon jälkeen. Olin kaupassa kun pumppu hyppäs ja sitten alkoi laukata ensin epätahtiin mutta tasottui sitten tasaisesti tikuttamaan. Otin selokenin ja menin terveyskeskukseen, annettiin suoneen lisää samaista lääkettä mutta pulssi pysyi 140-160 välillä ja eikun ambulanssilla keskussairaalaan.. Siellä rutmi käännettiin a kirjaimella alkavalla lääkkeellä joka laitetaan nopeesti ja tekee hetkeksi inhon olon, muistaisko joku sen nimen? Neljän tunnin päästä rytmihäiriön alkamisesta olin kotona, eihän se mikään mukava kokemus taas ollut...
Lääkäri ehdotti operaatiota jossa ylim johtorata katkaistaan, joten sellainen on edessä, pelottaa mutta olsihan se ihanaa elää ilman jatkuvaa pelkoa kohtauksesta.. kokemuksia operaatiosta kuulisin mielelläni!!
Ja kohtalotovereita kaipaan myös, etenkin tälläisiä nuoria alle 30v niinku itse olen :)
Lääkäri ehdotti operaatiota jossa ylim johtorata katkaistaan, joten sellainen on edessä, pelottaa mutta olsihan se ihanaa elää ilman jatkuvaa pelkoa kohtauksesta.. kokemuksia operaatiosta kuulisin mielelläni!!
Ja kohtalotovereita kaipaan myös, etenkin tälläisiä nuoria alle 30v niinku itse olen :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Adenocor (kauppanimi), lääkeaineen nimi on adenosiini. Se salpaa hetkeksi sähköisen impulssin johtumisen sydämessä eteenpäin ja kääntää yleensä hyvin SVT:n sinusrytmiin.
Kohtalontoveri en ole, mutta tiedän monia jotka on leikattu SVT:n vuoksi ja heillä leikkaus on sujunut hyvin. Voithan antaa lääkärin kirjoittaa lähetteen niin pääset erikoislääkärin pakeille keskustelemaan kunnolla operaatiosta, sitten vasta tarvitsee päättää asiasta lopullisesti.
Hei, täällä on yksi kohtalotoverisi. Itse olen kärsinyt jo useamman vuoden runsaista lisälyönneistä ja vuosi sitten alkoivat myös takykardiakohtaukset. Sydän on tutkittu perusteellisesti, eikä mitään vikaa löytynyt. Pääsin jonoon rytmihäiriötutkimusta varten (elektrofysiologinen tutkimus ja mahdollisesti polttoablaatio). Lisälyönneille ei juuri voi tehdä mitään, eikä niiden pitäisi olla vaaraksi vaikka hyvin häiritseviä ovatkin päivittäin vaivatessaan. Takykardian syy olisi tarkoitus selvittää ja mahdollisesti poistaa ylimääräinen johtorata.
Rytmihäiriöiden takia jouduin lopettamaan aktiivisen kuntoilun ja muutenkin vaiva on rajoittanut elämääni. Vaikka takykardia vaivaa vähemmän kuin lisälyönnit aion silti mennä operaatioon, jos se edes vähän auttaisi vaivaan. Jos edes toinen rytmihäiriö saataisiin pois.
Et ole vaivasi kanssa yksin :)
Moi!
Oon nainen 26-v. ja mulle tehtiin SVT:n takia katetriablaatio 4 vuotta sitten. Ennen ablaatiota tykytteli käytännössä päivittäin, joskus useita kertoja päivässä ja lääkkeet eivät siihen auttaneet oikeastaan lainkaan. Niin ja luonnollisesti myös lisälyöntejä tuli ihan koko ajan. Mun SVT:n mekanismi oli sellainen, että ablaatiolla vaivaa ei saatu kokonaan poistettua, mutta se helpottui huomattavasti. Lääkkeitä syön edelleen (ja tulen aina syömään) ja niiden kanssa ei tykyttele enää kuin silloin tällöin. Ja ihan normaalia elämää elän SVT:ni kanssa: urheilen, teen vuorotyötä, biletän, jne.
Ablaatio sinänsä ei ollut mikään kovin mukava toimenpide. Mulla kesti se muistaakseni kaikkineen melkein 4 tuntia. Nivusista laitettiin katetrit sydämeen, selvitettiin rytmihäiriön mekanismi ja lopuksi poltettiin. Kotiin pääsin seuraavana päivänä. Omat riskinsähän ablaatiossa aina on, niin kuin tietysti kaikissa toimenpiteissä.Mutta kun ajattelee ablaatiosta saatavaa hyötyä, suosittelen sitä kyllä kaikille, joille on SVT:stä selkeää haittaa. Ja monethan saavat ablaation jälkeen ns. terveen paperit eli sen jälkeen SVT:t jäävät kokonaan pois.
Toivottavasti tästä oli jotain apua! :)
Hei, miten lisärien kanssa kävi ablaation jälkeen? Vieläkö niitä on runsaasti ja miten pärjäät niiden kanssa? Minulla on lyhytvaikutteinen beetasalpaaja, kun en voi pitkävaikutteista käyttää luonnostaan jo rauhallisen pulssin takia. Otan beetaa aamulla, mutta silloin on muutenkin rytmit rauhallisemmat. Illalla meinaavat sitten lisärit äityä häiritseviksi. SVT ei onneksi ole päivittäinen riesa.. ainakaan vielä.
Olen kiitollinen vastauksestasi!
Moi!
Ei ablaatio lisälyöntejä vienyt, jatkuvasti niitä edelleen tulee. Eihän ne kivoja ole, myönnän. Mutta kun niitä on tullut aina ja niin paljon (mulle bigeminia ihan tavallista, eli joka toinen lyönti on lisälyönti), on niihin jo jollakin tavalla tottunut. Joskus aikaisemmin kyllä luulin, ettei tähän voi mitenkään tottua, mutta kaikkeen sitä näköjään kuitenkin tottuu. Ja sekin tietysti helpottaa kun tietää, ettei lisälyönnit ole vaarallisia. Kaikillahan niitä on, toisilla vaan enemmän.
Matala pulssi ja verenpaine on mullakin jo luonnostaan, ja lääkkeet tietty laskee niitä entisestään. Mutta senkin kanssa kyllä pärjää, kun esim. tietää että aamulla noustaan hyvin varovasti sängystä, että sydän ehtii siihen mukaan eli ns. kone ehtii lämpeämään... :) Aamuisin pulssi n. 35, mutta siitä vähitellen sitten nousee. Matala pulssi on riesana lähinnä urheillessa, koska sitä ei yksinkertaisesti saa lääkkeiden takia nousemaan "tarpeeksi" ylös. Mutta kun kerran SVT niillä pysyy melko hyvin kurissa, miksen niitä söisi.
Kiitos kovasti vastauksestasi! Mulla on välillä ihan vain muutaman lisärin päiviä ja sitten taas tulee lisäreitä aamusta iltaan ja välillä ihan joka kolmannella lyönnillä tai muutaman peräkkäisen lisärin sarjoina. Silloin meinaa kyllä paniikki iskeä. Olen näistä jo useamman vuoden kärsinyt, eikä näihin kyllä vielä ole tottunut. Helpottaa kyllä kuulla, ettei ole ainoa rytmäreistä kärsivä. Miten urheilu vaikuttaa sinun rytmäreihin? Tuleeko niitä urheillessa tai sitten rasituksen jälkeen?
Vaikka lisälyönnit on inhottavia, on silti aina hyvä muistaa ettei ne oo vaarallisia. Tiedän, että sitä hoetaan aina ja joka paikassa kyllästymiseen asti, mutta niin se vaan menee. Sitten tulee sellainen hölmö olo, että eikö niillä muka ole mitään väliä, kun ne kerran eivät ole vaarallisia, mutta tuntuvat niin pirun inhottavilta kuitenkin. Lisälyönneille vaan on kovin vaikea tehdä muuta kuin lääkkeillä yrittää hillitä. Ensi kerralla kun niitä tulee paljon, voit yrittää miettiä että hei, vastaavaa on ollu ennenkin, eikä silloinkaan käynyt mitenkään; eli mitään ei käy nytkään. :) Eihän niihin kuukaudessa totu eikä kahdessakaan, mutta ajan kanssa kuitenkin. Parempi niinhin on kuitenkin tottua, kun niiden kanssa on pakko kuitenkin elää. Ja vertailun vuoksi, lisälyönteihin tottuu huomattavasti helpommin kuin päivittäisen SVT:aan. Sen lisäksi että SVT tuntuu inhottavalta, siitä tulee myös muuten huono olo.
Välillä mulle tulee kovastikin rytmihäiriöitä urheiluun liittyen, välillä taas vähemmän. Lisälyöntejä tulee rasituksen aikana syketasosta riippumatta, ei kuitenkaa niin paljon kuin levossa. Saattaa siis muljahdella tuolla maksimisykealueellakin. SVT tulee mulle aika harvoi rasituksen aikana, vaikka välillä niinkin tietysti käy. Yleensä SVT iskee rasituksen jälkeen. Ja jotenkin tuntuisi, että mitä kovempi rääkki on ollut, sitä todennäköisemmin myös tykyttää sen jälkeen.
Kiitos taas vastauksestasi! Minullakin tulee lisäreitä toisinaan rasituksessa ja toisinaan ei. Rasituksen jälkeen niitä tulee todennäköisemmin. Nyt olen pitkän tauon jälkeen yrittänyt harrastaa kevyttä liikuntaa. Olet oikeassa, että lisäreihin on totuttava ja niiden kanssa on opeteltava elämään. Itselläni oli aluksi vaikea hyväksyä tätä vaivaa, kun olin ollut ennen niin terve ja hyväkuntoinenkin. Rytmihäiriöt pahenivat juuri "huippukunnon" aikoihin, jolloin oli myös stressiä ja kiirettä. Nyt ei ole stressiä, eikä muitakaan altistavia tekijöitä, mutta rytmärit ovat tulleet jäädäkseen. Pari häiriötöntä vuotta mulla oli ennen tätä pahenemisvaihetta. Mulla todettiin myös lisämunuaisen toimintahäiriö, jonka takia kalium oli matalalla. Tilanne on lääkityksellä korjattu, mutta rytmihäiriöt eivät helpottaneet. Eli eihän tässä muu auta kuin sopeutua tilanteeseen.