Täälläkin usein näkee ihmisten kertovan olevansa vain kihloissa; naimisiin ei ole aikomustakaan mennä.
Kihlaus on kuitenkin "lupaus avioliitosta", joten ei kukaan voi olla kihloissa aikomatta mennä myös vihille.
Järkyttävää on myös huomata naisten vielä nykyäänkin odottavan ja kerjäävän mieheltä "kosintaa". Minkähänlainen tasa-arvo näissä liitoissa vallitseekaan...?!? Eipä ihme että puolet liitoista päätyy eroon!
Kihlaus on kuitenkin "lupaus avioliitosta", joten ei kukaan voi olla kihloissa aikomatta mennä myös vihille.
Järkyttävää on myös huomata naisten vielä nykyäänkin odottavan ja kerjäävän mieheltä "kosintaa". Minkähänlainen tasa-arvo näissä liitoissa vallitseekaan...?!? Eipä ihme että puolet liitoista päätyy eroon!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jokainen itse päättää elämästään. Me mennään jossain vaiheessa kihloihin, ehkä sitten vielä naimisiinkin joskus. Kihlaus osoittaa meille sitoutumista enää ei tarvitse perheen yms. asioiden takia virallistaa suhdetta. Me olemme molemmat olleet pitkissä avioliitoissa ja minä (n) esim. aikoinaan kosin miestäni!! Jokainen pari itse päättää miten suhtautuu kihloihin menoon.
että nykyään kihlautuminen ei merkitse YHTÄÄN MITÄÄN. Kunhan halutaan sormukset, joita esitellä. Tämä on todella tärkeää varsinkin naisille (tytöille), ja miksei myös kypsymättömämmille miehille (pojille).
Missään tapauksessa kihlautumisen takana ei enää ole lupausta mistään avioliitoista.
Joten kihlautumista ei kannata ottaa tosissaan. Se ei ole merkki eikä lupaus.
Kuten eivät ole häätkään nykypäivänä..
Voi, kyllä kihlaus on edellenkin lupaus avioliitosta ja kumma kyllä miljoonat ihmiset ympäri maailman menevät joka ikinen päivä naimisiin ja kappas, ovat naimisissa vielä 50 vuoden päästäkin.
Kaikki riippuu siitä, miten asiota katsoo ja millaisesta ympäristöstä henkilö tulee. Missähän mahtavat olla ne kihlauksillä leikkivät teinit? Minun lähipiirissäni ei ole ainuttakaan. Missähän mahtavat olla ne eroavat parit? Minun laajassa lähipiirissäni ei eroja näy, mutta sitäkin onnellisempia aviopareja kylläkin.
Aiemmin mentiin kihloihin ja naimisiin hyvin nuorena. Nyt, jos joku kehtaa mennä kihloihin alle 24-vuotiaana, heti epäillään. Toki nuori kasvaa ja kehittyy, mutta kummasti kyllä näkee kommentteja 40 ja 50- vuotiaista, jotka eivät ole vieläkään kasvaneet aikuisiksi...
Joten suosittelen, että ne, joista kihlaus ja avioliitto ovat täyttä p****a, ajattelevat niin edelleenkin ja pilaavat samalla tulevatkin suhteensa. Kun taas ne, jotka uskovat kihlaukseen, avioliittoon, rakkauteen ja sitoutumiseen... nauttikaa täysillä, iloiten, sillä jokaisen meidän oikea, todellinen tehtävä on rakastaa.
Ok, ei tuo minun elämääni murenna, jos sanaa "kihlaus" käytetään väärin.
Mutta Suomen laki määrittelee kihlauksen hyvin selväsanaisesti. Peruna ei muutu porkkanaksi vaikka sitä kuinka väittäisit, niin myöskään kihlaus ei ole mitään muuta kuin sopiminen avioliitosta, eikä siis merkityksetön.
vedätettävissä.
teinit. Niitä on jokapuolella. Eikä tarvii olla enää niin teinikään, kun uskoo ja luulee kihlauksen olevan lupaus tai vain tapa.. miten vaan.
Ja 50 vuotta naimisissa on yleensä valheellinen harha tai silkkaa kituuttamista tai laiskuutta.
Useimmat kihlaukset purkautuvat ja hiton monet avioliitot kaatuu alkuunsa.
Terveisiä realistilta
Mitä tarkoitat? Yrittääkö paha Suomen laki pissiä minua silmään, vai miten olen tässä nyt vedätettävissä?
onko joku oikeasti niin lapsellinen, että luottaa kihlauksen voimaan lain nojalla?
Kihlaus on hyvin helppo purkaa, ja on se avioliittokin nykypäivänä. Tosta noin vaan.
Ei kai tässä ollut kyse minun uskomuksistani tai uskomattomuuksistani, vaan siitä, mitä tuo käsite tarkoittaa. Sanalla on hyvin tarkka merkitys. Se ei tarkoita, että itse sopimus olisi aukoton, vaikka sen määritelmä onkin. Valitettava sivuvaikutus monissa sopimuksissa =)
En tosiaan tarkoittanut että kihlaus kestäisi koska niin lukee laissa, vain että kihlaus on sopimus avioliitosta, koska niin lukee laissa. Ei "yhdessäolon julistus" tai "suhteen vakavuuden näyttäminen", vaan sopimus naimisiinmenosta.
Eikö ole rasittavaa kun tuntuu että on tämä yksi sinnikäs ihmisryhmä joka ei vain tajua tätä yksinkertaista asiaa!! Että vaikka kuinka haluaisi että kissa on koira, niin se ei ole koira, vaan kissa. Ja ihan vain sen takia että kissa tarkoittaa kissaa ja koira koiraa. Huoh.
Olen menossa naimisiin, mutta silti olisin tästä eri mieltä. Ihmiset voivat hyvin elää sen 50 vuotta yhdessä vaikka eivät olisi kihloissa tai naimisissa (henk. kohta tunnen parin, jotka ovat olleet 26 vuotta avoliitossa). Ja vieläpä onnellisena. Eikä kaikki avioliitot ole niin auvoisia. Suhteen toimivuus on niin monesta muusta asiasta enemmän kiinni.
"Joten suosittelen, että ne, joista kihlaus ja avioliitto ovat täyttä p****a, ajattelevat niin edelleenkin ja pilaavat samalla tulevatkin suhteensa. Kun taas ne, jotka uskovat kihlaukseen, avioliittoon, rakkauteen ja sitoutumiseen... nauttikaa täysillä, iloiten, sillä jokaisen meidän oikea, todellinen tehtävä on rakastaa."
Monet varmaan odottavat kosintaa, koska miehet kypsyvät ajatukselle keskimäärin hitaammin. Eli vaikka nainen olisikin ottanut asian puheeksi, mies on vastannut, että kosii kyllä aikanaan. Ensimmäisen keskustelun jälkeen, kun keskustelun aloittaja on ilmaissut mahdollisen halukkuutensa kihlautumiseen, pallo jää toiselle osapuolelle. Yllätys, yllätys se toinen osapuoli on yleensä mies =) Toistuva asian puheeksi ottaminen koetaan painostukseksi.
Lisäksi joillekin miehille on tärkeää saada tehdä se asia "oikein" (what ever it means) niin kuin esimerkiksi oma mieheni sanoi aikanaan kun yritin kosia, etten saa, vaan se no hänen tehtävänsä. Ja kosi sitten parin viikon päästä.
Tässä jotain ajatuksia, vaikka itse kannatankin tasa-arvoa myös tässä asiassa.
Jokainen meistä taaplaa tyylillään. toiset menevät kihloihin heti tavattuaan ja naimisiinkin mahdollisimman nopeasti mutta yleensä erokin tulee yhtä nopeasti eteen kun ei olla rauhassa tutustuttu toiseen ihmiseen, siitä ne korkeat erotilastot tulevat, toki poikkeuksiakin on. Itse olin nuori kun menin kihloihin mieheni kanssa, tosin olimme jo seurustelleet neljä vuotta ja asuneet yhdessä kolme vuotta ja ensimmäinen lapsikin oli jo yli vuoden vanha ja toinen oli tuloillaan ja nyt kuuden vuoden yhteiselon jälkeen meillä on häät ensi kesänä joista ollaan yhdessä päätetty, kumpikaan ei kosinut vaan se oli itsestäänselvyys kihloihin menon jälkeen, tosin muutama vuosi vierähti kihlauksesta ennen hääpäivän päättämistä... mutta avioliittoa tärkeämpi asiahan on se että me todella viihdymme toistemme kanssa, emme me sormuksia tarvitse liittomme todisteeksi, mutta kyllähän perinteitä on mukava noudattaa ja onhan se nyt lasten kannaltakin mukavampi kun isä ja äiti on saman nimen alla ja turvaa meidän taloutemme jos jommalle kummalle sattuu jotain. mutta eipä näissä asioissa ole mitään yleistä kaavaa että ero tulee vain niille jotka nopeasti kihlautuvat ja naivat toisensa, yhtälailla se ero voi tulla sen 50vuoden avioliitonkin jälkeen, elämää kun ei voi suunnitella etukäteen. hyvää kesää kaikille tuleville ja jo oleville rouville ja miehille.
"kumpikaan ei kosinut vaan se oli itsestäänselvyys kihloihin menon jälkeen,"
Haluatko vielä tarkentaa, mitä tuolla tarkoitit? Siis täytyihän jomman kumman jollain tavalla kosia, jos kihloihin päädyitte? Ja totta kai sen jälkeen on itsestään selvyys, että mennään naimisiin...? En ymmärrä.
Minäkin muuten luulin, että tuo talouspuoli jotenkin helpottuu, kun mennään naimisiin. Mutta kysäisin asiaa juristilta... Kaikki muut taloudelliset jutut voidaan järjestää helposti muillakin sopimuksilla, paitsi avioeron ositus. Ja jos joku sen perässä on, niin sopii miettiä kahdesti meneekö naimisiin =) Älä ymmärrä väärin, olen itsekin menossa naimisiin, mutta niille, jotka eivät syystä tai toisesta sitä halua, lähes sama tilanne saadaan järjestettyä muillakin papereilla. Itse asiassa juristin avulla ainoaksi käytännön eroksi jää isyyden tunnustus...
yhdessä puhuttiin että mennään naimisiin ja sitten vain päätettiin päivä, siis silloinhan ei kumpikaan kosinut. ja kyllähän se niin on että jos sompi kumpi kuolee niin toiselle sentään jää katto pään päälle kun on yhteiset lainat ynnämuut, en tiedä kuinka se sitten menee ihmisillä jotka eivät ole naimisissa, onko niihin tapauksiin jotain lainavakuutuksia tai muita... no joka tapauksessa en ole minkäään omaisuuden takia naimisiin menossa. ja siksi vastasin tuohon kihlaus asiaan kun alkuperäinen sitä ihmetteli että monet ovat kihloissa eikä aikomustakaan mennä naimisiin, kerroin meidän tarinamme. ja kuten sen jo aiemmin sanoin jokaisella on eri tavat päätyä naimisiin, toiset kosivat romanttisesti ja toiset tekevät yhteisen päätöksen. ja eihän se naimisiinmeno mitään vaikuta kummankaan tuloihin, silloin muuttuu tulot kun asutaan yhdessä eli kun ihmisistä tulee avopuolisoita, silloin kaikkeen esim. opintotukeen vaikkuttavat puolison tulot.mikä mielestäni on kyllä aika hassua että jos toinen tienaa hyvin niin toiselta evätään opintotuki, valtio olettaa että tämä työssä käyvä osapuoli elättäää opiskelevan...jep mutta ei siitä sen enempää. aurinkoista päivää kaikille!!
liian tikkusuoraa ajattelua, että ne parit, jotka eroavat, ovat juuri niitä samoja, jotka menivät lyhyen seurustelun jälkeen naimisiin? Toki joskus näinkin käy, mutta ei se mikään pääsääntö ole. Yllättävän usein käy niinkin, että ollaan oltu vuosia avoliitossa, mutta sitten kun mennään naimisiin, liitto loppuu lyhyeen. Itse tunnen näitä tapauksia enemmän kuin "liian nopeasti avioituneita ja sitten nopeasti eronneita".
Minulla ainakin on muutama ystävä, jotka ovat menneet 1-2 vuoden jälkeen seurustelun aloittamisesta kihloihin ja naimisiin. Nyt noin 10 vuoden jälkeen yksikään heistä ei ole eronnut. Ei minusta tuo tutustumisen pituus ennusta vielä mitään. Tai ainakin pitäisi saada tuon väitteen perusteeksi jotain tilastotietoa. Onpa tosiaan sellaisiakin, jotka ovat seurustelleet vuosikausia, menneet naimisiin ja heti perään eronneet.
Riippuu mitä tarkoitat kosinnalla, mutta kyllä mun mielestä voi hyvinkin päätyä naimisiin ilman että kumpikaan varsinaisesti kosii. Naimisiin menosta vaan jotenkin yhdessä keskustellaan. Eikä suoranaisesti tapahdu sitä perinteistä kosintaa, että toinen kysyy että tuletko vaimokseni/mieheksi, menetkö kanssani naimisiin tms.
Niin no en mie ajatellutkaan, että pitäisi polvillaan olla ruusupuskan ja sormuksen kanssa, jotta kyseessä olisi kosinta =) Mutta en ainakaan itse keksi keskustelua, jossa ilman että kumpikaan asiasta kysyy, siitä voitaisiin päättää. Oli se kysymys sitten muotoiltu miten vaan...