Harry Potter ja salaisuuksien kammio on hyvä elokuva. Se on hyvä elokuva millä tahansa mittarilla ja miten tahansa katsottuna. Vaikka Potterin maailma ärsyttäisi, niin siltikin elokuva toimii itsenäisenä teoksena ja jos Pottereista pitää, niin silloin tästäkin elokuvasta nauttii paljon.
En ole J.K. Rawlingin kirjoista lukenut kuin yhden, joten en osaa sanoa kuinka tarkkaan kirjan tapahtumat on elokuvaan saatu. Tapahtumia on varmasti karsittu ja tiivistetty, mistä johtuen elokuva on rytmiltään varsin kiihkeä ja tapahtumarikas. Suvantokohtia ei juuri ole, vaan tapahtumasta ja seikkailusta toiseen mennään indiana-jonesmaista tahtia. Tärkeintä on kuitenkin se, että kirjojen henki on saatu elokuvattua onnistuneesti.
Eräässä mielessä Potter-elokuvat pesee esimerkiksi Sormusten herran ja Tähtien sodat. Nimittäin näyttelijätyö on kauttaaltaan tasokasta ja roolivalinnat ovat onnistuneita. Etenkin opettajien osalta voisi sanoa, että näyttelijät tekee nappisuorituksia kautta linjan. Näyttelijät ovat sisäistäneet hahmonsa ja valinnat ovat osuneet siksi oikein, että näyttelijöiden vahvuus tulee jokaisessa roolissa hyvin esille. Robbie Coltrane on tästä hyvä esimerkki, en voisi kuvitellakaan että kukaan muu pystyisi hänen suorituksen tasolle ja tämä verrattuna kirjan hahmoon. Myös oppilaita esittävät lapsinäyttelijät tuntuvat kehittyneen ja onnistuvat tekemään roolihahmoistaan syvemmät ja uskottavammat.
Teknisesti Salaisuuksien kammio on tasokasta työtä. John Williamsin musiikki on uljasta kuultavaa, kameratyöskentely on edelleenkin korkeaa tasoa ja tehosteetkin toimivat, joita on luonnollisesti runsaasti taikuutta käsittelevässä elokuvassa. Chris Columbuksen ohjaus keskittyy tarinan eteenpäinviemiseen ja vaikka elokuva on kestoltaan pitkä, niin joutohetkiä ei juuri ole. Ehkä alussa vei hieman aikaa ennen kuin tarina alkoi viedä mukanaan, mutta sitten reilu kaksituntinen sujahtikin huomaamatta. Kun DVD:llä vielä oli poistettuja kohtauksia kosolti, niin niitä katsoessa olisi melkein toivonut että olisihan leffa saanut olla pitempikin.
Jos Salaisuuksien kammiota vertaa edelliseen Potter-elokuvaan, niin elokuvana tämä on parempi. Ensimmäisessä osassa vielä esiteltiin hahmoja ja J.K. Rawlingin luomaa maailmaa, Salaisuuksien kammiossa keskitytään pitkälti itse tarinaan ja vauhti on täten selvästi nopeampi. Voisiko sanoa, että Ohjaaja Columbus pisti isomman vaihteen silmään ja nosti vauhtia.
Elokuvan teemana on puhdasverisyys, joskin se saa olla tapahtumien alla tai taustalla. Eräät elokuvan hahmot haluavat velhojen olevan puhtaita verenperinnöltään eli velhojen jälkeläisiä. Tavallisten ihmisten jälkeläisiä he kutsuvat kuraverisiksi. Ilmeisesti tämä on eräs niistä aiheista, jotka ovat kirjassa paremmin esillä. Elokuvassa kysymys jää hieman taka-alalle, vaikka taistelu käydäänkin suvaitsevaisuuden puolesta.
Harry Potter ja Salaisuuksien kammio on hyvä jännittävä koko perheen elokuva, jonka parissa viihtyy aikuinenkin. Tämä on vaikea elokuvan lajityyppi, sillä ei ole paljoa niitä elokuvia, joiden parissa viihtyy niin vanhemmat kuin lapsetkin. Totta kai Potterit ovat satuia ja viihdettä, mutta ne ovat hyvin tehtyä ja älykästä viihdettä ilman halpahintaisia ratkaisuja joissa sorrutaan turhaan väkivaltaan. Onneksi näitä tulee vielä lisää.
Arvosana: Elokuvalle 9 / DVD:lle 10
(kirjoitin ylläolevan elokuvapalstalle, mutta ajattelin, että täälläkin joku saattaa asiasta olla kiinnostunut.)
En ole J.K. Rawlingin kirjoista lukenut kuin yhden, joten en osaa sanoa kuinka tarkkaan kirjan tapahtumat on elokuvaan saatu. Tapahtumia on varmasti karsittu ja tiivistetty, mistä johtuen elokuva on rytmiltään varsin kiihkeä ja tapahtumarikas. Suvantokohtia ei juuri ole, vaan tapahtumasta ja seikkailusta toiseen mennään indiana-jonesmaista tahtia. Tärkeintä on kuitenkin se, että kirjojen henki on saatu elokuvattua onnistuneesti.
Eräässä mielessä Potter-elokuvat pesee esimerkiksi Sormusten herran ja Tähtien sodat. Nimittäin näyttelijätyö on kauttaaltaan tasokasta ja roolivalinnat ovat onnistuneita. Etenkin opettajien osalta voisi sanoa, että näyttelijät tekee nappisuorituksia kautta linjan. Näyttelijät ovat sisäistäneet hahmonsa ja valinnat ovat osuneet siksi oikein, että näyttelijöiden vahvuus tulee jokaisessa roolissa hyvin esille. Robbie Coltrane on tästä hyvä esimerkki, en voisi kuvitellakaan että kukaan muu pystyisi hänen suorituksen tasolle ja tämä verrattuna kirjan hahmoon. Myös oppilaita esittävät lapsinäyttelijät tuntuvat kehittyneen ja onnistuvat tekemään roolihahmoistaan syvemmät ja uskottavammat.
Teknisesti Salaisuuksien kammio on tasokasta työtä. John Williamsin musiikki on uljasta kuultavaa, kameratyöskentely on edelleenkin korkeaa tasoa ja tehosteetkin toimivat, joita on luonnollisesti runsaasti taikuutta käsittelevässä elokuvassa. Chris Columbuksen ohjaus keskittyy tarinan eteenpäinviemiseen ja vaikka elokuva on kestoltaan pitkä, niin joutohetkiä ei juuri ole. Ehkä alussa vei hieman aikaa ennen kuin tarina alkoi viedä mukanaan, mutta sitten reilu kaksituntinen sujahtikin huomaamatta. Kun DVD:llä vielä oli poistettuja kohtauksia kosolti, niin niitä katsoessa olisi melkein toivonut että olisihan leffa saanut olla pitempikin.
Jos Salaisuuksien kammiota vertaa edelliseen Potter-elokuvaan, niin elokuvana tämä on parempi. Ensimmäisessä osassa vielä esiteltiin hahmoja ja J.K. Rawlingin luomaa maailmaa, Salaisuuksien kammiossa keskitytään pitkälti itse tarinaan ja vauhti on täten selvästi nopeampi. Voisiko sanoa, että Ohjaaja Columbus pisti isomman vaihteen silmään ja nosti vauhtia.
Elokuvan teemana on puhdasverisyys, joskin se saa olla tapahtumien alla tai taustalla. Eräät elokuvan hahmot haluavat velhojen olevan puhtaita verenperinnöltään eli velhojen jälkeläisiä. Tavallisten ihmisten jälkeläisiä he kutsuvat kuraverisiksi. Ilmeisesti tämä on eräs niistä aiheista, jotka ovat kirjassa paremmin esillä. Elokuvassa kysymys jää hieman taka-alalle, vaikka taistelu käydäänkin suvaitsevaisuuden puolesta.
Harry Potter ja Salaisuuksien kammio on hyvä jännittävä koko perheen elokuva, jonka parissa viihtyy aikuinenkin. Tämä on vaikea elokuvan lajityyppi, sillä ei ole paljoa niitä elokuvia, joiden parissa viihtyy niin vanhemmat kuin lapsetkin. Totta kai Potterit ovat satuia ja viihdettä, mutta ne ovat hyvin tehtyä ja älykästä viihdettä ilman halpahintaisia ratkaisuja joissa sorrutaan turhaan väkivaltaan. Onneksi näitä tulee vielä lisää.
Arvosana: Elokuvalle 9 / DVD:lle 10
(kirjoitin ylläolevan elokuvapalstalle, mutta ajattelin, että täälläkin joku saattaa asiasta olla kiinnostunut.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eri mieltä olen kyllä ohjauksesta ja näyttelijöiden "nappisuorituksista".
Opettajat kyllä osasivat asiansa, erityisesti Jason Isaacs Lucius Malfoyna ja Alan Rickman prof. Kalkaroksena. Muutenkin elokuvien vanhemmat näyttelijät ovat osuvia valintoja ja asiansa osaavia, tunnettujakin näyttelijöitä.
Mutta kun siirrytään arvostelemaan lapsinäyttelijöitä, löydän enemmän haukuttavaa kuin kehumista.
Erityisesti Daniel Radcliffe ärsyttää -anteeksi nyt vain- lahjattomuudellaan. Hänen näyttelijänlahjansa ovat toki parantuneet sitten Viisasten Kiven, mutta pidän häntä edelleen huonona valintana päärooliin. Myös Emma Watson alkaa olemaan jo raivostuttava lievällä ylinäyttelemisellä. Tietysti Hermione on kirjassakin hieman näsävisas ja pikkuvanha, mutta liika on aina liikaa!
Ronin näyttelijä (Rupert Grint tjsp?) on kolmikosta mielestäni paras; hänen kohdallaan ongelma on lähinnä käsikirjoituksessa. Ronista on tehty yksi elokuvan "hauskuttajista", ja hän päästelee suustaan väkisin väännetyiltä tuntuvia vitsejä. Osa näistä on tietysti oikeasti hauskoja, mutta kaikki epämääräiset vikinät ja naamanvääntelyt ovat mielestäni vähän liioiteltua.
En myöskään pitänyt elokuvan Dumbledoresta. Dumbledore on elokuvissa aivan liian vakava, vanha raihnainen mies, kun taas kirjan Dumbledore on huumorintajuinen ja hämmästyttää pikku oppilaita älyttömyyksillään. Minusta on sääli, että tämä luonteenpiirre on kylmästi karsittu pois.
Elokuvaan on lisäilty myös hollwoodmaisia toimintakohtauksia, jotka alkavat ärsyttää jo ensimmäisellä kaselukerralla. Tällaisista esimerkkinä Harryn "putoaminen" lentävästä autosta ja junan edellä lentäminen. Elokuvissa istuessani tuli sellainen "miksi ihmeessä tänne on pistetty jotain tällaista"-olo. Varsinkin kun elokuva on muutenkin pitkä, ja parempia kohtauksia on karsittu tuollaisten edestä pois.
Lisääkin valitettavaa löytyisi, mutta en viitsi. Koska kuitenkin elokuva oli kokonaisuutena mielestäni ihan toimiva, ja tulipa tuo dvd:lle ostettuakin.
Ehkäpä vika on minussa; suhtaudun kirjoihin liian fanaattisesti. Kai täytyy opetella muistamaan, että kirja ja elokuva ovat eri asioita, ja elokuvaa tehdessä voidaan ottaa taiteellisia vapauksia.
Kyllä minä silti olen iloinen, että se Chris Columbus ei ohjaa Azkabanin vankia.
Kiitos vastauksestasi, se oli jokseenkin täydellinen. Toit esille mielipiteesi ja hienosti täydensit omaa viestiäni. Voi kun näin tapahtuisi useammin...
Minä taas pidin Daniel Ratcliffen roolisuorituksesta. Se on minusta aika lähellä sitä eksyneen oloista poikaa, mikä esiintyi kirjassakin. Emma Watsonin suhteen sama juttu, minusta hänen suorituksensa on loistava ja itse mietin että hänen kaikkitietävä asenteensa on just niinkuin kirjassakin.
Minusta elokuvan alku oli, hmmm sanoisinko että tyhjäkäyntiä. Juuri tuo autoilukohtaus tuntui turhalta efektikikkailulta. Kuitenkin poistetuissa kohtauksissa oli esimerkiksi se kauppa-kohtaus, jossa myöhemmät tapahtumat olisivat helpommin selittyneet.
Olen ehdoton Potterholisti, mutta leffat oli ihan perseestä molemmat..lopettaisivat tän kamalan kirjojen raiskauksen ja jättäisivät ne leffat tekemättä!!
Pidin tästä tokasta enemmän, kuin ekasta. Ei nää elokuvina niin maata ja taivasta järisyttäviä oo, mutta varsin viihdyttäviä. Siitä Dumbledoresta sen verran, että Harris oli kuoleman sairas tätä tokaa tehdessä... Hädin tuskin sai ääntä suustaan. voipi olla, että asialla oli jotain tekemistä roolihahmon "kuivuuden" kanssa. Toivotaan, että uusi D, Michael G. saa enemmän aikaan. Vaikkakin jokseenkin ristiriitasta, kun muistan hänet lähinnä vanhan, vihasen sekä alkoholiin meneväisen käppyrän roolista...
Nostan hattua elokuvien nuorisolle. Musta ne suoriutuu rooleistaan ihan kivasti. Jännä huomata, miten luontevasti ne esiintyy valkokankaalla, mut sit live-showssa ainakin nuori herra Radcliffe on täysin hermostunu ja takertelee sanoissaan... Mutta kivoja lapsia kuitenkin!
Isaacsissa mua välillä rasitti tää puhetyyli, jonka hän oli kuulemma matkinu joltain brittiläiseltä kriitikolta(?). Meni välillä yli, mutta olihan se ajoittain ihan osuvakin. Rickmanista en kyllä keksi pahaa sanaa. Ja Maggie Smith antaa hyvät kasvot ja toimivan olemuksen McGonagallille.
Kolmatta odotan ihan innolla, koska kolmannen kirjan tarina on ainakin tähän mennessä mun mielestä paras. Ja uudet näyttelijätkin vaikuttaa mielenkiintosilta. Ja pianhan tulee se viides kirjakin...
En pitänyt Dumbledoren "kuivuutta" näyttelijän syynä vaan lähinnä ohjaajan ja käsikirjoituksesta vastanneiden vikana.
Näyttelijä kuitenkin toimii aina ohjaajan määräysten mukaan, vaikka pystyykin jonkin verran antamaan ehdotuksia roolihahmonsa suhteen. Mutta itse pidän Chris Columbusta isoimpana syyllisenä.
Toivottavasti uusi ohjaaja osaa asiansa. (Ja on lukenut ne kirjat useammin kuin pari kertaa.)
Ja Kalkaroksen ja Kelmien Kartan "keskustelua" ei saa jättää pois kolmosesta. Jos ne sen tekevät niin... mur.
(No niin, taas pitää muistuttaa itselleen että elokuva on elokuva, ei kirja. )
Ohjaajilla on ymmärtääkseni valtavasti eroja tavoissaan ohjata. Osa kertoo näyttelijöille pienintä elettä myöten miten kohtaus pitää näytellä. Osa ohjaajista keskityy vain kameraan ja antavat näyttelijöiden tehdä työnsä mielensä mukaan ja suurin osa ohjaajista toimiikai näiden tapojen välillä.
Jotta ohjaajan osa ei olisi liian helppo, niin etenkin isoilla tähdillä on tapana näytellä niinkuin sattuu ja heille ei välttämättä kärsi juuri pahasti sanoa...
(mutta onneksi on sekä elokuva & kirja) :)