Miten saisin itseni uskomaan että olen sen verran arvokas ihminen että SAAN syödä ruokaa, ostaa ruokaa ja saan syödä terveellisesti (enkä ole lihava)? Ongelmanani on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu väärä suhde ruokaan, äiti (ja muut) aina toitotti (ja toitottaa) että olen lihava, syön liikaa, ruokaan menee liikaa rahaa, rasittavaa kun pitää tehdä usein ruokaa ja ostaa usein ruokaa jne. Oikeasti en ole lihava (painoindeksi keskellä normaalipainoa) enkä ole koskaan ollutkaan lihava (paremminkin olin lapsena ja nuorena liian laiha mutten koskaan ollut niin pitkä kuin muut sisarukset ja usein jouduin kärsimään nälkää ja pituuskasvukin loppui tosi aikaisin, ehkä osittain sen takia etten saanut tarpeeksi ruokaa?), syön ihan normaalisti, tosin ostan aina halvinta ruokaa ja saan tunnontuskia ruokaan kuluvasta rahamäärästä ja inhoan sitä että joku tarkkailee/katsoo syömistäni. Joskus jos olen masentuneella tuulella en syö vaikka olisi nälkä ja joskus syön epäterveellisesti esim. suklaata tai sipsejä ruuan sijaan kun ajattelen etten ole ruuan tai terveellisen ruuan arvoinen. Joskus myös tunnen itseni lihavaksi (vaikka tiedän etten ole) koska minua on niin paljon lihavaksi haukuttu (äiti, muut sukulaiset ja jotkut ala- ja yläasteella). En haluaisi että tämä ongelmani ruuan suhteen pahenee. Tällä hetkellä hirveästi muut kuin äiti ei enää sano minua lihavaksi mutta äiti vertaa minua aina itseensä ja on sitä mieltä että hän on normaalilaiha ja minä olen lihava (vaikka minulla on pienemmät vaatteet yms) ja sitten hän aina kommentoi tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä ja haukkuu heitä lihaviksi ja minut hän laskee samaan joukkoon. Joskus mietin onko kaiken syynä se että olen vanhin tytär. Isä taas... kosketteli minua ehkä mieluummin kuin äitiä vaikka olisin tehnyt tai sanonut mitä tai koittanut vältellä mutta ei siitä sen enempää. Tai no olihan/onhan minulla isommat rinnat ja isompi takamus kun äidillä mutta ei kai SE saisi olla mikään tekosyy? Edelleen inhoan/en hyväksy niitä kohtia kehossani mihin isä on koskenut.
Voisiko joku neuvoa? (eikä please hirveästi haukkuja)
Voisiko joku neuvoa? (eikä please hirveästi haukkuja)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet kokenut todella ikäviä asioita elämässäsi. Minä suosittelisin sua käymään juttelemassa jonkun kanssa näistä asioista ja tästä tilanteesta. Oletko koulussa, silloin kouluth voisi olla oikea osoite? Hänelle voisit puhua luottamuksella. Kuitenkin sulla on tiedossa asioita, mistä nämä ongelmat syömisen kanssa johtuu ja niitä olis hyvä purkaa ammattilaisen kanssa. Ja sinä ehdottomasti olet arvokas ihminen vaikka mitä kuka sanois sulle! Oletko sanonut äidillesi että haukkuminen sattuu? Pistää vihaksi että vanhempi voi noin lastaan arvostella ja haukkua. =( Voimia sulle tosi paljon!
Kasvit tarvitsevat vettä elääkseen, koska luonto on niin määrännyt. Eivät kasvit itse päätä, milloin heillä on nälkä eivätkä ne syö tunteisiinta.
Ajattele ihmistä samalla tavalla. Me olemme vaikuttava osa eliömaailmassa. Jotta luonto toimisi, tarvitsemme mekin ravintoa pitääksemme tätä kiertokulkua toiminnassa oikealla tavalla.
Ruoka ei ole mikään erillinen juttu, jonka käytöstä me päätämme itse. Me tarvitsemme ruokaa, meidän kehomme tarvitsee ruokaa silloin kun sillä on nälkä. Jos et anna kehollesi ravintoa, elimistö vaurioituu ja alkaa toimimaan viallisesti. Tällä on suora vaikutus aivoiin joten en yhtään ihmettele, miksi bulimikon tai anorektikon ajatusmaailma on niin häiriintynyt. Ruoan ravintoaineilla on suora yhteys aivojemme kemiaan.
Meillä on vain yksi ruumis, pidä siitä huolta.