Mä en enää jaksa kattoo itseäni, siis sitä miten pilaan elämäni. En osaa hankkia kavereita, vaikka joku toinen ihminen tekisi sen alotteen. Yleensähän monilla on se ongelma, että ei itse osaa/uskalla tehdä alotetta ja toivoo että joku toinen tekisi sen...Minulle tehdään tämäkin näin helpoksi, mutta silti epäonnistun. Ajatukseni jäätyvät juuri silloin kun pitäisi ajatella...ja silloin kun on ''turha ajatella'', ajattelen liikaa.
Mua ei ole koskaan suoraan pyydetty treffeille, ellei sitten oteta huomioon kertoja kun 10 vuotta vanhemmat miehet tulee, ja pyytää kaljalle/kahville, tai känniset nuoret kaupungilla, joille, sori vain, en lämpene sitten ollenkaan. Enkä todellakaan odota, että joku mukavanoloinen ihminen tulisi eteeni sanoen ''moi, lähekkö vaikka kahville tai jotain'' - johon voisin helposti vastata, että juu lähen. Se ei ole niin yksinkertaista.. Yleensä saan jotain kilttiä kommenttia/keskustelun alotetta/tervehtimisiä ym, joihin en valitettavasti osaa oikein vastata..Ehkä saatan vastata kysymykseen tai kiittää, mutten osaa jatkaa keskustelua, moikkaukseen saatan jotain sopertaa vastaukseksi..mutta siinä se. Ei toimi..
Mutta siis..... mitä mä voin tehdä, miten mä voin onnistua. Olen tehnyt ''ajatusharjoituksia'', että mä vielä onnistun..seuraavalla kerralla sitten.. Mutta aina sama juttu seuraavallakin kerralla...jäädyn..ja kotona sitten itketään kun ikinä ei onnistu. Positiivista ajattelua en enää kykene harrastamaan (Tai olenko edes koskaan niin tosissani ajatellutkaan)
En omista yhtäkään kaveria (ja 5 vuotta tätäkin jo kestänyt), eikä tunnelin päässä näy valoa, jos jatkan samaan malliin....
Mua ei ole koskaan suoraan pyydetty treffeille, ellei sitten oteta huomioon kertoja kun 10 vuotta vanhemmat miehet tulee, ja pyytää kaljalle/kahville, tai känniset nuoret kaupungilla, joille, sori vain, en lämpene sitten ollenkaan. Enkä todellakaan odota, että joku mukavanoloinen ihminen tulisi eteeni sanoen ''moi, lähekkö vaikka kahville tai jotain'' - johon voisin helposti vastata, että juu lähen. Se ei ole niin yksinkertaista.. Yleensä saan jotain kilttiä kommenttia/keskustelun alotetta/tervehtimisiä ym, joihin en valitettavasti osaa oikein vastata..Ehkä saatan vastata kysymykseen tai kiittää, mutten osaa jatkaa keskustelua, moikkaukseen saatan jotain sopertaa vastaukseksi..mutta siinä se. Ei toimi..
Mutta siis..... mitä mä voin tehdä, miten mä voin onnistua. Olen tehnyt ''ajatusharjoituksia'', että mä vielä onnistun..seuraavalla kerralla sitten.. Mutta aina sama juttu seuraavallakin kerralla...jäädyn..ja kotona sitten itketään kun ikinä ei onnistu. Positiivista ajattelua en enää kykene harrastamaan (Tai olenko edes koskaan niin tosissani ajatellutkaan)
En omista yhtäkään kaveria (ja 5 vuotta tätäkin jo kestänyt), eikä tunnelin päässä näy valoa, jos jatkan samaan malliin....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla vähän lievitti se, että "pakotin" itseäni olemaan ja toimimaan muiden ihmisten kanssa. Päätinpä kokeilla isoskoulutusta. Siellähän esim. leikitään yhdessä kaikenlaista, ja vaikka olen aina niitä leikkejä inhonnut, niin halusin silti kokeilla. Vaikka se karmivalta tuntuikin, niin leikistä selvittyäni olin aina hitusen ylpeämpi itsestäni. Ja siinä yhdessä ollessahan niitä kontakteja syntyy.. Monta moikkailututtua sain.. Mutta tietenkään en osannut syvällisempää ystävyyttä saada aikaiseksi, mutta toisaalta ne ihmiset nyt olikin aika eri planeetalta kuin minä.. Hain myös uuteen kouluun, josta en tunne paljon ketään, - ihan sen takia, että se pakottaa minut luomaan uusia kontakteja. Pakko.. En tiedä auttaako tämä itsensä pakottaminen, mutta näillä eväillä mä nyt ainakin yritän.
Ja joo-o, itsekin olen kotona monesti ruikutellut, kuinka taaaas joku puolituttu esim. moikkasi ja enkä edes osannut siihen reagoida.. Se tuntuu ikävältä.
Melkoisen pahalta kuulostaa. Tosi rajoittavaa & masentavaa, uskon, sillä itsekin olen ollut hieman tuontapaisessa tilanteessa.
Jossain vaiheessa kyllästyin täysin. Ajattelin, että ei kukaan minua autakaan, joten pakko yrittää itse. Joo, saatanallisen helppo tässä sanoa - mutta totuus onkin yleensä aika yksinkertainen ja johdonmukainen.
Kun joku juttelee sinulle, menetkö vain ihan mykäksi? Oletko miettinyt syytä siihen? Pelkäätkö sanovasi jotain tyhmää? Oletko monen kuullut muistelevan tosissaan nolona sitä, kun oli hiljainen ja kömpelö vaikkapa Sen Oikean kanssa ekoilla (ja vielä tokillakin) treffeillä?
Niin, kuten aiemmin taisin mainita, pakotin itseni sosiaalisiin tilateisiin. Pääsin kouluun, jossa kaikki 700 oppilasta olivat minulle tuntemattomia. Hain tukioppilaaksi ja pääsinkin. Koulutuksissa oli sitten pakko ottaa kontaktia muihin. On oikeasti kannattanut. Ensi syksynä aion käydä koulusovittelija-kurssin.
Toisinaan yhä alkaa ahdistaa ja pelottaa, kun en tiedä miten pitäisi puhua puolitutuille ja mitä minun oletetaan sanovan missäkin. Mutta minä yritän, yritän ihan jumalattomasti. Vaadi sinäkin itseltäsi vähän väliä enemmän.
Minua on myös helpottanut, että 'rohkaisen' itseäni ennen kuin lähden vaikka kaupungille. Ehei, en tarkoita alkoholia. Mutta kun teen jotain rentouttavaa (esim. laulaminen, masturboiminen) se jotenkin vapauttaa minua ja olen rennompi sitten tuolla ihmisten seassa.
Voimia, kyllä sinäkin joskus tulet onnistumaan.
Ikävää. Ystävät ovat elämänlaadun kannalta tosi tärkeitä ja jos et omista niitä, niin yksinäisyys ja ujous kalvaa varmasti :(
Mutta alhaalta on suunta vain ylöspäin. Mitä eniten pelkäät ihmisten kohtaamisessa? Mikä tekee heidän kanssaan kanssakäymisestä hankalan? Jos saat noihin vastaukset, tiedät pelon syyn. Jos sitä "peloksi" voi sanoa =)
"Pelon" voi voittaa vain kohtaamalla se. Se ei ole helppoa todellakaan. Mutta yritä kohdata pelkosi, se on askel eteen päin !
Ja seuraavalla kerralla, kun joku tervehtii sinua/pyytää kahville tai viettämään aikaa pakota vaikka itsesi sanomaan edes jotain ja mieluiten myöntävä vastaus :) saat itsellesi hyvän mielen, kun olet hengaillut kavereiden kanssa ja niin myös luot uusia ystävyys suhteita!
Uskon, että olet mainio ihminen, kunhan vain uskallat antaa jonkun tuntea sinut =)
No moikka. :)
Apua hieman tuohon ongelmaasi olisi se, että älä jää miettimään mitä olet tehnyt. Jos olet juuri nolannut itsesi jonkun ihmisen edessä esim niin ettet saa sanaakaan suustasi, niin unohda se! Toinen vinkki olisi se, että älä mieti asiaa liikaa tai mieti kotona etukäteen joitain kivoja puheen aiheita, tai jos et keksi, niin mene jonkun kaveriporukan lähelle koulussa ja kuuntele mistä he puhuvat. :) Sitten menet itse jonkun kaverisi luo ja puhut. Näin olisit ainakin valmistautunut! :D En tiedä toimiiko, mutta vinkkaampahan vaan.. :)