Tunnen syövänsairastaneita ihmisiä ( itsekin syöpä - 04) ja sauraavanlaiset tapaukset ovat varmaan tuttuja...
" - en kyllä vietä 50v-päiviäni"...> syövän jälkeen kutsutaan koko suku juhliin!
" hankin koiran "sitkun" jään eläkkeelle"...> koira hankitaan heti kun hoidot on ohi.
Oletteko alkaneet elämään "sitkun" elämän jälkeen "nytkun" elämää?
" - en kyllä vietä 50v-päiviäni"...> syövän jälkeen kutsutaan koko suku juhliin!
" hankin koiran "sitkun" jään eläkkeelle"...> koira hankitaan heti kun hoidot on ohi.
Oletteko alkaneet elämään "sitkun" elämän jälkeen "nytkun" elämää?
Vastaukset 4
Vanhimmat
on tuttua. Niin kävi itsellenikin. Koira piti ottaa vasta sitten joskus... Vaan syöpä on voitettu ja kotona 3 kk ikäinen koiranpentu!
leukemiaan 1991.
luulin parantuneeni, ja hankin kissan.
sairastuin sitten kuitenkin uudestaan pääsiäisenä 1995. kissa joutui hukkaan. suren sitä kissaani, että minne se joutui.
suren kaikkia muitakin kissoja ja koiria, jotka ovat joutuneet mieron tielle, mutta iloitsen kuitenkin samalla siitä, että itse olen edelleenkin elossa.
sairastumisen jälkeen. Enää en menetä hermojani kaupan kassajonossa tai liikenteessä, vaikka joutuisikin odottelemaan. Ajattelen optimistisesti: onhan tässä aikaa....
minulla sairastui vanhempi. Meistä on tullut avoimempia ja läheisempiä sairastumisen jälkeen. Ennen tunteiden näyttäminen etenkin surun tai itkun oli vaikeaa, nyt pystytään näyttämään myös niitä tunteita. Olen asunut jo 15 vuotta pois vanhempieni luota, on oma elämä ja lapset mutta kyllä tämä on tuonut omat vanhemmat lähemmäs itseä. Pidämme tiiviimmin yhteyttä ja soittelemme melkein päivittäin. Tuemme sairastunutta, luomme toivoa ja yritämme elää päivän kerrallaan, liikaa ajattelematta syöpää. Hoidot ovat vasta alussa, kaikki on niin auki ja ei tiedetä suuntaa mihin mennään, mutta ei auta ajatella. Tässä hetkessä oleminen, pienin askelin eteenpäin.