maailman ihanimmasta, kilteimmästä ja rakkaimmastamme colliesta joka oli vasta 3 vuotias ja mietin vain että kuinka kummasta tästä selviää.
Tänään jouduttiin
luopumaan
81445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luopumaan vai lopettamaan? Miksi? :(
Koiruudelta meni etujalka alkuvuodesta ja se leikattiin ja olikin jo kolme viikkoa suhteellisen hyvässä kunnossa ja ilman lastaa mutta nyt viikko sitten oli jostain syystä napsahtanut uudestaan poikki ja taas olisi ollut uusi leikkaus ja monen kuukauden odottelu edessä josko paranee ja kuinka paranee. Katsoimme parhaimmaksi päästää koiruus paremmille niityille juoksemaan ja leikkimään ilman kipua. Nyt hänellä on varmasti parempi olla.
Otan todella osaa.
Otan osaa suruun. Minä jouduin luopumaan vuosi sitten 7.6. omastani (11vuotias). Se oli kamalaa! Vieläkään en voi katsoa tyynesti, kun näen jollakin collien. Collie on hienoin koira mitä on!
Miten sä selvisit siitä?? Varmaa harmitttaa iha hirveesti. Miks te jouduitte siitä luopumaan?
helpottamaan vaikka viikkohan tästä vasta on ja ikävä on edelleen. Laitoin tuohon ketjuu luopumisen syyn kun koiruudelta meni etujalka alkuvuodesta.
Tiedän miltä sinusta tuntuu, 7.12.1994 jouduin luopumaan jo 12 vuotiaasta sydänkäpysestäni trikki collienartusta, hänellä oli ollut monta vuotta epilepsia, mutta se pysyi n.9v. hyvin aisoissa lääkityksellä. Mutta sitten tuli aika, jolloin maksa ym. elimet eivät jaksaneet toimia. Muistan sen ikuisesti, kun olimme eläinlääkärissä ja halasin koiraani koko ajan ja itkin, sitten eläinlääkäri sanoi ”nyt ei enää kuulu sydänääniä”, se oli kuin puukko olisi isketty suoraan sydämeeni. Vieläkin tulee kyyneleet silmään muistellessani tätä hetkeä. Seuraavana keväänä jouduimme lopettamaan toisen colliemme. Sama juttu taas. Hänellä oli jo ikääkin, 28.5.-95 hän olisi täyttänyt 14v, mutta 20.5. hän pääsi kaverinsa luo koirien taivaaseen. Sitten syksyllä ostimme uuden collien , joka on nyt jo 11v., mutta ihan kunnossa ja kaverina 5v.collie, tietysti. Se on todella raskasta luopua eläimestä, joka aina on iloinen ja ymmärtäväinen ystävä.
Otan osaa suruunne. Tiedän tunteen ja valitettavasti tulee viemään aikaa päästä siitä yli. Viime viikolla tuli kuluneeksi neljä kuukautta kun jouduin luopumaan omasta parhaasta ystävästäni, 13-vuotiaasta blue merle-colliestani. Suru on ollut sydämessä siitä lähtien ja koti huutaa tyhjyyttään edelleen. Mutta suru muuttuu kyllä sitten lohdullisemmaksi. Olen kuullut, että paras lääke on uuden koiran ottaminen. Toisille sopii heti perään, itse en ole valmis ainakaan vielä kiintymään uuteen, kenties joskus vuoden päästä.