Hei.
Olen 17 vuotias poika.kävin lukiota ja se meni hieman keskivertoa huonommin. Jossakin vaiheessa innostus lukioon lopahti ja aloin saada nelosia todistuksiin.
Tammikuun aikoihin masennuin ja alkoi ahdistaa kouluun meno.Lopulta en saanut enää happea koulun lähistöllä.Sydän alkoi hakkaamaan ja oli työtä pysyä pystyssä koska jalat tuntuivat hyytelöltä. Nyt olen lopettanut koulun ja mennyt kesätöihin ja luultavasti jään sinne vuodeksi ja yritän sitten mennä johonkin ammattikouluun.
Nyt isäni on alkanut puhua, että saan alkaa maksaa itse laskuni ja alkaa maksaa vuokraa kotona asumisesta koska en käy koulua...
Olen aina pelännyt vastuuta ja yrittänyt olla miettimättä aikuistumista. Nyt kaikki vastuu ja muu kaatuu päälle ja tuntuu etten jaksa enää...Tekisi mieli vaan olla koko ajan humalassa tai joidenkin moiden aineiden alaisena.
Olen erakoitunut huoneeseeni ja yritän kestää stressiä, masennusta, pelkoa, paniikkia ja muita juttuja.
Nykyisin nukun vain 3-5 tuntia yössä ja silloinkin heräilen kesken unieni ja näen pahoja painajaisia.
Yritän esittää kaikille aivan normaalia, pirteää ja tervettä.En vain pysty puhumaan kenellekkään tutuille...
Käyn kyllä psykologilla, mutta en usko sen auttavan.Luulen tarvitsevani ainakin unilääkkeitä ja jotakin rauhoittavaa...Mitenköhän kauan mahtaa kestää lääkityksen saanti?
Ps.Anteeksi tekstin sekavuus. En todellakaan ole mikään hyvä kirjoittamaan mitään tällaisia juttuja...
Olen 17 vuotias poika.kävin lukiota ja se meni hieman keskivertoa huonommin. Jossakin vaiheessa innostus lukioon lopahti ja aloin saada nelosia todistuksiin.
Tammikuun aikoihin masennuin ja alkoi ahdistaa kouluun meno.Lopulta en saanut enää happea koulun lähistöllä.Sydän alkoi hakkaamaan ja oli työtä pysyä pystyssä koska jalat tuntuivat hyytelöltä. Nyt olen lopettanut koulun ja mennyt kesätöihin ja luultavasti jään sinne vuodeksi ja yritän sitten mennä johonkin ammattikouluun.
Nyt isäni on alkanut puhua, että saan alkaa maksaa itse laskuni ja alkaa maksaa vuokraa kotona asumisesta koska en käy koulua...
Olen aina pelännyt vastuuta ja yrittänyt olla miettimättä aikuistumista. Nyt kaikki vastuu ja muu kaatuu päälle ja tuntuu etten jaksa enää...Tekisi mieli vaan olla koko ajan humalassa tai joidenkin moiden aineiden alaisena.
Olen erakoitunut huoneeseeni ja yritän kestää stressiä, masennusta, pelkoa, paniikkia ja muita juttuja.
Nykyisin nukun vain 3-5 tuntia yössä ja silloinkin heräilen kesken unieni ja näen pahoja painajaisia.
Yritän esittää kaikille aivan normaalia, pirteää ja tervettä.En vain pysty puhumaan kenellekkään tutuille...
Käyn kyllä psykologilla, mutta en usko sen auttavan.Luulen tarvitsevani ainakin unilääkkeitä ja jotakin rauhoittavaa...Mitenköhän kauan mahtaa kestää lääkityksen saanti?
Ps.Anteeksi tekstin sekavuus. En todellakaan ole mikään hyvä kirjoittamaan mitään tällaisia juttuja...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa kyllä todella surulliselta toi sun tilanteesi.. Voisit kyllä käydä psykiatrin juttusilla noista lääkeasioista. Tuntuu pahalta, kun tunnut niin masentuneelta :( Tosin rauhoittavia en kyllä kauheasti suosittele, jos käytät alkoholia ja muutenkin siihen jää helposti koukkuun..
Unimääräsikin on toivottoman vähän, ettei tuollaisella kauaa selviä.
Itselläni on ollut masennusta, ahdistusta, univaikeuksia noin 18 vuotiaasta alkaen ja tiedän, että se on hirveää. Nyt kuitenkin olen jo paremmilla vesillä, kiitos ammattiauttajien ja lääkkeiden!
Toivon todella, että saat ja jaksat hakea tarvitsemaasi apua ja olosi kohentuu.
Hei ! juttele ihmeessä psykologille, hän varmasti osaa neuvoa jotain "ensiapulääkettä".
Itsekin joskus "aikuistumisen" kriisin läpikäyneenä kerron vaan omalta kohdaltani sen että : vaikka vastuuta ym.. tuleekin, kasvaa myös pikkuhiljaa itsevarmuus ym.. ja loppupelissä olo sitten oli kuitenkin paljon parempi kuin tuossa aikuistumisen kynnyksellä.
Nyt ollaan jo keski-iässä. tsemppiä !
Mielestäni olet tehnyt viisaan ratkaisun lopettaa lukio, jos se ei kerran tuntunut sujuvan. Suunnitelmasi ovat hyvät ja järkevät, joten sen suhteen vaikutat hyvinkin kypsältä ja vastuuntuntoiselta. Ja koska kokemus on ollut raskas ja varmasti herättänyt pettymyksen tunteita vie aikansa ennen kuin selviää siitä. Anna siis aikaa itsellesi tokeentua pahasta olostasi, mutta jos tiukkaa tekee hyvä apu on aina paikallaan psykologin muodossa. Pura paineesi ja paha olosi ja koeta käydä sitä läpi ilman turhia mielen sumentajia.
En tiedä käsitinkö oikein, mutta järkyttikö sinua mitä isäsi odottaa asumiskulujen korvaamisessa? Mitäs jos juttelisit asiasta vähän enemmän kotosalla koska onhan se aina vähän yllätys kun ilmainen "täysihoitola" muuttuukin maksulliseksi. Ja varmasti tiedät, että taustalla on lähinnä kasvatukselliset periaatteet kuin todellinen tahto ahnehtia rahasi pois, joten ainakin voisitte sopia millaisista summista on kyse ja otetaanko epävarma elämäntilanteesi huomioon. Olethan menossa taas kouluun ja tarvitset silloin tukea kodiltasi.Jos sinä olet tässä asiassa järkevä myös isäsi on silloin pakko olla.
Isäsi on vamrasti vähän pettynyt lukiosi lopettamiseen ja senkin takia pieni selvittely olisi paikallaan puolin sekä toisin. Vanhemmatkin ovat joskus täysi sokeita odotuksiensa ja todellisuuden kanssa, mutta jos uskot siihen mitä tahdot ymmärtää isäsi sen jos ei nyt heti, niin aikansa sulateltuaan. Että senkin takia juttu olisi parempi käydä läpi kuin märehtiä sitä yksin viinapullon ääressä. Viinapullohan ei osaa puhua.
Minulla oli aikoinaan vähän samanlainen tilanne ja isäni mökötti lukion lopettamisesta aika pitkään, enkä uskaltanut asiasta hänen kanssaan puhua. Kuitenkin se oli hyvä ratkaisu elämässäni ja toivoisin, että sinä uskoisit nyt itseesi kaikesta masentuneesta olotilasta huolimatta. Kun uskaltaa ottaa omia askeleita se on alussa vaikeaa, mutta hyödyllistä kun alkaa sitten se täysin itsenäinen elämä.
Turha pelätä. Ei tässä mitään kovinkaan kummoista ole. Jos osaat asioida yksin kaupassa, niin eipä siinä juuri sen vaikeampia asioita periaatteessa kovin usein vastaan tule. Se on niitä elämän realiteetteja, että kun alkaa tienaamaan, niin yleensä ei siinä vaiheessa voi enää elää vanhempien kustannuksella, samalviissii kuin aikasemmin... Monet ovat aikoinaan lähteneet jo 14v:n iässä kotoaan ja siitä lähtien pärjäilleet omillaan.
Pärjäät kyllä, kunhan muistat säilyttää kuitenkin sopivasti tietyn määrän lapsellisuutta, ettei ala pipo turhaan kiristää. Ja muista käydä välillä vaikka ongella tms. Älä pilaa elämääs läträämällä tai sekottamalla nuppia aineilla; niillä eiku ongelmia tulee lisää...
Nukahtamislääkettä sun ainakin olis hyvä ehkä alkuun saada, niitä voi määrätä ihan terveyskeskuslääkäri. Esim. Stillnoct tai vastaava on hyvä, nopeavaikutteinen, huom. nukahtamis-lääke.
Ymmärsinkö oikein, ettet ole puhunut masennuksestasi vanhemmillesi? Jos et ole puhunut, niin minusta voisit kertoa vanhemmillesi, että olet masentunut ja saat keskustelu apua siihen, ymmärtävät näin sinua paremmin. Minusta lääkkeisiin ei välttämättä pidä ihan heti turvautua. Voisitko kokeilla vaihtaa psykologia? Mielenterveystoimistossa on myös muita hyviä kuuntelijoita/tukijoita kuten psykiatrian sairaanhoitajia. Älä murehdi turhaan aikuistumista, ei se niin kamalaa ole, opettelet pikkuhiljaa ottamaan vastuuta elämästäsi esim. maksamalla sovittu summa kotiisi ja tekemällä pieniä päätöksiä elämässäsi, miksei suurempiakin? Se mikä kuitenkin on tässä positiivista on se, että rohkenet tuoda ongelmasi esiin ja haluat löytää ratkaisuja niihin. :)
varmuuden vuoksi mennä lääkärille,
sillä kun asiat etenee, voi olla,
ettei niille enää mahdetakkaan paljon mitään.
mitä nopeampaa, sen parempi.
toivoisin että hakisit apua,
sinulla on oikeus sitä saada,
eikä ole sinun syysi jos sairastat masennusta.
olet uhri etkä syyllinen,
on tärkeintä saada terveytesi kuntoon.
jaksamisia